Hae
Ninnin energianurkkaus

Miksi ja mitä varten?

Kyllä se joku pöpö sieltä päälle paukahti. Tosin en ihmettele, kun kaksi lasta on ollu flunssassa ja kolmannellakin alkoi oireet eilen. Olihan mullakin ollu kahtena eri aamuna kurkku kipeä, ja vähän joutunu välillä niistämään. Mutta ei kuitenkaan mitään isompaa, joten ei tuollaisesta voi aatella olevansa kipeänä. No lauantai iltana sitten aivastelin koko illan, ja olin tukossa. Tukkoisuus jatkui eilen, ja illalla tuli kuumeinen olokin. Lämpöä lopulta oli. Palauttavat pyöräilyt jäi tekemättä ja levoksi muuttui.

Harmitti aika paljon loppujen lopuksi se lauantain epäonnistuminen. 1:53-1:55 aikaan piti olla mahdollisuudet muutaman juoksutreeninkin perusteella, mutta ei onnistunu. Lähellekään. Ei 2:01 huono aika ole, ja triathlonin puolimatkalla se olisi mulle tosi hyvä juoksu (viime vuonna Barcelonassa 2:06), mutta kun tavoite oli eri. Tuli sellanen hetkellinen maansamyyny-fiilis, etten tuu selviämään mistään kesän pitkistä kisoista. Etten oo tehny tarpeeksi pitkiä treenejä talven aikana, oon treenannu liian vähän jne. Edelleen on vähän epävarmat fiilikset, että onko mun kunto Italiassa sellasella tasolla, että triathlonin puolimatkan siellä saan vedettyä onnistuneesti läpi. Mitään aikatavoitetta ei tosin niissä olosuhteissa ole, kuten ei ollu viime vuonna Barcelonassakaan. No nyt levätään ja kun fiilis on parempi, niin treenataan. Ja luotetaan valmentajaan. Yksi epäonnistuminen ei oikeasti kaada koko talven treenejä. Mutta kyllähän te ihmismielen tiedätte, yön pimeinä tunteina ajatukset on voimakkaita. 😀 No nyt on toki jo koko kyläkisa unohdettu ja heti kun pääsen treenaamaan, niin sitten pari viikkoa painellaan täysillä ja lopuksi pari viikkoa himmaillaan kohti Italiaa.

Tähän aiheeseen sopiikin loistavasti Optimal Performancen Joni Jaakkolan tämän päiväinen hyvä kirjoitus: Yhdeksän asiaa, jotka jokainen voi oppia urheilijalta. Mun on ollu aina kauhean vaikea itteäni mieltää urheilijaksi, mutta sitä kai sitä kuitenkin on. Tämänkin jutun mukaan.

Mutta mikä mun pointti oli, niin oon varmaan vaikea valmennettava. Mä nimittäin kyseenalaistan asioita hirveesti. On sitten kyse treeniohjelmista tai muista ohjeista, niin täältä voi tulla vastalausetta tai kysymystä, että miksi, miksi ja miksi? Samanlailla oon toiminu niin Venlan kuin Maijan kanssa. Ja molemmat sen on huomannu, ja molemmille siitä toki oon sanonu. Toteutan kyllä käsketyn, mutta monesti kyseenalaistaen. No okei, joskus menee vähän ohjeen vierestäkin. 😉

Joni kirjoitti mm. näin:

”Urheilijat antavat valmentajan tehdä rauhassa työnsä ja luottavat siihen, jotta voivat keskittyä 100% siihen missä ovat hyviä. Toki urheilijat kyselevät välillä miksi, miten ja milloin mutta yhteistä kivirekeä molemmat – sekä valmentaja että urheilija – vetävät samaan suuntaan koko ajan.”

No mä oon mä suuren suuni kanssa, ja en muuksi muutu. Parempi sanoa ääneen, kuin miettiä itekseen. Näin mä tämän aattelen, ja Maija saa jatkossakin varautua siihen, että mun kanssa voi hermot joskus mennä. 😀

On kyllä käyny mielessä, että olisko vaan parempi tehä oman päänsä mukaan omilla ohjeilla. Mutta voipi olla, että jossain kohtaa vois mennä pahasti yli. 😀 Toisaalta olis hauska joskus testata, että mihin omilla ohjeilla menis. Sitten palata häntä koipien alla valmentajan suojiin, ja ehkä sitten menis kyseenalaistamatta jutut läpi. 😉 

Vaikka mä en viikonloppuna onnistunut, niin onneksi kotona oli muita iloisia onnistujia!

Kaksi hopeeta ja yksi pronssi

10 kommenttia

  1. Jaanaba kirjoitti:

    Netti on kyllä pullollaan triathlonohjelmia jos omilla jutuilla haluaa mennä ja uskon, ettei niillä mitenkään mettään mene ja triathlonseuran tyypeiltä saa vaikka kuinka paljon apuja. Esim. härre on tänään osallistumassa Triathlonteamin tempoajoon (?) ja sai parin päivän valmistavat treeniohjeet seuran tyypiltä. Ittekin olisin halunnut mennä tempoajoon, mutta en oikein kestä sitä kilpailufiilistä mikä siinä väkisinkin tulee vaikka kuinka kisaisin itteäni vastaan.

    Mulla se on niin päin, että jos valmentaisin itte itteäin niin lepsuilisin varmaan tosi helposti.

    Mää oon samaa mieltä, että mietityttävät asiat ja kaikki kysymykset pitää sanoa ääneen, muuten ei mistään tuu mitään. Ihmeellisiä on ne ihmiset jotka ei asioita sano, niitäkin löytyy. =D Paranemisia ja tsemppiä treeneihin!

    Ai niin kyllä mustakin taas kerran tuntuu, että en voi pärjätä missään kisoissa yhtä hyvin kuin viime vuonna ja suunnittelin jo 2015 kisakauden kisat, ainoastaan täyden matkan triathlon ei muuta. =D Kisaaminen on kamalaa, semmonen tunne mulla on tällä hetkellä.

    • Ninni kirjoitti:

      Joo, varmasti löytyy enemmän triathlonohjelmia nykyään kuin muutama vuosi sitten. Teillä on siellä kyllä tosi aktiivinen ja iso seura. Seinäjoella on uusi, eikä ihan niin iso. Täällä päin pyöräilyseura järkkää noita tempoajoja, ja sinne on varmaan helpompi mennä, kun on automaattisesti vipa. Hah! 😀 Joni kirjoitti tuossa artikkelissa ”Urheilijat tietävät, että parasta kehittymiselle ja oppimiselle on olla aina treeniporukan hitain ja huonoin.” Tää on muuten niin totta!! Mielummin hitain ja huonoin, kuin nopein ja paras. 😉

      Mun viikko mene helposti niin, että on kaksi lepopäivää peräkkäin ja sitten vapaapäivinä treenaan paljon. Eli korvaan puuttuneet treenit sitten. Tää on mun ongelma välillä ihan ohjelmankin kanssa, jos en oo pystyny tekemään alkuviikosta merkittyä treeniä, niin yritän sen tehdä loppuviikosta.

      Onneksi nyt on vähän parempi olotila kuin eilen ja tänään päivällä. Johtuu ehkä siitä, että järkyttävä hedari on helpottanu.

      Vuosi 2015 kuulostaa hyvältä sulla. Saas nähdä mitä mä keksin. 😀 Kisaaminen on kyllä kamalaa. Italiaan on helpompi lähteä, kun ei oo ketään kenen menoon vertaa. 😀

      Kiitos tsempeistä! Samoin sinne! Joko oot päättäny muuten, että missä täysmatkan viiletät ens vuonna menemään? Mielenkiinnolla jään odottamaan, että millainen tuo Tahko Triathlon tulee olemaan, jos ens vuonna täysmatkan sitten järkkäävät. Että onkohan reitti kuinka rankka.. Järviuinti olis vaan helpompi kuin meriuinti. Meressä tulee neljässä kilsassa jo oksennus, kun meinaa tulla vähemmässäkin. 😀

  2. Mika kirjoitti:

    Varmasti jo kisan aikana pöpö on jyllännyt elimistössä joten ei tarvitse harmitella tai ihmetellä miksi jäit tavoitteesta. Samalla tavalla kuin uusille ennätyksille ja hienoille kisoille on syynsä niin samahan se pätee niihin heikompiin tuloksiin. Nyt vaa pieni treenilepo ja terveenä taas takas sorvin ääreen 🙂

    Tsemppiä!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Mika! Jep, näin luultavasti on. Onneksi flunssa tuli nyt, eikä neljän viikon päästä. Tai toivottavasti ei siis tule silloin ja ehdin vielä treenaamaan muutaman hyvän viikon kunnolla. 🙂

  3. Soile kirjoitti:

    Ei se ole epäonnistumista, jos kisaa juuri silloin kun on (vielä melkein tietämättään) kipeäksi tulossa. Kroppa vaan ei juuri ollut nyt 100% iskukykyinen. Huonoa tuuria 🙁 Onneks pöpö tuli nyt eikä sitten kun olet Italiassa.

    Mä olen kanssa vieläkin niin kyselyiässä. Olen sanonutkin valmentajalle, että teen kyllä mitä käsketään, mutta mun pitää tietää että miks. Se on varmaan välillä vähän ärsyttävää 🙂 Tuo Jonin kirjoittama juttu oli kyllä taas kerran tosi hyvä. Ja mä kanssa jouduin miettimään, että mikäs mä oikein olenkaan, mutta päädyin olemaan myös jonkin sortin urheilija.

    • Ninni kirjoitti:

      Oikeessa oot. Jotenkin sitä vaan ei osannu ottaa muuten kuin epäonnistumisena, kun kuitenkin silloin oli ihan terve fiilis. 😉 Ja tosiaan mielummin nyt kuin neljän viikon päästä!

      Hah, samis!! Mä oon ihan varma, että on ihan sikaärsyttävää olla tällanen kyselyikäinen. 😀 Mutta eikö ne meidät pökkää pellolle, jos ei jaksa kattella. 😉

      Tää urheilijajuttu on kans sellanen iänikuinen, onko kuntoilija vai urheilija. 😀 Ihan sama, kunhan on mukavaa. 😉

  4. Marketta kirjoitti:

    Ninni, luota vain itseesi, kylla sina osaat ja pystyt! Mikaan ei kasvata, ja kehita paremmin, kun valilla ei tavoite mene putkeen. Kokemusta on asiasta. Sina treenaat tunnollisesti, ja tee kaikki parhaasi mukaan. Ala vaadi itseltasi liikaa, ala vertaa itesasi johonkin toiseen! Rennolla fiiliksella vain eteen pain. Kohti uusia tuulia…

    • Ninni kirjoitti:

      Voi kiitos Marketta! 🙂 Totta, samoin kasvattaa se, että on porukan hitain ja huonoin. On muuten jännä, että miten sellaset kehittääkin parhaiten. 🙂 Kyllä se tästä taas. Välillä mennään ylös ja välillä alas. 😀

  5. Tiina kirjoitti:

    Luin vähän väärässä järjestyksessä näitä.. syy siis sykkeisiin selvisi ja yhdyn kyllä edellä oleviin kommentteihin. Oot hyvässä kunnossa ja olet tehnyt paljon töitä. Ihmismieli on kyllä just tuommmoinen ku kirjoitit, varsinkin niinä yön pimeinä tunteina. Voisin suositella sulle pari kirjaa, jotka ovat olleet mulle tärkeitä apuja treenaamisen ja muun arjen keskellä. Nyt en tarkkoja nimiä muista joten palaan asiaan myöhemmin. (Ne on oikeesti hyviä kirjoja vaikka nyt en nimeä muistakaan.. heh! 😉 )

    • Ninni kirjoitti:

      Joo, ihmismieli on ihmeellinen, mutta onneksi taas paljon, paljon parempi! 🙂 Se on hyvä paikka tää blogi purkaa kaikki ojasta allikkoon. 😀 Mutta pökkää jossain vaiheessa mulle nuo kirjan nimet. Jos saisin luettua. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *