Hae
Ninnin energianurkkaus

Gran Canaria treenileiri 2022

Aqua Plussan IM-tiimin neljä naista päätti viime vuoden lopussa lähteä porukalla omalle treenileirille. Sain kaveriksi Sarin, Raijan ja Päivin. Kohteeksi valikoitui Gran Canaria ja siellä Maspalomas, josta on helppo lähteä eri pyöräreiteille. Hotelli Club Maspalomas Suites & Spa, koska siellä oli 25m uima-allas. Perjantaina 11.3. lähdimme ja kotiin palasimme sunnuntaina 20.3. Hotellissa oli puolihoito eli päivään sisältyi aamupala ja päivällinen, joten treenin jälkeen olimmekin yleensä klo 18.30 heti päivällisellä. Eikä tarvi miettiä mistä löytyisi keliaakikkona syömistä. Hotellissa oli hyvin merkittynä ruokien sisältämät ainesosat, joten kysymättä tiesin missä on viljaa. Aamiaisella oli erilinen gluteeniton nurkkaus. Toki vastaanotossa hotelliin kirjautuessa kysyttiin erikoisruokavaliot, joten tiesivät varautua.

Itselleni oli eka kerta Gran Canarialla, joka on ihan erilainen saari kuin Lanzarote. Lanzarote on tuulinen ja tasaisempi, kun taas Gran Canarialla on mäkisempää. Tasaista reittiä ei löydy. Ei ainakaan lakeuksilla syntyneelle ja asuvalle. Varasimme pyörävuokraamosta hyvät maantiepyörät levyjarruineen ja sähkövaihteineen, ja oli kyllä hyvä valinta. Triathlonpyörällä ja vannejarruilla joskus serpentiiniteitä alas tullessa kiitin tällä reissulla hyviä jarruja!

Viikko tuntuu vähän liian lyhyeltä, mutta kaksi viikkoa on itselleni liian pitkä olla kotoa pois, joten 9-10 päivän treenileiri on tosi hyvän pituinen. Ehtii saamaan kropan kunnolla väsyksiin, ja on jo kiva lähteä kotiinkin. Niinpä tällainen reilu viikon mittainen pe-su oli hyvä valinta, ei mene lomapäiviäkään montaa ylimääräistä.

Pyörät oli vuokrattuina 8 päivää eli la-la. Free Motionista Playa del Inglesistä kävimme pyörät hakemassa ja sinne myös palautimme. Matkaa hotelilta oli 3,5km. Suosittelen ottamaan mukaan oman tutun satulan. Wattipolkimet mulla oli lainassa, niin sain hyvin himmailtua ylämäissä. Viikkoa ennen treenileiriä mulla oli pyörätesti, josta sain aerobisen kynnyksen ja anaerobisen kynnyksen watit tietoon, ja yli anakynnyksen mäkiä ei ollut tarkoitus kiivetä. Alkuleiristä varsinkin pitää aina himmailla menohaluja.

Meillä kaikilla on siis sama valmentaja, ja Kaitsu oli ohjelman meille tehnyt. Välillä vähän tekeminen erosi johtuen fiiliksestä tai vaivasta, mutta saatiin hyvin yhdessä aikataulut sovittua ja lähdettyä yhdessä lenkille. Välillä jo ennalta sovitusti tultiin eri reittejä takaisin hotellille. Pyörävauhdit menee sen verran hyvin yhteen, mutta juoksuvauhdit eroavat enemmän ja vain perjantain (tulopäivän) juoksulenkki tehtiin kaikki yhdessä.

Yleensä aloitimme päivän lyhyellä 20 minuutin juoksulla tai 30min uinnilla. Sen jälkeen aamupalalle ja pyörän päälle. Välillä pyörän päälle juostiin, kolmesta kilometristä viiteentoista. Treenasimme paljon, ja vain kahtena päivänä meillä treenit loppui sen verran ajoissa, että ehdimme piipahtaa kaupoissa.

Pyöräkilometrejä me ei leireillä keräilty, kun nousumetrejä tulee aina sen verran paljon. Pyörälenkit tehtiin ohjelmassa olevan ajan mukaan. Lyhyin pyörälenkki oli yhden juoksun päälle oleva 1h 40min pituinen kevyt lenkki. Pisin pyörälenkki oli 6h 20min.

Tuli käytyä Sorian solassa, Moganin serpentiineillä, San Bartolomessa kolmesti, ja siitä jatkettiin vielä kerran ylös päin kohti saaren korkeinta kohtaa. Sää kuitenkin huononi, ja jouduttiin kääntymään 1500m korkeudessa takaisin päin. Yksi kiva pätkä oli myös Pedro Gonzalezin päälle vievä tie. Ajettiin sitä Sarin kanssa muutaman kerran vuorovedoin serpentiinien alkuun asti, siitä omaa vauhtia serpat ylös ja alas saikin ajaa kovaa vauhtia solan osuuden. Ja kun tuota tultiin kolmesti alaspäin, niin tiesi jo valmiiksi kuinka paljon tie kurvaa ja miten varovainen pitää olla. Oli kiva pätkä! Tuonnekin mentiin myrskyisenä päivänä, kun suunnitelmat muuttuivat.

Erilaisia pyöräreittejä ei hirveästi tuolla ole, mutta kyllä noista samoja ajoi mielellään useasti. Hienoja maisemia! Paljon on teitä, joiden vieressä on syvä rotko. Silmä vaan kovasti hämäsi välillä tiellä. Näyttää, että olis pientä alamäkeä tiedossa ja olikin 5% tai jopa 7% nousua. 😀

Yhteensä leirillä tuli ajettua pyörää 30h 43min, juostua 7h 55min ja uitua 6h 19min. Hyvät treenit saatiin kasaan, oikeastaan pelkkää peekoota. Muutama kilsa juoksua aek-sykkeillä, ja vain yksi vk-sykkeillä. Pyörässä sitten ylämäkiä välillä vk-tehoilla. Tykkään kyllä ajaa mäkiä ylös, mutta alas tuleminen on jotenkin tylsää. Kampi suorana pitkään ilman, että oikeasti tekee mitään. Ei tunnu treeniltä. 😀

Kotiin tulon jälkeen oli havaittavissa flunssan oireita, joten on pitänyt levätä tavallista enemmän. Aika paljon oli loppuleiristä päivällisellä yskivää porukkaa. Hotellin ravintolassa oli maskipakko, mutta kun maskia riisutaan syömään mennessä ja laitetaan uusiksi buffetpöydän ääreen mennessä, niin kyllähän siinä virukset leviää. Myös lentokoneessa oli yskivää porukkaa. Mennessä oli maskipakko, tullessa JetTimella ei enää ollut. Olisin toivonut, että oireiset olisivat sitä käyttäneet. Treenien kuorma kropassa, lämpötilan vaihtuminen ja lentokoneessa oleminen vaikuttaa siihen, että kroppaan tarttuu taudit helpommin.

LUE MYÖS:

Terkkuja Mallorcan treenileiriltä

Lanzarote, päivä 1

Mallorca, päivä 1

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Case olkapää

Vuoden 2018 Barcelonan Ironmanin jälkeen olkapään ongelmat alkoivat. Eli siis jo 3,5 vuotta sitten. Välillä tilanne on ollut parempi ja välillä pahempi, mutta uintivauhdit eivät ole koskaan päätyneet entiseen ja esimerkiksi lättärit ovat kadonneet ajat sitten uimavälinepussista. En ole niitä voinut käyttää uinnissa voimaharjoitteluun koko aikana. Olkapään ongelmista löytyy useampi kirjoitus, tässä edellinen puoli vuotta.

Lääkärillä ja fysioterapeutilla

Elokuussa olkapää meni siihen kuntoon, että se alkoi napsumaan kivuliaasti. Tuntui kuin jotain jäi väliin uinnissa käden palautusvaiheessa. Välillä sain uitua 700m ja välillä 1300m. En kuitenkaan yli kahta kilsaa koskaan. Napsahdus tuntui niin inhottavalta, että siihen loppui aina uintitreeni. Mietin, että onko musta oikeasti enää triathlonistiksi, että joudunko jättämään uinnin. En ole varma, että miten tuohon tilanteeseen päädyttiin. Fyssari sanoi, että ”Aina on joku hetki, kun epäoptimaalinen kuormitus kippaa yli laidan ja sitten kroppa reagoi seuraavalla keinolla. Joka kerta se keksii uusia keinoja kiertää ongelmat, ja sit tulee aina uusi oire.”

Syyskuussa 2021, vasemman käden palautus jännittynyt. Pelkään koko ajan napsahdusta. Alempana puhutaan sisäkierrosta, ja nyt kun katsoin tätä, niin olisiko sisäkierrossa tuossa?

Lokakuussa kävin ortopedi Harri Heliön vastaanotolla uusiksi (edellinen kerta 2v sitten, 08/2019). Halusin varmistaa, että onko jotain mennyt rikki, mikä voisi jäädä väliin ja napsahtaa. Olinhan mm. murtanut kätenikin edellisten kuvien (06/2019) jälkeen. Kuvissa ei näkynyt mitään isompaa, vain osarepeämää ym. Mutta sekä lääkärin että fysioterapeutin mukaan ne ei selitä sitä napsahdusta. Tässä kohtaa myös kävin fyssari Tiina Krusbergin vastaanotolla. Tiina somessa joskus kommentoi, että olisi kiva nähdä mitä siellä olkapäässä tapahtuu, joten menin näyttämään. 😀 Näytin mitä kuntouttavia liikkeitä olin aiemmin tehnyt, ja kysyin, että miksi sisäkierron liike on helpompi tehdä jalat koukussa kuin jalat suorana (selällä maaten). Kävikin ilmi, että mun käsien sisäkierron voimassa oli iso ero. Luulin, että sain tehtyä molemmilla käsillä 6kg painolla. Otinkin vasemmalla kädellä kroppaa mukaan lantiosta asti, kun jalat oli koukussa. Oikeasti sainkin tehtyä vain 3 kilolla. Eli vasen käsi tuon 3 kg ja oikea 6kg. Sisäkierron voimaa lähdettiin ensin vahvistamaan. Samoin hengitysharjoitukset sain kotiläksyksi, nimittäin selän puolelta katsottuna syvään hengittäessä vasen puoli ei noussut.

2,5 kuukauden jälkeen joulukuun lopussa kävin uudelleen Tiinan luona. Nyt sain tehtyä sisäkierron liikettä vasemmalla 6kg ja oikealla 7kg painoilla. Ja olin oppinut hengittämäänkin paremmin. Sitten lähdettiin vahvistamaan lavan aluetta. Uusia kuntoutusliikkeitä kehiin. Tiina mietti, että mun lapa ehkä jää ylös käsivetoa tehtäessä ja hengittäessä liukuva vasen käsi karkaa vähän sivulle. Koska snorkkelilla sain uitua paremmin kuin hengittäen, niin jotain erilaista tapahtuu happea ottaessa. Edelleen olin aika epätoivoinen uinnin kanssa. Tiina valoi muhun uskoa. Uin snorkkelilla, koska se oli ainut, miten sain uitua edes vähän. Treenit oli lyhyitä, ei koskaan yli 2km.

Uinnin opettelu alusta

Mulla piti olla Karvosen Eetun kanssa tammikuun alussa uintitekniikkatunti, mutta Porissa meni uimahallit kiinni ja käynti siirtyi tammikuun loppuun. Kuten fyssarilla käsivoimien puoliero avasi silmät, niin altaassa tasapainossa oli iso ero eri puolilla. Sellaisessa perusasennossa. Kuten fyssari oli maininnut, että otan lantiosta voiman, niin Eetu sanoi, että väännän lantiosta asti. Käytiin läpi ihan perusasioita tasapainosta, rytmistä, hengittämisestä (koska käsi tosiaan karkasi) ja ettei käsi saa mennä liian taakse.

Tein kotona tekniikkaharjoitteita paljon. Kävin neljästi viikossa altaassa, ja opettelin perusasioita. Pari viikkoa meni niin, etten uinut normaalisti yhtään, vain tekniikkaa. Sitten pikku hiljaa snorkkeilin kanssa uintia ja pieniä pätkiä harjoittelua ilman snorkkelia. Vasta viiden viikon jälkeen luovuin snorkkelista, koska uintileiri oli tulossa ja kyllä mun pitäisi pystyä uimaan ennen sitä. 😀

Maaliskuun ekana viikonloppuna (eli viime viikonloppuna) osallistuin Amfibian (Karvosen Eetun) uintitekniikkaleirille Kuortaneelle. Siinä kohtaa puuttuikin hommasta vartalonkierto. Ja pari treenikertaa, ja sen tajusin. Eetulla on hyvä taito selittää asioita ja teettää tiettyjä tekniikkadrillejä, että uimari ymmärtää miten haluttuun asiaan päästään. Toinen ongelma mikä oli ennen leiriä, niin halusin pitää vasemman käteni hyvin lähellä vartaloa suojatakseni sitä. Uskalsin leirillä vähän päästää sitä kyljestä irti, eikä siltikään käsi napsahtanut. Vielä sen kanssa on tekemistä, mutta tähän pitää kiinnittää vielä fyssarin kanssa vähän huomioita seuraavalla kerralla. Uinti meni leirillä uudelle tasolle. Uinnissa nyt tilanne on se, että olkapäähän ei satu. Nyt pitäisi saada vaan lisättyä matkaa sekä koviakin treenejä. Toki edelleen sitä tekniikkaakin, koska tekniikkapätkien jälkeen mun on helpompi uida oikein. Jos alan suoraan uimaan, niin uin paljon huonommalla tekniikalla.

Uinti jatkossa

Luotan siihen, että pystyn uimaan elokuussa 3800m. Mutta pitkä on vielä siihen matka. Ja varsinkin siihen, että saisin uitua samaa vauhtia kuin aiemmin. Ironmanilla paras aikani on 11:18, ja uinut oon kahdesti 1:09. Kun tavoite on alittaa 11 tuntia, ja jos uintivauhti on kaukana vanhasta ja uisin vaikka 1:19, niin se tarkoittaisi kymmentä minsaa lisää kirittäväksi sitten pyörässä ja juoksussa. Yhteensä 30min pyörästä ja juoksusta pois otettavaksi on aika paljon.

Mutta pääasia, että homma etenee koko ajan. Leirillä tuli ilmi myös, että vasen käsi pysyy liian pitkään sisäkierrossa. Uinnissa siis käsi on ensin sisä- ja sitten ulkokierrossa. Ja mulla käsi on lopputyönnössä vielä sisäkierrossa. Tämä voi aiheuttaa ongelmia. Se on nyt yksi asia, mihin kiinnitän huomiota. Tietenkin edelleen rytmi, sekä melkein tärkeimpänä vartalonkierto, ja ettei käsi pysähdy liikaa lopputyönnön jälkeen. Näillä ajatuksilla mennään nyt joka käsiveto.

Tässä linkki instagramista löytyvään videoon, jossa toinen on kuvattu torstaina päivää ennen leirin alkua ja toinen lauantaina leirin toisen päivän ekan uintitreenin jälkeen.

LUE MYÖS:

Olkapään kanssa lisätutkimuksiin

Murtumasta, olkapäästä ja tulevasta

Olkapään takakapselin kireys

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI