Puolikas jää väliin
Tein päätöksen jo viikonloppuna, että tulevana lauantaina en Lakeus maratonilla puolikasta juokse. Tällä hetkellä oon vaan vakuuttuneempi päätöksestäni, nimittäin sen verran kipuja jalassa on. Kiitos vaan kaikille järkeä puhuneille! Mä luulen, että mä haluan päästä omiin tavoitteisiini ja toteuttaa suunnitelmani sen verran kovasti, että mä en oikeasti osaa aatella järkevästi. En vaan osaa. Suorastaan täysi aloittelija.
Seurailin säätiedotustakin puolikasta aatellen joka päivä, ja se vaihteli hirveästi. Esim. perjantaina aamulla näytti +18 astetta ja vesisadetta ja puolestaan illalla 23 astetta ja aurinkoa. Näin se vaihteli monta kertaa päivässä, ja nyt luvataan 27 astetta, joten sääkään ei todellakaan mua suosisi. Juoksen siis seuraavan kerran syyskuun alussa puolimaratonin joko Vaasan maratonilla tai Jyväskylän Finlandiassa. Ja sitten syyskuun 25. päivä kokonaisen Berliinissä. Siinä seuraavat tavoitteet. Tarkempiin aikatavoitteisiin palaan lähempänä, mutta se nyt on selvää, että puolikkaalla pitäisi se 2h vihdoinkin alittaa.
En oo nyt sitten perjantain jälkeen juossut. Vähän vain koiran kanssa kävelyllä ja eilen rullaluistelemassa (1h28min / 22,5km). Se tuntui sellaiselta, että sitä voisi tehdäkin. Jotain tuntemuksia oli jalassa, mutta ei suuria kipuja. Luisteleminen tuntui kummasti takapuolessa, tehokasta siis. 😉
Tänään kävin urheiluhierojalla, joka runnoi mun pohkeet niin, että sattui ihan älyttömästi. Hyvä, etten siitä pöydän läpi menny karkuun. Soleus-lihas oli hänen mukaan kaiken pahan alku ja juuri. Eli siis tämä leveä kantalihas (kuvan lähde):
Ens viikolla käyn tiistaina fyssarin hellässä hieronnassa, ja torstaina urheiluhierojan ronskissa käsittelyssä. Juoksen aikaisintaan sen jälkeisenä viikonloppuna, eli reilu viikko vielä juoksutaukoa. Näin ollen juoksutaukoa tulee yhteensä kaksi viikkoa. Sekin lenkki tulee olemaan tosi rauhallinen ja hiekkatiellä (Halliskan kuntorata). Tänään pidän lepopäivän, ja huomenna kahvakuulaa ja muutenkin panostan nyt lihaskuntoon ja venyttelyyn. Salaa haaveilen personal traineristä, joka kattois syömisten perään ja tekis ohjelmat juoksusta lähtien!! Oi, olis ihanaa!
Pettymys
Sääret ja pohkeet tuntuivat tosi hyviltä eilen päivällä. Kipua ei säärissä ollut, ei kävellessä eikä säärtä painellessa.
Lähdin illalla lenkille, aattelin nostaa vähän nopeutta pk-vauhdista ja testailla samalla miltä sellainen 5:40 vauhti tällä hetkellä tuntuu ja missä sykkeet menee siinä. Koska sehän on se vauhti, millä pääsisin tämän vuoden tavoitteeseeni eli kahden tunnin alitukseen puolimaratonilla.
Lähdin siis lenkille ilman kipuja ja tulin lenkiltä suurien kipujen kanssa. Tänään tuntuu jokaisella kävelyaskeleella taas. Oon niin pettynyt. 🙁 Hyvä, ettei itku tullu lenkin jälkeen. Itse lenkki oli vain vajaa kahdeksan kilometriä. Aurinko paistoi, lämmintä oli 16 astetta. Mulla oli ekaa kertaa lenkillä kompressiosukat jalassa (aattelin niiden vähentävän lihasten tärähdystä ja sitä myötä helpottavan pohkeiden rasitusta) ja ne capripituisten trikoiden kanssa tuntuivat ihan liian kuumilta, todella ahdistavilta. Lenkki tuntui raskaalta kipuineen, janoineen, kuumine oloineen ja nousevine sykkeineen.
7,83 km, 44:52, 5:43 min/km, avg 167, max 182
Viikon päästä olisi se puolikas. Yhtään pitkää lenkkiä en ole maratonin jälkeen juossut. Haluaisin niin juosta ens viikonloppuna, mutta en tiedä pystynkö. Harmittaa ja oon tosi pettynyt.