Hae
Ninnin energianurkkaus

Paljon puhuttanut ferritiini

Joulukuussa 2016 oli toisenlainen tilanne kuin nyt. Silloin ei sattunut mihinkään, mutta silloinkaan en jaksanut. Nämä vuodet ovat opettaneet mua niin paljon. Ilman urheilua en osaisi kuunnella itseäni niin hyvin, mitä nykyään osaan. Harmi, että tälläkin iällä asiat pitää oppia vielä kantapään kautta. Toisaalta nämä opettaa myös mua äitinä olemaan lasteni suhteen viisaampi. Seuraavassa siis mun rautavarastojen eli ferritiinin kehittymisestä kahden vuoden aikana.

Ihmettelin kaksi vuotta sitten jouluna omaa jaksamista ja luulin, että syy oli huonontuneissa kilpirauhasen arvoissa. Vajaatoimintaa siis kun sairastan. Arvot olivat oudot, mutta ei samanlaiset kuin normaalisti vajaatoiminnalle mennessä. Silloin mulla nousee TSH, nyt se oli ok, mutta T4V oli todella matala. Onneksi kuuluin ja kuulun Facessa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien ryhmään. Kaksi vuotta sitten rauta-arvot, ferrit ja rautavarastot ei ollut samalla tavalla kaikkien tiedossa kuin nyt, mutta tuolta ryhmässä sain vinkin yhdestä Kilpirauhasliiton lehdessä olevasta Esa Sopin artikkelista. Kuulemma huonot rauta-arvot vaikuttavat kilpirauhasen toimintaan, ja siksi T4V voi olla matala (toki oli siis mulla viitearvoissa, mutta viitearvojen alakolmanneksella).

Otatin itseltäni kaikki haluamani arvot labrassa. Synlabissa voi käydä ilman lähetettä, joten siksi olen alkuvuodesta 2017 ajellut parikin kertaa Vaasaan kyseiseen labraan. Ferrit oli silloin 14, kun viitearvot oli 10-150. Mulle kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle sen suositellaan olevaksi 80-100. Isommat puutokset olivat rautavarastojen lisäksi D-vitamiinissa. Otatin silloin myös monet muut tarvittavat rauta-arvot kuten S-TfR ja S-Transf.

Rautavarastot nousevat todella hitaasti 5-10 pykälää kuukaudessa, D-vitamiini puolestaan kuukaudessa kolmekymmentäkin pykälää. Oon näitä molempia seurannut nyt siis kaksi vuotta muiden veriarvojen lisäksi. En ole syönyt rautaa jatkuvasti, mutta hyvin pitkinä kuureina. 2017 söin heti alkuun yli puoli vuotta ilman taukoja. Nyt mulla on ollut taas taukoa, koska olen lukenut, että esimerkiksi flunssaisena ei kannata rautaa syödä. Siksi olen vähän kahden vaiheilla, että syönkö vai enkö syö nyt keuhkoklamydian aikana. Että onko siitä jopa haittaa?

Itse asiassa nyt marraskuun puolessa välissä verikokeissa käydessäni ferritiini-arvon nähdessä tiesin, että mulla on joku tauti päällänsä ja sai vielä enemmän epäilemään tätä keuhkoklamydiaa. Ferritiini oli siis 108, mikä oli tuplat kesän lukuun verrattuna. Mitä se ei vaan voi olla mun tapauksessa. Kropassa olevat tulehdukset nostavat arvoa, siksi kannattaa myös CRP mitata samalla. Mulla se otettiin, mutta se ei ollut koholla. Järkevin olisi ollut ottaa myös aiemmin mainitsemiani muita rauta-arvoja, koska niihin ei kropan tulehdustilat vaikuta, mutta ne eivät kuuluneet tähän Terveystalon Liikkujan pakettiin, mitä oon käynyt Seinäjoella otattamassa.

En ole koskaan pitänyt raudasta taukoa ennen mittauksen ottamista, ja se vähän nostaa arvoa. Koen, että tärkeämpänä on syödä sitä rautaa ja se osaltansa kertoo sen hetkisen tilanteen. Mittaustuloksiin vaikuttaa myös paljon naisella, että otetaanko verikoe juuri ennen menkkoja vai juuri niiden jälkeen.

Voi olla, että mun rautavarastoarvot ovat olleet huonoja jo 10-15 vuotta. D-vitamiiniarvojen nousun huomaan, mutta olossa ei ole ollut eroa, että onko feriitiiniarvo 22 vai 54. Vai oonko mä siihen niin tottunut. Mutta pakostikin mietin, että miten nämä huonot veriarvot ovat vaikuttaneet omaan menoon ja mitä esimerkiksi kehittyminen olisi, jos arvo olisi sen vajaatoimintaa sairastavalle suositeltavan 80-100.

Oon 18 vuotta ollut sitä mieltä, että keliakia on vaan pieni suolistosairaus, eikä se haittaa, kun vaan syö gluteenitonta ruokaa. Mutta ensimmäistä kertaa mietin, että onko 2016 syksyn gluteenit tosiaan vaikuttanut mun kroppaan nyt sitten parikin vuotta. Olkaahan keliaakikot todellakin tarkkana!

LUE MYÖS:

Syy hiljaisuuteen

Treenaamattomuus tulee kalliiksi 😀

Emfit QS, tarkkaa analyysia unesta

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Team Hukkaneliö

Ensinnäkin: Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Sitten otsikkoon. Niin että mikä? 😀 Team Hukkaneliö on siskon keksimä nimi meidän neljän siskon joukkueelle, joka suuntaa ensi kesänä Kangasalle Jukolan viestiin. Tai tarkemminkin Venlojen viestiin, jossa siis neljä osuutta Jukolan seitsemän sijaan.

Mä oon harrastanut suunnistusta lapsena ikävuosina 9-18. Kisailut loppui kesätöiden myötä, kun ei muka ehtinyt enää niihin. Harmi. Toinen mitä olen harmitellut, niin en nuorena käynyt vapaa-aikana oikein lenkillä. Mitä se kunto olisikaan, jos peruskoulussa olisi säännöllisesti käynyt juoksemassa. Paras saavutus suunnistuksessa taitaa olla kuudennen luokan koulujenvälisten kisan voitto. 😀 No on siellä maakuntaviestin toista sijaa ja jotain muutakin, mutta mitenkään ihmeemmin en pärjännyt. Mutta laji on aina ollut mahtava! Nykyinen juoksukaverini Eija harrasti jo tuolloin suunnistusta, ja samoissa kisoissa käytiin. Ja Eijan menoa mielenkiinnolla seuraan tänä päivänäkin.

Isompina on jäänyt mieleen ystävyyskaupunkikisamatkat Tanskaan ja Ruotsiin, sekä jotkut suunnistusleirit kotimaassa. Edustamani seura oli aina Rasti-Jussit.

Keväällä 2017 olin jo osallistumassa yhteen suunnistuskisaan ihan vaan mielenkiinnosta, mutta se meni jonkun tapahtuman kanssa päällekäin. Rekisteröidyin Irma-palveluunkin, että ilmoittautuminen onnistuisi. Onhan nuo jutut muuttuneet 20 vuodessa, enkä osaa edes käyttää uusia emit-leimaussysteemejä. Pitäisi opetella!

Mä oon meistä neljästä sisaruksesta ainoa, joka suunnistusta on ihan kunnolla harrastanut, mutta mullakin nyt tosiaan edellisestä kerrasta 20 vuotta. Kerran oon käynyt pyöräsuunnistamassa sen jälkeen ihan ex tempore Jaanan kanssa. Sekin olisi kyllä mahtava laji! Siitä tuli mieleen, että edelleen kaapista löytyy hiihtosuunnistuksessa käytettävä karttateline ja sen aikaiset käyttämäni sukset (pikkusiskon vanhat, että oli tarpeeksi lyhyet hiihtää moottorikelkkaurilla). 😀

Jaettiin jo osuudetkin, joista Hanna ottaa nopeimpana juoksijana aloittajan osuuden. Seuraava osuus menee Hennalle, kolmas Paulalle ja ankkuriosuus mulle vanhalle suunnistajalle. Tavoitettahan meillä ei oo, koska parin tyypin pitäisi ensin vielä opetella lukemaan karttaa. 😀 Se on jo paljon, jos mun ankkurina ei tarvi lähteä yhteislähdössä viimeisten joukossa. Tärkeintä on, että on kivaa!

2013 vuoden pyöräsuunnistuskokeilusta

 

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI