Hae
Ninnin energianurkkaus

Suunnistuskisoihin

Viime viikonloppuna ostin emitin ja uuden kompassin, tällä viikolla maksoin suunnistuslisenssin, liityin suunnistusseuraan ja ilmoittauduin suunnistuskilpailuihin. 😀

Muutamat iltarastit alla, ja ensi sunnuntaina 26.5. menen Ylistaroon suunnistuskisoihin. Edelliset kisat ovat 1990-luvulta. 😀 Mutta oon sitä mieltä, että sieltä tulee ihan älyttömän hyvää treeniä, ja jokainen voi halutessaan osallistua minkä lajin kisoihin vaan. Kyllähän juoksukisoissakin on monen tasoista juoksijaa. Meidän lähellä järjestettiin pyöräsuunnistuksen SM-kisat tänä viikonloppuna, ja kävi jo mielessä niihinkin osallistua ihan vaan, koska se olisi hauskaa. En sitten kehdannut, kun kyseessä oli SM-kisat. Mutta menkää hyvät ihmiset ehdottomasti niihin kisoihin, mihin haluatte. Kaikille ne on tarkoitettu. 🙂

Suunnistuksessa asiathan on muuttunut 20 vuodessa paljon. Aiemmin ranteessa oli naru, ja siinä muovissa paperi, johon rasteilla leimattiin. Nykyään on sähköinen leimausjärjestelmä, josta jälkikäteen saa rastien väliset osuusajatkin selville. Voi siis vertailla muihin, että mikä väli oli mahdollisesti huonompi tai parempi kuin muilla. Ja tuosta hyvällä tavalla vertaamisesta mä tykkään. Sitä ei saa ottaa vakavasti, vaan kehittävästi ja mielenkiinnolla. Esimerkiksi Aqua Plussassa treenaava prosarjassa kisaava Venla on aina välillä yhteistreeneissä mukana, ja on ihan älyttömän kiva nähdä, että paljonko hänelle jään. Ei niin, että voi kauhia kun mä oon huono, vaan voi taivas, kun Venla on kova. Viimeksi jäin 3km juoksussa 3 minuuttia, eli minuutin per kilometri. 😀 Eikä se vertailu oo pelkästään paremmuutta ja huonommuutta, vaan miten voi oppia ja miten on kehittynyt jne. Suunnistuksessa tietenkin merkitystä on myös reittivalinnalla, ei pelkästään vauhdilla. Ja esimerkiksi iltarasteilla, joissa pummasin rastia, niin olin tippunut sijoituksia muistaakseni kuusi kappaletta. Mun mielestä emit on siis loistava keksintö! Ja aikoinaan itse sai aina iltarasteillakin piirtää reitin karttaan, nykyään ne on valmiiksi painettuja, kuten rastimääritteetkin.

Vertailusta vielä. Kyllä mua kiinnostaa myös 35-40v traithlonnaisten suomen kärjen menot. Esimerkiksi millaisia w/kg he polkevat jne. Kaikki mielenkiinnosta, että mitä itsellä on matkaa sellaiseen, ja onkokaan siihen mahdollisuuksia ikinä. Näistä on juteltu yhden kovan naisen kanssa, mä aina kyselen. Ihan älyttömän mielenkiintoista!

Ai niin, ja lupauduin lähtemään heinäkuun alussa kolmanneksi yhteen multisport-kisaankin. Joten kun täysmatkaa ei tänä kesänä ole, niin tulee kaikenlaista muuta. 😀 Onhan toki triathlonkisojakin kalenterissa, ja pääkisa on Challenge Turku ja siellä puolimatka. Riippuu toki, että kuinka hyvin olkapää tänä kesänä uintia tulee kestämään. Olen tehnyt tänä keväänä pyörällä vedot wattbikella sisällä, mutta eilen tein ulkona ja huomasin, että ala-asennossa pitkään ollessa olkapäästä kyynerpäähän asti säteilee. Magneettia ja syytä siis odotellessa.

Mutta kuten aiemmin oon sanonut, niin yleensä ongelmissa on aina jotain hyvääkin. Kaveri oli perjantaina yhtä aikaa uimassa ja sanoi, että kyllä mun uintiasento on parantunut ja samoin en kierrä enää niin paljon sivulta sivulle. Räpylöillä kun oon potkinu, niin ne on auttanut. 🙂 Nyt on myös hyvä mahdollisuus parantaa juoksuvauhtia. Ens vuonna nimittäin vaihdan sarjaa vielä kovimpiin menijöihin eli 40-vuotiaisiin!

Nyt vähän flunssa meinaa tulla päälle, mutta yritän pyörtää sen kaikella mahdollisella tavalla. Ehkä otan vielä päikkärit, kun viime yönä heräsin muutamia kertoja yskimään, eikä unet olleet niin hyvät kuin olisivat voineet olla. Mukavaa sunnuntain jatkoa! 🙂

LUE MYÖS:

Team Hukkaneliö suunnistukoulussa

Ensi vuoden tavoitteet

Täydellinen treenihuone valmistumassa

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Ravintovalmennus: tilannekatsaus

Viisi ja puoli viikkoa on nyt takana opettelua syömään tarpeeksi. Ruokamäärät ovat niin isot, etten ole koskaan syönyt näin paljoa oikeaa ruokaa. Heti alkuun pitää sanoa, että en ole dieetillä enkä millään kuurilla, vaan tarkoitus on opetella syömään oikein ravintovalmennus apuna. Aineenvaihdunta on käynnistynyt, mikä on todella hieno juttu. Jatkuvasti ei tee mieli herkkuja, mutta kyllä niitäkin mieli tekee. Mulla vaikuttaa hormonit makeannälkään paljon. Makeaa tekee todella paljon mieli ovulaation aikana sekä viikon verran ennen menkkoja ja pari ekaa menkkapäivää.

Mun muutosyritykset on aina kestäneet sen 2-6 viikkoa, ja sitten pikku hiljaa oon palanut vanhoihin tapoihin. Kun en syö tarpeeksi, niin hiilarivaje viikonlopun treenien jälkeen on iso ja alkuviikosta syön kaksin käsin. Oon tuon ongelman tiedostanut, mutta en silti oo saanut syötyä tarpeeksi. Ja myönnän, että karkkia on mennyt myös. Kaupassa käydessä on lähtenyt helposti 100g pussi matkaan mukaan. Ja välillä isompiakin. Kun on mennyt viikkoja pienillä energiamäärillä, niin lopulta homma loppuu. Sehän on selvää. Tässä ihan selkeä syy, miksi olen epäonnistunut.

Nyt siis on lähdetty tuossa Fitfarmin Sport-valmennuksessa (treeniohjelmahan tulee Aqua Plussalta, tuosta Sportista ravinto-ohjelma, joka on mulle yksilöity treenit huomioonottaen) liikenteeseen siinä, että syön tarpeeksi. Vaikka mulla on ollut haaveita, että talven kilot lähtee, niin Sportin valmentaja Koistinen sanoi, että huonosta ruokavaliosta ja pienestä energiamäärästä ei voi tiputtaa ruokaa pois. Ensin on opeteltava syömään, ja ihan varmasti kiinteytymistä tapahtuu jo puhtaan ruokavalion seurauksena, mutta jos tulevaisuudessa pudotettavaa on, niin sitten tehdään ruokavalioon muutoksia sitä silmällä pitäen. Mutta kisakaudellahan painoa ei voi tiputtaa, ja se ei ole nyt oikeasti tavoite, vaikka toive onkin.

No koska painolukemahan aina kiinnostaa, niin kerron nekin. 😀 Kyllähän tuosta näkee, että niin on käynyt, kuten Koistinen mulle puhelimessa sanoi. Paino on laskenut, vaikka kuinka on syönyt. Ylimääräinen turvotus on poissa. Toive on 65 kiloa.

Ma 08.04. paino 72,5kg
La 13.04. paino 69,5kg
Ma 22.04. paino 70,5kg
Ma 29.04. paino 69,2kg
La 04.05. paino 69,1kg
Su 12.05. paino 68,3kg

Esimerkiksi, kun lähdin Tampereelle käymään kaupoissa ja treeneissä, niin mulla oli kaikki päivän syömiset mukana.

Olen kuitenkin syönyt muutaman kerran ruokaohjeen ulkopuolelta. Kuten siskon tyttöjen synttäripäivänä päätin etukäteen, että otan kakkua. Olen ottanut lapsilta muutaman karkin ja sipsin, mutta vain pari. Äitienpäivän lounaan söin vanhemmillani, senkin päätin etukäteen, että niin teen. Tämä on kuitenkin tarkoitus saada sellaiseksi, mitä voin noudattaa arjessa joka päivä.

Mulle on ollut tosi tärkeää, että valmistan useamman ruoka-annoksen etukäteen, jolloin jääkaapissa on aina lounas/päivällinen valmiina. Eikä ole töihin lähtiessäkään tilannetta, ettei ole eväitä. Tämä on ollut todella tärkeää! Punnitsen ruuat joka päivä ja kaikki mitä syön, koska arvioin muuten ihan väärin. Ja ottaisin aivan liian vähän ruokaa! Oon myös huomannut, että välillä on ollut henkisesti vaikeaa lisätä ruokaa, kun kuitenkin on toive, että talven kilot saisin pois. Mutta olen päättänyt noudattaa ohjeita, ja tulostahan tosiaan on tullut. Mutta onhan se normaalia, että paino heittelee, eikä tosiaan tuu suoraan alaspäin koko ajan.

Aina sanotaan, että ruokavalio vaikuttaa urheilijalla kehittymiseen. Mielenkiinnolla odotan, että vaikuttaako oikeasti. Esim. mikä tilanne on vuoden päästä. Yksi tämän syömään oppimisen tavoite on myös se, ettei syksyllä ja talvella kerry kiloja, kuten joka talvi on käynyt. Nyt toki vielä, kun sairastelin, niin tilanne oli vielä pahempi.

LUE MYÖS:

Jatkoa eiliseen postaukseen: ravintovalmennus

Puhti.fi – Voihan verikoetulokset!

Vihdoinkin selvyys: keuhkoklamydia

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI