Hae
Ninnin energianurkkaus

Analyysi kaudesta 2018

Barcelonan ironmanista on nyt viisi viikkoa aikaa, joten on aika vetää kausi yhteen. Mennyt kausi on ollut siitä ihmeellinen, että olen ollut ehjä, enkä ole paljon sairastellut. 🙂 Näin kirjoitin kunnes tajusin hetken päästä, että kesällä tuli Lahden tapaturman vuoksi treenitaukoa. En heti tuota muistanutkaan. Menin pitkälle kevääseen todella laimealla kunnolla. Vaikka sairasteluja ja rasitusvammoja ei ollut, niin henkistä stressiä sitäkin enemmän. Joulukuun alussahan laitoimme porukalla oman firman pystyyn, ja siihen liittyen syksy sekä alkuvuosi oli normaalia stressaavampaa. Töissä oli myös kiirettä, ja kun pitemmät työpäivät eivät voi olla pois perheajasta, niin ne ovat pois treeniajasta. Treenaamaankin kyllä ehdin ja tuntien puolesta hyvinkin, mutta meno oli tosiaan laimeaa.

Keväällä Mallorcan leirillä en ollut siinä kunnossa kuin yleensä keväällä ollaan, joten loma ja pitemmät treenit olivat paikallaan. Kuntoa sain hilattua vähän ylemmäs. Ylläksellä lomailimme perheen kanssa Juhannusta ennen viikon verran, ja tässä kohtaa pari pitempää juoksulenkkiä Maisematiellä tekivät paljon! Mä en olisi halunnut edes osallistua ensimmäiseen puolimatkan kisaan kesäkuun lopussa, johon Ironman 70.3 Lahti osui. Kunto tuntui niin huonolta, mutta onneksi se ei lopulta ihan niin onneton ollut, mitä alunperin pelkäsin. Lahdessa liukastuin laiturilla, ja se tarkoitti treenitaukoa ja pitempää juoksutaukoa, kun nivelsiteet repesivät jalkapöydästä, tuli luun sisäistä mustelmaa ja nivelkapseli hajosi. Tämän vuoksi Finntriathlon Joroisen SM-puolimatka jäi väliin, missä olisin ehdottomasti halunnut olla viivalla! Tuota kisaa mä arvosta sen verran, koska puolimatkan SM-kisassa on sarjan parhaat paikalla. On aina kiva tietää, että missä mennään. Sehän ei ole salaisuus, että mulla tavoite on mennä kohti sarjakärkeä koko ajan. Helppoa se ei ole, koska kärkikin kehittyy. Aikaisemmin näillä ajoilla oli podiumilla, nyt todellakaan ei. 😀

Kuva: Markus Sali

Joroinen vaihtui Challenge Turun puolimatkaan. Siellä tein puolimatkan ennätyksen 5:15. Erityisesti oon tyytyväinen juoksuun, jossa juoksin 1:51 eli nopeiten puolimatkan puolimaratonin tähän asti. Kokonaisaika oli viisi minuuttia viime vuoden Joroisten aikaa parempi, ja kun Joroisilla on hitaampi reitti mm. juoksun osalta, niin hirveitä tuolla ajalla ei kuitenkaan juhlita. Mutta ennätys on aina ennätys, ja todella surkean uintiajan jälkeen oon tähän oikein tyytyväinen! 🙂 Sain myös paikan Challengen puolimatkan mestaruuskisoihin Slovakiaan Samorinin kaupunkiin ensi kesälle. Kuulemma mielettömän upea kisapaikka, joka joskus kannattaisi kokea.

Syksy oli onneksi lämmin, ja sain treenattua pitkät pyörälenkit onneksi ulkona. Viimeistelytreenit Barcelonaan sujui juuri niin kuin piti! Sain kunnon nostettua ja juoksukin alkoi tuntua taas omalta. Pyörä kulki paremmin kuin koskaan. Aikamoista on treenata 15-17 tuntia viikossa normaaleja työpäiviä tehden. Perheen kanssa sovittiinkin, että seuraavat viisi viikkoa mun treenit ovat normaalia isommalla prioriteetillä. Se onnistui, kiitos siitä perheelle! <3 Lopulta luotto kuntoon ja kisaan oli hyvä, kunhan vaan en saisi lasten sairastamaa flunssaa ennen kisaa.

Barcelonassa oli hyvät ja huonot hetket. Viisi minuuttia on tämän kauden juttu, joten sen verran lähti täysmatkan ennätyksestäkin. 11:23 Kööpenhaminassa vuonna 2016, ja nyt 11:18. Ennätykseen täytyy olla aina tyytyväinen, mutta hampaankoloon jäi. Vaikka kisoja ja olosuhteita ei voi päikseen verrata, niin viisi minuuttia kahdessa vuodessa ei ole mitään. Toki tiedän, että esimerkiksi pyörämatka oli Barcelonassa 5km pitempi kuin Kööpenhaminassa. 😀 Valmentaja kuitenkin oli todella tyytyväinen mun suoritukseen. Täysmatka on todella pitkä suoritus, ja kaikkea voi mahtua ja mahtuu päivään. Kolme täyttämatkaa oon nyt tehnyt 11:18-11:46 väliin, seuraavan kerran kunto pitää olla vielä parempi! 😉

Treenitunteja kaudella (1.10.2017 – 30.9.2018) tuli 562h, mikä on itselle enemmän kuin aiemmin. Viime kaudella treenitunteja tuli 509, edellisellä 522. Tässä toki ei ole nyt ylimenokautta mukana, vaan nyt syyskussa tuli yli 60 treenituntia. Ja se tietenkin vaikuttaa paljonkin, tulee yhtäkkiä neljäkymmentä tuntia kokonaismäärään lisää! Eli periaatteessa treenimäärät ihan samoissa kuin parina edellisenä kautenakin.

Ylimenokausi on mennyt sairastellessa, kuten teille oonkin jo informoinut. Treeniohjelmakin on löytynyt jo marraskuun alusta lähtien Trainingpeaksista, mutta en ole sitä pystynyt toteuttamaan. Esimerkiksi uimassa en ole ollut vielä ollenkaan. Mutta uutta kautta kohti uudet tavoitteet mielessä! 🙂 On ihan uskomatonta kuinka alas se kunto ironmanin jälkeen vajoaa. Juttelin valmentajan kanssa, ja hän laskeskeli, että joulukuun puolessa välissä voi alkaa jo tuntumaan paremmalta. Todella pohjalle noin pitkä kisa kyllä ihmisen kunnon vie. Oli taas loistava ja motivoiva puhelu!

Kiitos miehelle ja lapsille! <3 Kiitos Aqua Plussan Kaitsu ja Tuuli! Kiitos treenikaverit! Kiitos Sonja parista kerrasta, mitä Seinäjoelle ja uimaan mun kanssa ehdit! Kiitos myös hieroja Marjo Keskinen, Liikuntakeskus Pulssi ja Rantalainen! Kiitollinen olen kaikesta tuesta, niin isosta kuin pienestä! <3

Ja hei, hyvää Isänpäivää jokaiselle isälle! Eilen tämän tekstin illalla naputtelin, ja tänään julkaisen tässä aamutohinoissa. Kun lapset oli pieniä, niin herättiin jo tosi aikaisin, nyt vasta yhdeksältä nuorimman kanssa. 😀

#hauskathautajaiset #ripfitfashionfi

Fitfashionin blogiportaali loppui. Suurin osa bloggaajista sai kenkää, 14 bloggaajaa siirtyivät terve.fi-sivustolle ja osa tänne Vaikuttajamediaan. Lauantaina vietettiin bloggaajien kesken Fitfashionin hautajaisia. Aamusta junalla pääkaupunkiseudulle, Fit you too -blogin Katri haki mut juna-asemalta, käytiin meikkiostoksilla. Sen jälkeen haettiin 100 yötä kesään -blogin Emma kyytiin ja lähdettiin valmistautumaan hautajaisiin.

Ne pidettiin Voima kahvilassa Vallilassa, jossa tarjolla salaattia, raaka-kakkuja sekä juomaa. Ne meille tarjoili Greenstreet, Yes Vegan ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas. Paikalla osa oli koko illan, osa piipahti. Parikymmentä tyyppiä yhteensä. En ollut nähnyt suurinta osaa pitkään aikaan! Edellisistä kekkereistä kun oli jo aika kauan aikaa. Se on huono puoli tässä, kun suurin osa asuu Etelä-Suomessa ja itse Seinäjoella. Oli todella kiva ilta!

Sunnuntai-aamuna meillä oli vielä Emman ja Katrin kanssa todella hyvät keskustelut blogeista ja somesta. Vaikka oon monta vuotta kirjoittanut blogia, niin oon mä silti näissä asioissa niin noviisi. 😀 On niin hienoa, että vinkkejä jaetaan auliisti bloggaajien kesken, eikä kukaan pelkää menettävänsä lukijoitansa toiselle tai ole kateellinen toisen mahdollisesta menestymisestä. Mulla on moneen verrattuna pieni blogi, mutta toki aihekin on rajattu. Toisaalta mulla on hyvin sitoutuneita lukijoita, kiitos teille siitä. 🙂 Riittäis mulla noita muitakin aiheita itselleni tärkeämmistä asioista, mutta hirveästi en halua lapsista kirjoittaa. Joskus toki oon valoittanut siitä, miten diabeetikon äiti voi yönsä viettää ja kuinka seuraavan päivän treenit saa unohtaa. Tai kuinka lapsi, jolla on älyllinen kehitysvamma, vaatii eri tavalla vanhempia kuin samanikäinen tavallinen lapsi. En blogissa montaa kertaa oo sanonu keva-sanaa ääneen, koska tietyllä tapaa haluan lasta suojella. Mutta faktoja, jotka vaikuttavat normaalin perhe-elämän lisäksi treeneihin. Myös henkinen kuorma on välillä iso, eikä sitä helpota yhtään, että on muutenkin kova murehtimaan ja stressaamaan. 😀

Mutta tuli kyllä ihan uutta intoa bloggaamiseen sunnuntaiaamun keskustelun myötä. Tosin tässä vaiheessa kautta mulla riittää tähän aikaakin. Nyt oon toki taas tehnyt töitäkin enemmän, kun ei ole mennyt aikaa treeneissä. Kyllä ne päivän tunnit kulumaan saa. Toki mieluummin niitä kulutan liikkuen kuin koneella istuen. 🙂 Kiitos porukalle mukavasta illasta, Emmalle ja Katrille loistavista keskusteluista sekä Katrille yökyläpaikasta! <3