Hae
Ninnin energianurkkaus

Finntriathlon 20.7.2013, DNF

Vähän tuossa jouduin miettimään, että kuinka pitkän blogipostauksen tämän päivän kisasta teen ja käytänkö kuvia ollenkaan. Nimittäin kuten otsikosta voi päätellä, niin tänään en päässy maaliin asti. Enkä itse asiassa ees kovin pitkälle kisassa yleensäkään.. Mutta kerrotaas ny kuitenkin tarkemmin mitä tapahtu, ja pukataan kuviakin. 🙂

Käytiin tsekkaas pyörävaihdon pyörätelineet.

7 miljoonaa kiinni näissä pyörissä! 😀

Jälleen kerran jännitti ja paljon. Niska kiiltää vauvaöljystä, ettei märkäpuku hinkkaisi.

Menin lähdössä vasempaan reunaan, takana oli paljon porukkaa ja edessä myös. Mietin, että siirrynkö taaksepäin, mutta kun ympärillä oli tilaa, niin en sitä tehnyt. Ennemmin kateltiin, että kyllä porukka ui vasemmassa laidassa kaukana. Ja itse tein sitten ihan saman. Alussa oli heinää ym. kasvia kädet täynnä. Edestä, takaa ja sivuilta tuli kosketuksia. Eli normaalia lähtötunnelmaa. Uintia oli hankala saada kohilleen, kun vesi oli kylmää ja hengitys vähän liian haukkovaa. Yritin rauhoittaa menoa.

Sitten tapahtui jotain. Ensimmäisellä suoralla ja tyyliin tokan (kolmannen?) poijun kohdilla. Otin oikealta happea ja samalla törmäsin viereiseen naiseen. En tiedä uinko hänen alle vai hän mun yli, mutta pää painui veden alle ja vedin vettä kunnolla sisuksiin. En tiedä tuliko paniikki vai oksennus ensin, mutta molemmat tuli. Yritin paniikissa vaan päästä takaa tulevien alta pois vasemmalle (onneksi olin hyvin vasemmalla jo), etten jää kenenkään alle enää. Nostin käden pystyyn, mutta sekä vesiskootteri että vene eivät mua huomanneet, mutta sitten yhtäkkiä vieressäni oli ”lautapoika”, joka käski ottaa laudasta kiinni. Pian vesiskootteri kuljetti mut rantaan, missä oli ambulanssi ym. vastassa. Mä olin kuitenkin kunnossa ja omin jaloin kävelin n. 500m lähtöpaikalle takaisin, jossa mua odotettiin. Pettymys purkaantui itkuna, ja olihan ihmisillä kateltavaa, kun kävelivät lähtöalueelta pois ja vastaan tulee yksi kisailija kyyneleet valuen.

Hetken etsiessäni löysin huoltojoukot, ja jossain vaiheessa sainkin noutaa kamani vaihtoalueelta. Päivän paras kannustus tuli kisaavalta naiselta, joka kuuli mun kysyvän järjestyksenvalvojalta, että mitä kautta voin pyörän tuoda pois. ”Älä Ninni keskeytä! Mä luen sun blogia ja sä oot niin hyvä!” Jouduin ikävä kyllä toteamaan, että olen jo keskeyttänyt. Vaihdettiin hänen vaihtaessa pyöräilykamppeita päälle vielä muutama sana. Terveisiä, ja kiitos! Ihana, kun mä voin saada tällä mun blogillani jollekin energiaa ja tsemppiä. 🙂

Pettymys on tietenkin suuri, kun koko vuoden on treenannu tätä kisaa varten. Jossitellu olen ihan liikaa: lähdinkö liian edestä? Liian lujaa? Olisinko saanu itteni rauhoitettua paniikin jälkeen? Olisinko pystyny jatkamaan matkaa? jne. Mutta ei ne auta. Sillä hetkellä mulla ei ollu mitään muuta vaihtoehtoa mielessä kuin halusin vaan pois, fiilis oli hirveä.

Yksi vaihtoehto olisi ollut, että olisin samantien jääny murehtimaan omaa pettymystä yksikseni ja lähtenyt kotiin. Mutta kaikesta huolimatta halusin päästä näkemään ystävien hyvät suoritukset! Ja monista keskeytyksistä huolimatta tänään tehtiin ihan mielettömän upeita suorituksia!! Vettä ei satanu ja juoksuun keli oli loistava (+17 puolipilvistä). Pyöräilyssä ja uinnissa tuuli, ja uintia tuuli ainakin haittasi paljon.

Niinpä loppupäivä meni kannustaessa! Kiitos kaikille, erityisesti Sannalle ja muulle huoltojoukolle! Ja onnittelut upeista suorituksista! 🙂

60 kommenttia

  1. Elina J. kirjoitti:

    Halaus! Toivottavasti ei ihan hirveesti harmita. Kokemus tuo oli silti ja siitä ehkä oppi taas jotakin?

    Respect! Oot mun idoli aina vaan! 🙂

    • NinniM kirjoitti:

      Kiitos! Kokemus oli joo, mutta en tiiä pystyykö tuosta mitään oppimaan, kun ei sitä pysty välttämään kuin ainoastaan uimalla todella kaukana muista. 😀 Ja sä mun!!

  2. Anonymous kirjoitti:

    No voi harmitus, mutta näitä varmaan tulee jokaiselle joskus. Kiva kummiskin kun kirjoitit tästäkin kokemuksesta. Tsemppiä, oot rautainen mimmi 🙂

    t. Kati

    • NinniM kirjoitti:

      Kiitos! 🙂 Joo, keskeyttämisiä tulee ihan varmasti jokaiselle.. Harmittaa hetken, ja sitten uutta kisaa kohti.

  3. Pia kirjoitti:

    Kurja kokemus uinnista, ja harmi että jouduin keskeyttämään! Vähän ihmettelinkin, kun näin sinut myöhemmin kannustamassa. Uutta kisaa vaan suunnitelmiin!

  4. Pia kirjoitti:

    Ja siis tosi kiva, kun jaksoit ja viitsit tulla vielä kannustamaan muita. Kiitos!

  5. SariBee kirjoitti:

    Ikävää, että osaltasi kisa keskeytyi. Loistavaa urheilija asennetta, kun jäit kannustamaan muita. Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella.

    • NinniM kirjoitti:

      Toivottavasti tästä ei jää mitään peikkoa tuohon uintiin. Pitäis saadakin jonkinlainen kimppauinti ennen Kuopion kisaa alle. Kiitos!

  6. Punatulkku kirjoitti:

    Nämä ovat hyviä tekstejä nämä keskeytystekstitkin, vaikka niitä ei varmaan ole kiva kirjoittaa kun on itse sen kohteena. Mutta teksti antaa taas tällaiselle kokemattomalle triathlonistille (ja varmaan monelle muullekin) lisätietoa mitä pitää varoa ja miten voi käydä kenelle tahansa. Ei kun kohti uusia seikkailuja!

    • NinniM kirjoitti:

      Ei ollu kiva kirjoittaa, tuli siinäkin itku. 😀 Mutta tää on tätä lajia, ja näin voi käydä kenelle tahansa.

  7. MatuCane kirjoitti:

    Juostessa hiukan harmitti kun meni jakeluun että sun on täytynyt keskeyttää. Mutta jos vedessä laatta lentää tai siis valuu, niin kyllä silloin on viisainta keskeyttää. Mä olen joskus keskeyttänyt maratonin sen takia, kun totesin että jään ennätyksestä ainakin 10 minuuttia ilman että oli erityisiä vaivoja, muuta kuin hölmön kova alkuvauhti, joten kyllä sun keskeytys on ollut ihan perusteltu. Onhan noita kisoja vielä tänäkin kesänä eli mihin ei kuole niin se kasvattaa. Kiitos kannustuksesta; en ole ihan varma olisinko saanut itseni vastaavassa tilanteessa reitin varrelle. Taisi olla muuten ihan hyvä että sulla jäi se apinasuodatin kamerassa päälle.

    • NinniM kirjoitti:

      Tai niin kuin Haloo Helsinki laulaa ”Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa”. No onneks tässä tapauksessa ei kuitenkaan ihan noinkaan, vaikka harmitti ja harmittaa. Kisassa oli niin paljon tuttuja, että kyllä sitä sinne halus! 🙂 Vai apinasuodatin, voi sitä on/off-nappulaa siksikin sanoa. 😀

  8. Ammi kirjoitti:

    No voi ei 🙁 Uskon, että harmitti ihan vietävästi. Mutta ilmeisen hienosti sait kuitenkin koottua itsesi 🙂

  9. Hansu kirjoitti:

    Kyllä ku lukee mitä on tapahtunut, niin ei se ihme ole että käsi nousee ylös. Kamala tilanne ollut, ai kauheeta!
    Isot Tsempit ja ajatukset kohti uusia haasteita!

  10. Mika kirjoitti:

    Näitä sattuu kaikille joten ei tosiaan kannata jäädä murehtimaan! Nopeasti vaan kisakalenteria selaamaan ja uusia kisoja suunnittelemaan niin pääsee paremmin tuosta yli ja saa hyvät fiilikset lajista.

    Olet huippu, pää pystyyn! 🙂

    • NinniM kirjoitti:

      Kiitos! 🙂 Kisakalenteria on jo selailtu, mutta vielä en tiedä mihin puolimatkan menis vetämään. Toivottavasti vaan uinnista ei jää mitään peikkoa.

  11. taru schroderus kirjoitti:

    No voi hiisi:( Aallot oli kyllä niin kovat, että et varmasti ole ainoa, kenen kisa jäi uintiosuudella kesken. Kun tulin vaihtoon, niin siinä minun pussitelineen vieressä makasi joku mies märkkäri päällä ja ihan reporankana. Liekö selvisi pyörän päälle. Tsemppiä jatkoon ja Kuopiossa uusi yritys! Ja kiitos kannustuksesta juoksuosuudella:)

    • NinniM kirjoitti:

      Tais muuten olla monta keskeyttäjää uinnissa. Tuttujakin on kaksi, joiden kisa jäi jo uintiosuudella kesken. 🙁 Kuulinkin odottaessani (että voin hakea tavarani) vaikka kuinka monen suusta, että oli todella kamala uinti! Kiitos! 🙂 Ekalla kerralla kun sut näin, niin oli pakko testata huikkaamalla ”Hyvä Taru!”, että ootko se sinä. 😀 Olit!

    • NinniM kirjoitti:

      Sä oot saanu Taru pronssia, mielettömän paljon onnea! 🙂

  12. niobe kirjoitti:

    Halaukset <3 Ja kiitos kun kirjoitit tästäkin kokemuksesta. Kuten tuossa ja moni muukin totesi, sulla on ihan mahtava asenne, kun sait käännettyä tilanteen niin, ettet jäänyt vaan murehtimaan. Oot kyllä niin esikuva! <3

    • NinniM kirjoitti:

      Kiitos! <3 Oli siellä niin paljon tuttuja, että oli oikeasti mahtava nähdä heidän hienot onnistumisensa. Mutta täytyy kyllä myöntää, että monen uudet enkat johti kyllä siihen, että itteä harmitti vielä enemmän, kun en päässy uintia pitemmälle.

  13. Gisle kirjoitti:

    Next year Ninni!!! Swimming conditions were difficult yesterday, and if it makes it better, it was lots of vastatuuli during biking. Keep on going!! greetings from Porvoo

  14. Anna kirjoitti:

    Voi harmi. :/ Voin kuvitella miltä keskeyttäminen tuntuu, mutta seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella. 🙂

  15. Anonymous kirjoitti:

    Kärsin itse paniikkihäiriöistä, ja avovesikammoakin on eli luulen ymmärtäväni tuon hirvittävän tunteen, kun keskellä järveä paniikki alkaa kaivertamaan kroppaa. Onneksi selvisit vedestä ehjänä rantaan. Ota ensi vuonna yksi rauhoittava (Xanor 50mg – ei tule edes höntti olo) puoli tuntia ennen uintia ja yritä uida aluksi hieman kauempana muista. Matkalla voi sitten kiristää vauhtia ja ohitella porukkaa. Tsemppiä.

    • NinniM kirjoitti:

      Kiitos! Vesi on sellainen elementti, että sen kanssa todellakin voi käydä köpelösti. Samanlaista paniikkia ei voi tulla pyöräilyssä eikä juoksussa. Onneksi vedessä on paljon veneitä, vesiskoottereita ja lautoja valvomassa menoa, ja näköjään bongaavatkin hyvin apua tarvitsevat.

  16. Mirjam kirjoitti:

    Voi harmi!!! Uinti oli kyllä ihan kamala!
    Onneksi aina tulee uusia kisoja ja tapahtumia.
    Toivottavasti ei jää kammoja vaan semmoinen sopiva nälkä seuraavaan kertaan. Tsemppiä! 🙂

    • NinniM kirjoitti:

      Kiitos! Kuulin kamoja hakiessani ja siinä jonkin aikaa odotellessa monen sitä moittivan ääneen. Porukka oli väsynyttä jo uinnin jälkeen. Joo, uutta matoa koukkuun. 🙂

  17. Anonymous kirjoitti:

    Hei!

    Tärkeintä, että selvisit vedestä pois. Oli kyllä todellinen vaaratilanne. Kun sellaisen kokee itse, tietää että selviytymisvaisto on (kilpailuviettiäkin) vahvempi. Onneksi! kilpailu on kuitenkin vain kilpailu ja uusia tulee. Siitä huolimatta saa silti harmittaakin… Hienoa, että jaksoit kirjoittaa tästä.

    • NinniM kirjoitti:

      Nimenomaan! Ja sellaisessa paniikissa ei tule vaan mieleen, että pystyisi jatkamaan, on vaan päästävä äkkiä pois, ettei kuole. :/ Kisoja onneksi tulee.

  18. Arttorius kirjoitti:

    Olipa kurja juttu ja inhottava fiilis tuo paniikin tulo. Hienoa, että lähdit taipaleen varteen muita tsemppaamaan. Tsemppiä uusiin tuleviin koitoksiin!

  19. Tero Kautto kirjoitti:

    Oli muuten vielä ekan suoran jälkeen kunnon aallokkoa luvassa, tuntui välillä että ei pääse mihinkään ja ilmaa piti oikeasti välillä ottaa. Tuli itsekin otettua jokunen huikka valvatusta kun aalto vaan sattui kohdalle väärään aikaan, vaikka sai uida melko rauhassa alkupainia lukuun ottamata. Tsemppiä!

    • NinniM kirjoitti:

      Nyt kun näin sun nimen, niin tajusin, että se olit sä.. Nimittäin mietin juoksureitin varrella, että kun on tutunnäköinen mies. Mutta kun on käyny useissa kisoissa, niin niitä tutunnäköisiä on paljon. 😉 En tajunnu, että se olit sä.

      Kuulinkin, että takasuoralla oli pahin aallokko. Sinne asti mä en ite ehtiny. Ja aallokosta nää mun hörpyt ei johtunu. Itse asiassa mietinkin, että miksi nyt kävi näin. Ennemmin nimittäin itekin on saanu aallokosta parit hörpyt, mutta kai siinä tulee sitten osaksi ilmaa ja osaksi vettä, ja hengityksen saa yskimällä melko nopeesti kohilleen. Nyt sitä ilmaa ei varmaan tullu ollenkaan ja ehkä vesimäärä oli isompi. Vaikea sanoa, mutta ehkä se oli noin.

    • Tero Kautto kirjoitti:

      No, mua ehti katselemaan juoksureitin varrella pitkään, oli aika tyhjät kintut..

      Niin tosiaan, uithan sä sen ulkomaankisankin jossakin, missä oli melkoinen myrsky. Pientä tuo siihen verrattuna oli.

  20. -Tinke- kirjoitti:

    Harmittaa vieläkin, että jouduit keskeyttämään. Tosi nopeasti sait kasattua ajatukset ja rupesit kannustamaan tuttujasi. Aika monelta olis varmaan jäänyt tuo tekemättä!

    Ei muuta kuin kohti seuraavaa kisaa!

  21. Anonymous kirjoitti:

    Elämänmakuista juttua ylä- ja alamäkineen! Kiitos blogista! Olet super!

  22. Arja L. kirjoitti:

    No perkele! Kuten moni muukin, minäkin pohdin, että miksi olit kannustamassa etkä juoksemassa. Oli kyllä ammattimaista kannustusta, iso kiitos.

    Tiedän mitä kävit läpi. Jouduin samanlaiseen tilanteeseen puolikkaalla. Oltiin tultu Idahoon asti kisaamaan, joten jotenkin onnistuin jatkamaan. Uintiaika oli yli tunnin… Uutta matova koukkuun! 🙂 Siitä se sujuu.

    • NinniM kirjoitti:

      Mitähän mä sulle oon huikannu? 😀
      Huh, aika harmittavaa olis kyllä lähteä toiselle puolelle maapalloa kisaamaan ja keskeyttämään. Onneksi pystyit jatkamaan!! 🙂

  23. Hanne kirjoitti:

    Miutakin harmittaa hirveesti tuo siun keskeytys, mutta teit varmasti oikein siinä tilanteessa! Ja tosiaan se miten hienosti jäit kannustamaan, oot ihan mahtava! Suomi on kisoja täynnä, kohti seuraavaan vaan! Tsemppiä ystävä! 🙂

  24. Eva kirjoitti:

    harmin paikka! Ei muuta kun suunnittelemaan ensi kisaa varten!!

  25. Soile kirjoitti:

    Tosi tylsää että kävi noin. Olin ihan ihmeissäni kun olit pyöräreitin varrella kannustamassa. Kuten sanoit, kisoja tulee vaikka just nyt harmittaakin tosi paljon. Tää meni kokemusten arkistoon. Kiitos vielä kannustuksesta ja tsempeistä, mun tuli niin viime vuosi mieleen kun olin itse reitin varrella kannustamassa välillä tippa linssissä… Oli se kyllä mahtavaa silloin katsellakin muitten suorituksia vaikka itse olisin halunnut olla mukana. Toivottavasti ens vuonna me molemmat tuuletetaan maalissa!

    • NinniM kirjoitti:

      Tänä vuonna tosiaan oli toisinpäin kuin viime vuonna, mutta ens vuonna sitten taas erilaiset kuviot. 😉

  26. Päivi kirjoitti:

    Keskeytys harmittaa, tiedän. Olen joutunut keskeyttämään yhden kisan juoksuosuudella.

    Uinnissa ryysis ja päälle uiminen tekee uinnista todella haastavan lajin. Kannattaa yrittää harjoitella tuota talvella hallissa, jotta pystyisi mahdollisesti hallitsemaan tilanteen kisassa joutumatta paniikkiin. Triathlonkoululaisille koetin hallissa antaa ensimakua tuosta mahdollisesta tilanteesta uimalla itse heidän ”päältä”. Eivät kyllä tykänneet, mutta tiedän kuinka helposti tulee yliuiduksi.

    Kiitos kannustuksesta! Etenkin viimeisellä kierroksella; tossua toiseen eteen! Kyllä kannustukset vaan lisäävät puhtia.

    • NinniM kirjoitti:

      Tätä tilannetta ei olisi voinu treenata mitenkään! En pysty harjoittelemaan sitä, että pää jää kokonaan veden alle ja vedän vettä täyteen itteni. Ollaan harjoiteltu kaikenlaista kylki kyljessä uintia, että vähän väliä kolahtaa jne. Oon hörppiny aaltojen tai muiden aiheuttamien räiskyntöjen mukana vettä ja köhimällä siitä on selvinny, mutta nyt tilanne oli erilainen.

    • Päivi kirjoitti:

      kaikkea ei voi treenata, Se on totta. Itse pelkään joka kerta, että mitä jos joku potkaisee naamaan, vetää/painaa mut veden alle tai saan paniikkikohtauksen vedessä syystä tai toisesta. Ensimmäisenä vuotena mä säikähdin ja pysähdyin joka kerta, kun joku otti muhun kontaktia. Siitä tuo mun kommentti tilanteiden harjoittelusta. Mulla olisi kisa keskeytynyt jo sun uintiosuudella Barceloonassa. Jos edes olisin koskaan päässyt rannalta veteen asti.

      Jos joskus joudun keskeyttämään toistamiseen kisan, haluan kyetä kasaamaan itseni yhtä nopeasti kuin sä teit ja olla omalta osaltani ylläpitämässä triathlonhenkeä kannustamalla muita kisaajia.

    • NinniM kirjoitti:

      Se kyllä oikeasti auttaa, että noita kontakteja harjoittelee ja kun kisoissa käy, niin niitä tulee väistämättä. Huomaan itekin, että tänä vuonna ne menee paljon paremmin kuin viime vuonna. 🙂

  27. Kirsi kirjoitti:

    Olen pahoillani, että jouduit keskeyttämään. Nyt vain uutta kisaa suunnitelmiin ja hyvää kesän jatkoa :-).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *