Hae
Ninnin energianurkkaus

Aivastelen rakkautta

Hyvää, pahaa, rahaa, rakkautta vai hyvää, pahaa, rakkautta, rahaa? Vanha loru, jota en muista, mutta mä aivastan aina sen 4-5 kertaa, ja parina viimeisenä päivänä oon aivastellu ensimmäisen rimpsun mukaan rakkautta aika montaa kertaa! Aah, ihanaa! 😉

Niin, eli kyllähän sieltä mulle flunssa saapui ja eilen jäi treenitkin tekemättä. Harmi homma tässä vaiheessa, mutta ei nyt auta kuin sairastaa ja olla kolmen viikon päästä Barcelonassa paremmassa iskussa kuin nyt. Tänään mulla oli suunnitelmissa osallistua Triathlonteam 226:n harkkaduathloniin (3,5km juoksu, 9km pyörä ja 3,5km juoksu), mutta sinne osallistuminen ja nuo lyhyet matkat kovilla sykkeillä vetäminen ei oo nyt missään tapauksessa järkevää. Ja koska nyt pitäis olla kunnossa, niin ottaishan se jonkinlaisen kilpailuvietin omaavalle ihmiselle luonnon päälle saada kunnolla turpaansa. 😀 Mä en ehkä halua tietää kuinka huonossa kunnossa oon. 😉 Eli lepoa nyt vaan.

Kurkku ei ole kipeä, mutta se on tukkoinen ja rauhaset vähän paisuneet. Räkä vuotaa, pää on kipee, yskittää, ja on muuten vaan tukkoinen olo. Eli näillä näkymin muutama päivä lepoa ja sitten taas menoksi. Ens viikonlopun Barcelonaan valmistava uinti+pyörä+juoksu -yhdistelmätreeni olis hyvä saada kunnolla tehtyä.

Nykyään hooverissa tulee käytettyä 10 kilon painoa selässä, vähän lisävastusta kropalle.

Viikko 17:
Pyöräily 6h 29min
Juoksu 1h 15min
Uinti 51min
Voima 40min
——————-
Yhteensä 9h 15min (+lihashuolto)

Sammakko se loikki..

Heräsin liian aikaisin tänään. Sääennuste lupasi kello kympistä eteenpäin vettä. Silti aamuseiskalta jo satoi! No aamun aikana sääennustekin vaihtui, ja sadekin loppui ennen puolta ysiä, jonka jälkeen menoksi. Edessä oli kevään ensimmäinen kolmen tunnin pyörälenkki maantiellä.

Joku sammakkojen vallankumous tai ehkä kosioretki oli ollu viime yönä, koska oikeasti väistin yhdettoista (11!) sammakon raadot ja pursuavat sisälmykset. Yhdeksän sammakkoa oli noin kilsan matkalla ja loput kaksi sitten ihan toisaalla. Mutta oikeasti aika yököttävää! Raukkojen kosioretki oli loppunu auton alle. Eikä ne ollu ees mitään pieniä.

Sävy sävyyn tietty.

Ajelin 1,5 tuntia toiseen suuntaan ja 1,5 tuntia takaisin. Kun käänsin pyörän, niin ensimmäinen ajatus oli, että mä tuun niin kastumaan! Ihan tumma taivas! Mutta vaikka kova tuuli ei ollutkaan, niin tuuli ehti viedä pilviä kauemmas ja näin ollen me ei onneksi kohdattu. 🙂 Mutta onneksi olin lähteny Peräseinäjokea kohti polkemaan, enkä esimerkiksi kohti Lapuaa, jossa oli tullu tänään ihan huolella räntää ja maa oli yhden lärvikirjassa näkemäni kuvan perusteella kunnolla valkoinen ja tiet myös!

Harmaassa säässä keltainen liivi päällä, mutta silti joidenkin auton renkaat kuluvat keskiviivaa ylittäessä!

Muksuilla on jotain pientä flunssaa, ja itekin oon sen saanu, koska niistää saa välillä ja kurkku on tukkoinen. Ei kuitenkaan kipeä, joten treenaan kunnes tuun kipeeksi tai tää menee ohi. Mutta luulis, että tuon lenkin jälkeen ei tarvisi enää niistää, sen verran räkää jäi tien poskeen. ;D

Täytyy taas totuttaa maha geeleihin. Squeezyn geelit on kyllä kaikista vatsaystävällisimpiä mitä tiedän.

Ei menny tuo lenkki ihan kuin siivillä. Ei ajan suhteen, ei vauhdin suhteen, eikä fiiliksen suhteen. Mutta tulipa tehtyä, ja se pyörä vaan ei kulje. Toki tää flunssakin varmaan vaikuttaa, mutta ei 24,4km/h keskivauhti ihan hirveesti vakuuta. Viime kesänä mäkisemmällä reitilla viiden tunnin lenkki meni kolme kilsaa tunnissa kovempaa, ja sekin siis ihan peruskestävyyssykkeillä. Kolmessa viikossa ei enää hirveitä tehdä. No eiköhän se pyörä kulje sitten paremmin heinäkuussa Finntriathlonilla. Toivotaan! 🙂

Kurat pois. Puhdas pyörä.