Hae
Ninnin energianurkkaus

Avoveden mystisyys

Suunnittelin jo ennen mökille menoa, että uisin vastarannalle ja takaisin kaksi kertaa. Matka on 750 metriä sivu. Siitä tulisi kolmisen kilometriä. Kuvittelin itsestäni liikoja, matka näytti tosi pitkältä. Vielä on niin paljon opittavaa ennen tuollaista matkaa. Takana oli siis pisin tähän mennessä oleva matka keskiviikolta, 800 metriä.

Kun tuosta kohtaa ui vastarannalle, niin joutuu uimaan laivareitin yli. Kovin hiljainen tuo kohta on, ja tänäänkin suurin vene oli pieni.

Tuonne pitäis uida.
Suurin tänään nähty vene.

Ei muuta kuin menoksi. Mies lähti veneellä matkaan mukaan virvelöimään, ja toinen tytöistä meni kyytiin. Hän on ottanut allaolevat kuvat.

Miten pelottava järvi oikeasti onkaan. Pelkkää mustaa alla. Tuollaisella matkalla ehtii mielikuvitus laukata. Syvyyttä järvellä on syvimmillään tuossa kohtaa 20 metriä, sinne mahtuu vaikka ja mitä alapuolelle. Merihirviöistä lähtien. Mä en kerta kaikkiaan pysty uimaan järvessä vielä ykkösvauhtia, koska sen verran uiminen pelottaa. Myöskään mitään ei kuule, eikä ympärilleen kunnolla näe, jos et pysähdy ja katso.

Sieltä tulee nyt vene, suojatkaa mua..

Välillä silmät kiinni, jos se helpottais tunnetta..

Takaisinpäin oli hankalampi, kun alkumatkasta tulin sivuaaltoihin ja jotenkin meni kaksi kertaa vettäkin suuhun kunnolla. Kun pääsin yli puolen välin, niin tuuli ei enää osunut, ja aallot väheni. Ei niitä kuitenkaan hirveästi vissiin ollut. Se myös pelotti, kun näin veneen jäävän koko ajan musta kauemmaksi. Ne eivät tuu mun perässä, ne on jo niin kaukana…

Matka oli loppujen lopuksi pitkä ja takaisin tulo oli vieläkin pelottavampi kuin menomatka. Ei tarvitse varmaan erikseen kertoa, etten mennyt toista kertaa. En vielä tällä kertaa.

Siellä mä olen perillä laiturilla. Saunamökki ja päämökki näkyvät.

Jälkeenpäin kuulin, että olivat saaneet kuhan ja siksi eivät olleet heti lähteneet perään. Kuulemma kuitenkin jompi kumpi oli koko ajan tietoinen mun menosta ja moottori oli käynnissä, joten tarvittaessa olisivat olleet mun lähellä nopeasti. Tosin aina kun vilkaisin taakseni heitä kohti, niin näin heidän katsovan mun menoa. Silti tuntui pelottavalta. Mitähän tästä uimisesta vielä tulee.. Täytyy saada luottoa Tanelinlammella kirkkaassa vedessä ilman aaltoja ja välillä mennä mustaan aaltoilevaan järveen kokeilemaan.

Kisassa ei ole onneksi ehtinyt miettimään muuta kuin uimista, toivottavasti näin jatkossakin. Silti kolmen viikon (enää kolme viikkoa!!) päästä pitäisi olla Joroisilla uimassa.. Kyllähän se vähän jännittää.

Hyvää Juhannuksen jatkoa kaikille!

6 kommenttia

  1. Jaanaba kirjoitti:

    Sää oot ollut jossain ihan järkyttävän isossa ja syvässä järvessä hui kamala. =)

    Itse olin Vihnuksessa seurakaverin kanssa ja kyllä sielläkin ajatukset mylläs ja ykkösvauhtia ei tullut uitua ollenkaan kun oli pakko pysyä kaverin matkassa. =)

    Hirvee paniikki meinas tulla kun kaveri kiersi poijun nopeempa ja olin vaarassa jäädä yksin poijun taakse. Ratkaisin asian kääntymällä poijun edestä ja taas olin kaverin perässä. =D

    No jossain Joroisilla on niin paljon sitä porukkaa, että ei varmana poikkee aiemmista kisauinneista.

  2. Ninni kirjoitti:

    Joo, Virrat ja siellä Toisvesi. Kokoa järvellä on.. Seinäjoella on vain yksi järvi, Kyrkösjärvi. Sekin on tekojärvi, joten vähän pitää miettiä, että minne sitä arkena vois mennä. Muuta kuin tuonne kirkkaaseen ja aallottomaan Taneliin..

    Mahtavaa, että sä saat siellä lenkkiseuraa lajille kuin lajille! 🙂 Hyvin ratkaisit perässä pysymisen! 😀

    Joo, eiköhän Joroisilla saa sellaisen ”kisauinnin”, eikä muista ja oo aikaa pelätä.

  3. Kauramoottori kirjoitti:

    Avoveteen tottuu. ALussa tuntuu oudolta, kun ei ole sitä viivaa pohjassa seurattavana, mutta kun sopivasti rentoutuu, niin sitä vain oppii uimaan ajattelematta. Keskittyy mielummin tekniikkaan ja suunnistukseen, niin ei jää mielelle aikaa miettiä veden synkkyyttä ja muuta epämukavaa.

    Kisoissa sitten helpottaa, kun näkee usein silmäkulmassa jonkun sätkivät jalat. Eikä kisajännitystkään juurikaan anna päänupille aikaa miettiä avoveden mystisyyttä.

  4. Hanne kirjoitti:

    Nettipimennossa monta päivää mutta nyt taas täällä 🙂

    Ihan mahtavasti menny siulla nuo keskiviikon kisat! Mikä pyöräilyaika!! Huh huh, oot kyllä hyvässä pyörälläajovedossa, hyvä Ninni =)

    Miula sama juttu että tuo vilkas mielikuvitus meinaa vähän sotkea avovesiuintia… =/

    Ja hienot on uudet kuvat tuossa ylhäällä:) miten niitä saakin tolleen useemman tohon ylös, hmmmm…..

  5. niobe kirjoitti:

    Kiitokset mielenkiintoisesta avovesikuvauksesta. Enpä ole tätä(kään) asiaa tullut koskaan ennen ajatelleeksi tästä näkökulmasta.

    Mukavaa viikkoa!

  6. Ninni kirjoitti:

    Kauramoottori: Toivotaan, että ajan myötä helpottaa. Se, mitä mulla on nyt kisatilanteesta kokemusta, niin silloin ei ehtiny asiaa aatella ollenkaan. Yksin uidessa on liikaa aikaa.. :/

    Hanne: No ehkä siihen uimiseen tosiaan tottuu ajan kanssa, ainakin mä niin kovasti toivon. Voi olla, että tänä kesänä vielä ei. Kuvia saa monta tekemällä niistä yhden. 😉

    Niobe: Kaikkea oppii, kun kokeilee. 🙂 Kiitos, samoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *