Hae
Ninnin energianurkkaus

Ei kulje

Torstaina oli vuorossa 10 kilsan juoksutesti, joka piti juosta vk2/ana -sykkeillä. Vuoden alussa juoksin samanlaisen testin, jossa syke piti olla 3-5 lyöntiä alle anaerobisen kynnyksen. Aattelin verrata tätä juoksua siihen.. Silloin juoksin Turussa, jossa ei ole ihan näin tasaista kuin Seinäjoella, ja alustana oli lumipeitteinen (joskin kova, lähes jäinen, mutta ei liukas) asfaltti.

01.03.2011: 10km ajassa 54:29, keskisyke 176 ja vauhti 5:28 min/km.

Tämä oli elämäni nopein kymppi tuohon mennessä, edellisenä syksynä juoksin ekan kympin kisassa ja silloin aikaa meni 56:40. Eli reilu pari minuuttia pois, jos gps:n ilmoittamaan matkaan voisi luottaa täysin.

Juoksin tuon maaliskuisen Turun lenkin alle ensin 1,4km lämmittelyä ja päälle 1,3km, eli lenkille pituutta tuli 12,7km ja aikaa meni 1:13:26. Aattelin tekeväni torstaina suurin piirtein samoin. No ensinnäkin varasin lenkki- ja uintikamppeet töihin mukaan, koska aattelin menevän jo päivällä työajalla ennen kampaajaa, ja kampaajan jälkeen töihin. Näin ei tarvisi heti pilata uutta kampausta. 😉 Lopuksi olin unohtanut lenkkarit kotiin, ja menin töistäpäin kampaajalle, joululahjaostoksille ja sen jälkeen kotiin. Maha meni luultavasti liiasta suklaan syönnistä sekaisin, ja lenkillä lähtö venyi yli yhdeksään.

Kun vihdoin lenkille pääsin, ensimmäisen kilometrin jälkeen nostin vauhtia. 5:11 ja vatsaan (alas ja mahalaukun kohtaan) sattui, jouduin jopa pysähtymään. Yritin jatkaa, 5:18 ja tuonkin aikana jouduin pysähtymään. Lopuksi jätin leikin vatsakramppien takia kesken. Hölkkäilin, ja välillä kävelinkin, kotiin.

Uusi yritys aamulla. Kello herättämään 5.20, ja lenkille. Juoksin kilometrin, eikä tuntunut hyvältä, joten jatkoin lämmittelyä puoli kilometria lisää ja sitten oli pakko nostaa vauhtia, koska muuten en ehdi töihin, vaan lenkki venyy liian pitkälle. 5:22, 5:22, 5:40 ja leikki kesken. En oikeasti jaksanut juosta VK2-sykkeillä. Annoin periksi, ja lähdin kotiinpäin. Harmitti, mutta ei vaan pystynyt. Yleensä en anna periksi, mutta nyt annoin ja yritin aatella järkevästi.

Mietin, että mikä oli syy. Ehkä musta ei oo vetämään aamusta täysillä, energiaa ei ollu tarpeeksi tai sitten johtuu siitä, että en ole syksyn aikana kertaakaan tehnyt mitään treeniä VK2-alueella. Vain VK1:sellä, ja yhtä kymppiä lukuunottamatta nekin lenkit ovat olleet lyhyitä. Olen vain tahkonnut PK1:stä. Toisaalta kai se on nyt oikea aika tuota PK1:stä tahkotakin, ja vauhtia tulee sitten keväällä. Mutta kyllähän siitä väkisinkin itelle tulee fiilis, että oon huonommassa kunnossa…

Joku päivä mä vielä testaan tämän hetkisen kympin vauhdin.

8 kommenttia

  1. niobe kirjoitti:

    Mulle toli tosi paha mieli sun puolesta 🙁 Mullahan homma on mennyt niin, että aloin tasotestin jälkeen noudattaa niitä siinä mainittuja sykealueita. Aivan välittömästi vauhti alkoi tippua ja sykkeet nousta ja luulen, että se johtuu siitä, että aiemmin, kun juoksin reippaita lenkkejä, annoin itseni aina palautua useamman päivän, jonka arvelen vaikuttaneen siihen, että pystyin silloin vaikka ja mihin. Tiesin luissani koko kesän, että pystyisin juoksemaan maratonin. Tiesin myös sen, että alle kahden tunnin puolikas olisi juostavissa melkein milloin tahansa. Nyt ei tarvitse ajatella eikä edes haaveilla sellaisista. Eilisen 11km vedin keskisykkeellä 173! kun keväällä sama meni 166:lla, erittäin mäkistä reittiä.. Aikakin oli 4 minuuttia hitaampi nyt. NELJÄ minuuttia! Olo on aika neuvoton, mutta pakko kai siihen on uskoa, että näin se menee, kun viisaammat niin sanoo.. Huoh 🙁

    Keväällä sitten..

  2. Kaisa kirjoitti:

    Mun diagnoosi ongelmaan on kello! Ei iltayhdeksältä tai aamukuudelta saa itsestään parasta irti! Vaikka joskus se on vaan valittava treeni siihen aikaan tai ei treeniä ollenkaan, i know… :/ 🙂 Tsemppiä!

  3. Jaanaba kirjoitti:

    Voi voi, tiedän, että harmittaa ja ketuttaa ja vaikka mitä, mutta uutta yritystä vaan kehiin.

    Mää ajattelin jouluaattona testata oman kympin kuntoni.
    Siitä on tod. paljon aikaa kun olen sen tehnyt, joskus varmaan vuonna viisi Forssan suvi-illassa.

  4. Ninni kirjoitti:

    Niobe, täytyy yrittää vaan ajatella, että PK on kuitenkin kaiken a ja o. On tärkeää olla hyvä pohja, johon vauhtia kehittää. Keväällä sitten..

    Kaisa, täytyykin kokeilla tuota, että tekis kovat treenit ihmisten aikaan! Kiitos! 🙂

    Jaanaba, jouluaattona voisin tehdä saman ja tehdä sen järkevään aikaan! 🙂 Olis vaan kiva saada parempi aika kuin 9 kuukautta sitten, joten vähän jopa hirvittää tuleva testi..

  5. niobe kirjoitti:

    Ninni: niin.. muttakun mä nimenomaan koen, että tämä PK on kuukaudessa murtanut mun koko pohjan. Sehän tämän niin kovin masentavaksi tekeekin 🙁

  6. Ninni kirjoitti:

    Niobe, hö. :/ Meneehän se treenaaminen aaltoilevasti, kai.

    Toisaalta mullakin lisääntyy treenimäärä, ja samaan aikaan ei voi lisätä määrää ja tehoja. Joten nyt määrää ja tahkotaan pk1:stä, ja keväällä sitten tehoja. Ehkä se vauhti nousee sitten enemmän kuin mitä on ennemmin ollu.

  7. Laura kirjoitti:

    Ninni, älä masennu! Erittäin järkeviä ratkaisuja eikä todellakaan mitään luovuttamista. Mää henk koht en vois kuvitellakkaan lähteväni aamutuimiin millekkään nopeelle lenkille, mun kroppa vaan ei toimi niin! Aamulla kaikki on rankempaa ja raskaampaa, ei voi mitään. Paras aika tosiaan päivällä tai iltapäivällä 🙂 Mää oon usein myös tehnyt semmosta ajatusjuttua ennen kisoja tai testikymppiä, kun tietää että pitää mennä kovaa äärirajoilla. Sillee, että miettii sitä tosi paljon sitä lenkkiä ja kuvittelee mielessään miten se menee ja miettii jo etukäteen, että mitäs sitten kun se tuntuu niin KAMALALTA jossain vaiheessa, että miten siitä sitten ittensä suostuttelee jatkamaan (mm. ”tähän ei voi kuolla” ”enää niin VÄHÄN jäljellä” ”pystyt AIVAN varmasti”), joten sitten ku se hetki tulee, niin on tavallaan jo homma selkeenä mielessä. Toimii joskus. Tsemppiä vaan kovasti reeneihein, ittelleen kannattaa olla joskus armollinen 🙂

  8. Ninni kirjoitti:

    Kiitos Laura! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.