Hae
Ninnin energianurkkaus

Ensimmäinen DNF

Ei oo kauheasti kerrottavaa tämän päivän puolimaratonista.. Seitsemäs puolimaraton päättyi keskeytykseen. Sisko lähti seuraksi/huoltajaksi mukaan, suuret kiitokset seurasta! Paremmalla onnella joku muu kerta. 😉 Nähtiin tuttuja, ja erityisesti lämmitti mieltä Minjan näkeminen. Juostiin eka maraton Tukholmassa yhdessä, eikä olla nähty nyt pitkään aikaan!

Nappasin kuussatasen Buranan vähän ennen lähtöä. 10 astetta lämmintä ja pientä vesisadetta –> loistava juoksusää!

Ensimmäinen kilsa meni ehkä vähän liian lujaa, 5:03 kilsavauhtia. Sitten se laski sinne 5:20-5:25 kohdille, mikä oli suunnitelmissakin. Sillä vauhdilla tulisi 1:55 alitus. Porissahan juoksin keskivauhdilla 5:27 ajan 1:55:21.

Kolmen kilsan kohdilla tuli ensimmäiset tuntemukset vasempaan polveen, mitähän tästä vielä tulee. Kolmesta kuuten kilsat meni kuulostellen pahenevaa tilannetta, ja kutosen kohdilla olinkin jo varma, että keskeytys on jossain kohtaa edessä. Kunnon kaatosadekuurokin tuli, mutta ei mua haitannut! Mietin, että juoksenko kympin väliajan itelleni. Mutta sitten päätin, etten edes yritä. Jos oikeasti olisin lähteny juoksemaan kymppiä, niin olisin juossut lujempaa. Tai ainakin yrittänyt. Nyt nimittäin sykkeet olivat aika reippaanlaiset.

Päätin, että juoksen siskolle asti. Vielä ehti Maija olla poikien kanssa reitin varrella kannustamassa, päivitin tilanteen, mutta ohi mentyä aattelin, että olisin ihan hyvin voinut pysähtyä onnittelemaan kasvotusten ja luuraamaan vaunuihin, kun homma on kuitenkin kohta ohi. 😉 No enpä tajunnu, ja takas en viittiny pyörtää. Sen jälkeen tulikin jännä tunne jalkaan. Huomasin kuinka reiden ulkokalvo ja takareisi kiristyi, oikein kunnolla pingottui. Samoin kuin se polven takana oleva toinen (ulommainen) jänne. Tiesin, että tää ei tosiaankaan tiedä mitään hyvää.

Sattuu.. Vielä pari metriä ja juoksu loppuu tähän.

Pysäytin kellon 8,8 kilometrin kohdassa ajassa 47:29. Keskivauhti oli ollut tuohon mennessä 5:23. Syke oli normaalia ylempänä, oisko sitten polven jutuilla ollut vaikutusta. Juoksu muuten olisi kulkenut ihan kivasti. Olisin pystynyt juoksemaan vielä vähän, mutta siinä ei ollut mitään järkeä. Sen tiedän, että maaliin asti en olisi päässyt. Parempi oli siis jättää leikki heti kesken, kun alkoi tuntua kunnolla pahalta.

Harmittihan mua, vaikka kuinka olin etukäteen varautunut tällaiseen. Enemmän mä kuitenkin uskoin tai halusin uskoa siihen, että jalka olisi kestänyt. Reagoinhan nopeasti ongelmaan ja sitä hoidettiin hyvin. Jälkeenpäin vielä mietin keskeytystä, että olisinko sittenkin pystynyt. No haloo! Kävelykin sattui jalkaan.

Ja niin, näinhän mä vielä sen pienen suloisuuden siellä vaunuissa!  Ja jälkeenpäin kuulin, että sain mä jotain vastinettakin 30 eurolle, olin nimittäin voittanut kaksi kuulakärkikynää! 😀

Lokakuun treeniohjelma menee nyt sitten uusiksi. Juosta ei hetkeen. Suolla olin vielä jälkeenpäin koiralenkillä, ja se lenkki ei tehnyt kyllä polvelle hyvää.

Lohdutuspalkinto

Ostoksia ja mietteitä huomisesta

Jos saa 60 euroa alennusta uusista samanlaisista Asicsista kuin on käytössä, niin silloin Visa tulee mukaan kuvioihin. Ei vaan voitu jättää kauppaan. 🙂

Mies sai ensimmäiset Nimbuksensa, ja ekat kunnon lenkkarit, kun on taas innostunut käymään lenkillä ja vanhat ovat surkeat. Mä puolestaan sain uudet Sky Speedit. Nykyiset kamalan keltaiset ei oo vielä niin käytetyt, että niitä heittäisin pois, eli nämä jää kaappiin odottamaan. Nää oranssililat on aivan hirveän ihanat! 😀 En tiiä tykkäänkö väristä enemmän kuin inhoan vai toisinpäin?! Mutta kun ovat hyvät, niin ovat hyvät! No on nuo ny kivemmat ku ne neonkeltaiset nykyiset. ;D

Niin, ja ostin mä itelleni uudet ehjät Skinsitkin. Oli ihan pakko saada. Korjaan toki noista vanhoista trikoista reiän, ja menevät sellaisina huonompina, ja sitten toiset on hyvät ja ehjät. Itse asiassa mulla ei ollu näille säille kuin yhdet pitkät trikoot, mutta nyt on siis kahdet. Sitten yhdet, mitkä edellisessäkin postauksessa on jalassa, jotka on paksummat, ja sitten yhdet täysin talvikäyttöön.

Huomenna on vuorossa se puolimaraton. Edellinen oli neljä kuukautta sitten. Täytyy myöntää, etten oo valmistautunu siihen mitenkään. En oo esim. tankannut. Toki varmasti hiilarivarastot on täydet, kun oon syöny ihan hyvin ja liikunta on ollu minimissä. Juonu en oo tänään paljoakaan, mutta onneksi ei ole mitään lämmintä keliä ees luvassa.

Säätiedotus lupailee 10-12 astetta lämmintä ja mahdollisesti vähäistä sadetta. En oo ees vielä päättäny, että laitanko lyhythihaisen, pitkähihaisen vai mitä. Kävi mielessä, että jos siellä on tosi vähän porukkaa, niin pitäiskö ottaa musiikkia?! En oo kyllä ladannu aikoihin iPodiin mitään kivaa. No jos ees latais sen. Enkä oo varmaan vuoteen kuunnellu musiikkia lenkillä enkä kisoissa, ennen tein sitä aina.

Mä uskon, että tällainen täydellinen valmistautumattomuus vaan kertoo siitä, etten tiiä yhtään miten se menee. Kestääkö polvi jne. Parempi kun ei ota stressiä mitenkään. Menen viivalle, juoksen ja katon mihin se riittää. 🙂 Ihan mielellään kyllä lähden juoksemaan.