Hae
Ninnin energianurkkaus

Korona, mun toipuminen

Oon saanut Instagramissa useita viestejä liittyen koronasta toipumiseen ja korkeisiin sykkeisiin. Ehkä johtuu siitä, että oon kertonut kuinka palautuminen ei ole ollut normaalia ja sykkeet ovat 8 viikon jälkeenkin vielä korkealla. Vertaistukea kaivataan. Vaikka korona on jokaisella erilainen, jokainen sairastaa sen omalla tavallaan, niin onkin useita, joilla sykkeet jää ylös.

Tein positiivisen kotitestin 14.6.2022. Olin neljä päivää yli 38 asteen kuumeessa. Ei nuhaa, yskää (pientä, jos vertaa perheenjäsenen tautiin viikkoja myöhemmin), väsy. Ajattelin heti, että menen terveurheilija.fi-sivuston ohjeilla. Normaalistikin suositellaan yhtä monta päivää treenaamatta kuin on ollut kuumetta, joten oli itsestään selvää, että nyt lepopäiviä tulee enemmän.

Korona ohi, treenien aloitus

Yhdeksän kuumeetonta päivää kun oli takana, niin kävin ensimmäistä kertaa vähän pyöräilemässä, ja vauhti oli tosi hiljaista. Olin päättänyt, että syke ei saa nousta yli 130 missään kohtaa. Keskisyke oli 114 lyhyellä lenkillä, jos lenkiksi sitä voi edes kutsua. Tätä ennen olin tehnyt koiran kanssa hitaita kävelylenkkejä aloittaen 800 metristä ja kasvattaen viiteen kilometriin. Ekalla treeniin palaamallani viikolla tein 4 kevyttä pyörälenkkiä. Ensimmäisen 6km juoksulenkin tein reilu viikko ekasta pyörälenkistä. Juoksin tosi hiljaa ja puolessa välissä pidin taukoakin. Tuon jälkeen viikon sisässä kaksi juoksulenkkiä, toinen 6km ja toinen 8km, ja lopulta totesin, että en jaksa. Vaihtuu sauvakävelyiksi. Positiivisesta korona-testistä oli nyt kuukausi.

SYkkeet korkealla

Lääkäri kuunteli keuhkot, ja sydänfilmikin tsekattiin. Kaikki ok. Vaikka olin kesälomalla, ja periaatteessa olisi ollut aikaa treenata, niin en jaksanut. Yritin huomioida myös henkistä kuormaa, ja siksikin ottaa vielä rauhallisemmin. Nyt olen tehnyt yhden 8km lenkin (viikko sitten), jonka olen juossut putkeen. Ja nyt jaksaminen riittää jo siihen. Mutta syke oli 20 pykälää korkeampi kuin mitä normaalisti olisi ollut. Vauhti 6min/km, keskisyke 174. Normaalisti tuolla vauhdilla syke olisi ollut 154 luokkaa. 174 on normaalisti vk2, enkä ihan hirveästi silloin juttele. Nyt juttelin koko lenkin.

Viime viikonloppuna testasin mitä kroppa tuumaa pyöräsuunnistuskisoista. Lauantaina oli Suomen cupin kisa / AM-kisa Ylistarossa. Ensin henkilökohtainen sprintti n. 20min ja sitten viesti, jossa kaksi 15-20min osuutta. Tämä oli testi voisinko osallistua tulevana viikonloppuna pysun SM-kisoihin (keskimatka lauantaina ja pariviesti sunnuntaina). Alkuun jalat tuntuivat tosi tyhjiltä, mutta sain kuitenkin puserrettua loppua kohti paremmin. Koskaan en vielä ole kellottanut 200 sykettä. Joskus viallisesti joo, mutta nyt paukkui kaikki Training Peaksin syke-ennätykset uusiksi. 198-199 oli juoksussa maksimi vuosia sitten, nyt se on laskenut. Pyörällä maksimi taitaa olla 191. Pysu-kisojen jälkeen vain vähän tuli yskittyä, ja se oli hyvä merkki. Koko ajan enemmän keuhkot ovat kestäneet treeniä. Alkuun niillä kevyilläkin lenkeillä yskin, kun tuntuu, että lima nousee. Myöhemmin kovissa vedoissa, ja nyt en yskinyt edes kaikkien kolmen sprinttivetojen jälkeen.

Kesän treenimäärät

Nyt eletään elokuun 11. päivää ja tunteja on jo 12. Kertoo siis siitä, että jotain oon tehnyt. 🙂 Pari viime viikkoa 7-10 tunnin viikkoja. Mutta rauhallisesti kuitenkin vielä, tosin alkuvuoden kuukausituntimääriin en aio nyt edes pyrkiä. Toukokuu-heinäkuu välillä treenitunteja on tullut yhteensä vain 80, tammi-huhtikuussa yhteensä 267 tuntia. Jatkossa aion vähentää treenitunteja, koska musta tuntuu, että mun pitää huomioida henkinen kuorma vielä paremmin. Oon paljon analysoinut tekemistä viime vuosilta kesän aikana.

Kuva: Eija Keski-Säntti

sairastettu Korona vaikuttaa edelleen 8 viikon jälkeen

Aika paljon kuulee, ettei koronasta oo mitään jäänyt. Että nopeasti tauti oli ohi. Näin mäkin aattelisin, jos en treenaisi. Ja seuraisi leposykettä sekä treenien aikaista sykettä. En voisi millään tietää, että syke on noin paljon korkeampi aikaisempaa verrattuna. Jostain tutkimuksesta luin, että syke oli koholla keskimäärin 79 päivää taudin jälkeen ja sitten normalisoitui. Sitä odotellessa. Eli kolmen viikon päästä mulla on kaikki normaalisti. 😀

En oikein tiedä mitä hermosto päättelee korkeista sykkeistä. Eli onko nämä tekemäni ns. normivauhtiset treenit kovilla sykkeillä mulle kropan mielestä kovia vk-treenejä, ja niistä palautuminen ottaa enemmän aikaa. Siksi oon aika tarkkana, ja teen kevyesti. Esimerkiksi juoksulenkit on sauvakävelylenkkejä tai kävely-hölkkää. Tässä vaiheessa kautta ei nyt ihan hirveitä enää voi tehdä, pilata kyllä. Triathlonkisat oon perunut, pari pyöräsuunnistukisaa jäljellä ja tietenkin se pitkä seikkailukisa. Siellä on 50km yhteensä juoksua ja se vähän hirvittää, mutta onneksi tässä on vielä 4 viikkoa aikaa.

Ehkä mä pelaan liikaa varman päälle, toiset ei välittäisi yhtään. Mutta tällaisissa asioissa mä haluan ottaa varovasti, mä en halua mitään jälkitauteja ja oonpa mä muutaman kerran itseni alipalautuneeksi/ylikuntoon ajanutkin. Siinä on syyt miksi mä toimin näin. Mieluummin hetken himmata kuin useita kuukausia, kun ei hetken jaksanut. Ja kylläpä jokainen omassa olossaan tietää mikä kannattaa, tai ainakin paljon treenaavan pitäisi tietää. Sen verran pitää osata itseään kuunnella.

Kuva pyöräsuunnistukisoista: Hanna Helander

LUE MYÖS:

SM-pronssista koronaan

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

SM-pronssista koronaan

Tarkoitus oli päivitellä taas blogia useammin, mutta huomaan, että tää ei taida olla enää itselle se, mihin haluan viikossa aikaa kauheasti kuluttaa. Nytkin useamman viikon on ollut tarkoitus kertoa kesän kuulumisia, mutta en ole saanut aikaiseksi avattua konetta tätä varten. Kuitenkin nyt olikin kiva kirjoittaa. 😀

Rintalihaksen revähdys?

11.-12.6. oli pyöräsuunnistuksen SM-kisat. Lauantaina sprintti ja sunnuntaina pitkä matka. Lähdettiin Eijan kanssa matkaan perjantaina, ja edeltävänä päivänä olin luultavasti reväyttänyt rintalihaksen nilkan liikkuvuutta tehdessä. Kyllä, luit oikein. Lyhyesti kerrottuna jalka oli tuolilla ja polvi painoi rintakehää, venytin nilkkaa ja ruts. Sattui hengittäminen, aivastaminen ja ihan kaikki.

Pysähdyttiin matkalla Vierumäelle Lahden maauimalaan, jossa oli tarkoitus uida ensimmäistä kertaa koko kaudella märkäpuvulla. Uin altaan päähän ja takaisin, ja totesin, etten todellakaan pysty uimaan. Käteen ei saanut minkäänlaista voimaa, sattui ihan liikaa. Vähän tuli kalliiksi tuo uinti. 😀 En myöskään pystynyt juoksemaan, joten iltalenkki vaihtuikin kävelyksi Vierumäen maisemissa.

Tuossa vaiheessa en edes ajatellut revähdystä, vaan ihan vaan venähdystä. Ja fyssarin kanssa viestitellessä vähän suljettiin kylkiluun murtumaakin pois. Mitä vaan tein, kumartumisesta nauramiseen, niin painoin rintaa kädellä. Hieno lähtökohta pyöräsuunnistuskisoihin.

Pyöräsuunnistus SM-SPRINTTI

Lähtöjärjestys määräytyi viime vuoden pisteiden mukaan, ja lähdin neljänneksi viimeisenä. Tavoite oli, ettei viime vuonna kokonaispisteissä kolme kovempaa ehtisi saada mua kiinni. Aamulla oli pakko ottaa buranaa, vaikka sitä ei ennen liikuntaa suositellakaan. Sillä sai kuitenkin kivusta kärjen pois.

Näin muutaman oman sarjalaisen numeroista päätellen matkalla. Pyörä kulki ihan hyvin, mutta kyllä hengittäminen sattui rintaan. Pyörässä asento on kuitenkin parhain, kun kädet on eteenpäin, jolloin rintakehä menee vähän kasaan. Mietin rintalihasta useamman kerran matkan varrella, mutta suoritukseen se ei vaikuttanut.

Yksi ihan selkeä virhe tuli toiseksi viimeiselle rastille, missä menetin pronssimitalin. Ja yksi selkeästi huonompi reitinvalinta tuli tehtyä. Pyöräsuunnistus on kuitenkin juuri tuota, nuo kuuluu lajiin. Tavoitteeseenkin pääsin, koska hopeamitalisti Niina tuli vähän mun jälkeen maaliin. Tosin ei kahta minuuttia, mikä oli lähtöajoissa ero, joten tiesin hänen voittaneen mut.

Eija nappasi pronssia 14 sekunnin keulalla muhun, joten mitalin häviäminen ei oikeasti haitannut. Vitsailtiinkin aiemmin, että tältä reissulta molemmille mitali, joten illalla vitsailu jatkui, että huomenna on sitten mun vuoro. 😀

Tulokset, sijoitus 4/10 sarjassa D40.

Illalla käytiin Eijan kanssa pari tuntia ajelemassa Vierumäen poluilla, koska pyörää pystyin ajamaan. En kivuitta, mutta pystyin. Ja pakko oli kuitenkin palautellakin päivän sprintistä. Toki ensin maattiin pari tuntia hotellin sängyillä ja katsottiin pääsarjojen kisojen tv-lähetys. Pyörälenkin jälkeen oli niin kova nälkä, että tilattiin ravintolan sisäänkäynniltä pyörävaatteissa hikisinä ruuat, käytiin huoneessa suihkussa ja tultiin ravintolan pöytään odottamaan. Pari minuuttia ja ruuat oli pöydässä, täydellistä!

Pyöräsuunnistus SM-pitkä

Sama rutiini kuin edellisenä päivänä, eli buranaa ja menoksi. Olin ehkä kolmannella rastilla, kun olin jo nähnyt muutaman edellä lähteneen oman sarjalaisen. Neljänneltä rastilta takaisin päin ajaessa näin mun jälkeen 2min lähteneen kaiman, ja mietin, että ero on varmaan aika samoissa. Sen jälkeen en enää häntä nähnyt enkä takaa muitakaan lähteneitä. Mietin, että joko mun reitinvalinnat ovat olleet hitaampia tai sitten parempia. En kuitenkaan ollut tehnyt mitään virhettä.

Kuva: Risto Orpana

Pyöräsuunnistuksessa on usein kiellettyjä alueita, joihin meneminen johtaa hylkäykseen. Samoin joitakin teitä saa ylittää vaan merkityistä kohdista, muuten samoin johtaa hylkäämiseen. Oltiin suunnistettu 3 rastin jälkeen 12 rastille isomman tien toisella puolella, ja 12 rastilta 13 rastille siirryttiin taas tien toiselle puolelle. Kävin tosi hitaassa vauhdissa sormen kanssa tien läpi, ja totesin, että muuta ylityspaikkaa ei ole kuin mistä aiemmin olin 3-4 välin mennyt. Niinpä lähdin kiertämään sinne, aika ison ylämäen kautta. Loput rastitkin sujuu ihan hyvin, yhteensä 18 rastia. Pientä epäröintiä parille viimeiselle, mutta niin oli muillakin ollut.

Olin johtanut kisaa 12 rastilla. Tiellä olikin ollut toinen ylitys, mitä en ollut nähnyt. Se oli heikosti merkitty, ja rastiviivakin meni meillä siitä. Hävisin tällä välillä yli 6 minuuttia välin nopeimmalle. Tässä meni mun voitto, eka suomenmestaruus missään lajissa. Olin lopulta kolmas häviten voittajalle reilu 2 minsaa. Tämä harmitti mua todella paljon, koska en ollut vain nähnyt kartassa tienylitystä. Kyseessä ei sinänsä ollut siis suunnistusvirhe. En ollut pronssiin tyytyväinen. Onneksi en kuitenkaan tuolla kierrolla tippunut kokonaan mitaleilta. 😀

Yllä kartta ja missattu kohta löytyy 12-13 rastiviivan alta. Kolmion kohdalla on kartan vaihto, ja sieltä kiersin. Alempana on vanhemmasta SM-kartasta tienylityksen merkintä.

Tulokset. Sijoitus 3/8 sarjassa D40.

On kiva nähdä, että vauhdissa mä pärjään. Pyöräsuunnistus itselle on uudempi laji, johon viime vuonna tutustuin, mutta lapsena oon tossusuunnistanut useamman vuoden, ehkä 8. Sieltä siis osaaminen itse suunnistukseen. Mutta kuten kaikki tietää, niin pyörä on vahvempi laji kuin juoksu. 😀

Eka K0r0NA

Reissussa mulla oli tosi vahva altistuminen, ja niinpä tiistaina alkoi aamulla oireet, päivällä nousi kuume jo yli 38, ja illasta kotitesti näytti positiivista. Neljä päivää mulla oli yli 38 astetta kuumetta. Seuraavalla viikolla tein vain hitaita kävelylenkkejä koiran kanssa. Kun oli ollut 9 kuumeetonta päivää, niin tein tosi iisin ekan pyörälenkin. Nyt on 4 viikkoa vipasta kuumepäivästä, ja puolikuntoinen oon vieläkin. Kunto on todella huono. Kolmesti oon käynyt juoksemassa, tänään vain sauvakävelemässä, että saan pidettyä sykkeet tarpeeksi alhaalla. Juostessa ne nousee helposti. Pyöräily onnistuu jo paremmin.

Koska rintalihas vaivaa vielä viiden viikon jälkeenkin, ja välillä on vaikea hahmottaa, että johtuuko ahdistava tunne siitä vai keuhkoista, niin kävin lääkärillä kuunnelluttamassa keuhkot. Ne oli onneksi ok, ja samoin lääkärin otattama sydänfilmi. Joten pikku hiljaa yritetään kuntoa taas nostaa.

Tulevat kisat

Seuraavat pyöräsuunnistuskisat on kolmen viikon päästä, ja neljän viikon päästä onkin sitten SM-keskimatka ja SM-viesti. Ne ovat kalenterissa. Triathlonkisoja ei tälle vuodelle kalenterissa enää ole, koska peruin ironmanin, joka olisi viiden viikon päästä. En ehdi saamaan itseäni kuntoon siihen mennessä. Oon kolmesti tehnyt ironmanin puolen tunnin sisään (11:18 – 11:46), niin mulla ei oo oikeastaan paloa tehdä sitä puolitehoilla. Siitä kuitenkin kestää palautua.

Lisäksi syyskuussa on Lost in Kainuun seikkailukisa. Kaksi kertaa ollaan oltu siskon kanssa Lost-sarjassa, jossa pakollinen yötauko. Nyt Eija liittyy meidän joukkueeseen, ja osallistumme Extremely Lost -sarjaan, joka on 24h sarja ja painetaan yönkin yli. Monella joukkueella menee yli 30h. Saa nähdä miten meidän käy, kuinka jaksan yön valvoa! 😀

LUE MYÖS:

SM-mitali uudesta lajista: pyöräsuunnistus

Pyöräsuunnistus sekä syksyiset ajatukset

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI