Vappu ja ihanat ystävät!
Hyvää Vappua!!
Oon taas niin kuin uusi ihminen. 🙂 Eilen alkoi jo olemaan pinna kireellä lastenkin kanssa, ja osasyynä varmasti liikkumattomuus ja miehen poissaolo. Ei muuta kuin pikku juoksulenkille pojan kanssa, ja pää tuulettui kummasti!! Liikunta on ihmeellistä! Juoksu tuntui ihan hyvältä, niin tänään uskalsi sitten tehdä muutakin.
Oon niin kiitollinen, että mulla on hyviä ystäviä joiden kanssa treenata. Saa höpistä kuulumiset treenin lomassa. Yksinkin on joskus kiva treenata, ja välillä pakkokin, mutta kyllä tällaselle suulaalle tyypille on kivempi jutella toisen ihmisen kanssa kuin itsekseen. Vaikka sitäkin kyllä huomaan harrastavani, varsinkin töissä. Mutta onneksi muutkin! 😀 Välillä työkaverin kanssa vuorotellen puhutaan jotain ääneen, ja kun toinen kysyy mitä, niin kuitataan, että itekseni vaan. 😉
Ja vielä kun nää ystävät on yhtä pöljiä kuin itekin. Tai onko triathlonin harrastajat koskaan ees ihan täysillä matkassa. Mun mielestä ei. 😉 Tämän postauksen kuvissa vilahtaa Jaana ja Sanna. Koska molemmat asuvat Seinäjoen alueella, niin heidän kanssaan treenaan eniten. On muuten jännä, että meillä on muutakin yhteistä kuin triathlon. Jaanalla on samanikäiset kaksostytöt kuin mulla, ja he olivatkin juuri yökylässä meillä. Vein heidät vapputorille ennen pyörälenkkiä ja hain pyörälenkin jälkeen. Olisitte muuten nähneet heidän naamansa, hiuksensa ja vaatteensa. Oli vihreää, sinistä, punasta, oranssia ja musta spraytä. 😀 Kuvakin on, mutta periaatehan mulla on, etten lasten kasvoja blogissa näytä. Nyt meidän tytöt puolestaan lähti yökylään Jaanalle. 😀 Sannalla on myös samanikäinen tyttö, joka on samalla luokalla mun tyttöjen kanssa. Lisäksi Sannalla on kolme isoa koiraa, joten myös koiralenkkiä tehdään yhdessä.
Sannan kanssa kävästiin tosiaan aamupäivällä Peräseinäjoella ihan pk-sykkeillä mukava lenkki. Menomatka myötätuuleen, tulomatka vastatuuleen ja tehtiinkin helpoksi homma, ja parin kilsan välein vaihdettiin veturia. Se on niin helppoa tulla vastatuuleen toisen peesissä. Vajaa 2h tuli pyöräiltyä.
Jaanan kanssa käytiin myöhemmin iltapäivällä juoksentelemassa joen rannassa Jaanalle uusissa maisemissa. Poissa liikenteen melusta. Ja tehtiin suunnitelmia Team Elina Jouhkin suhteen. 🙂 Ihana, kun Jaana on taas terve ja päästään yhdessä lenkille. Aika vähiin on yhteislenkit talvella jääny, ja harmittavaa on, että Jaana ei Italian puolimatkalle pääse osallistumaan.
Sain pyörääni Zippit alle. Aika proolta näyttää pyörä nyt! 😉 Se on vaan edelleen telineellä, pitäis käydä testaas vähän tuossa tiellä, että miltä se tuntuu. 🙂 Mutta hei, ihanaa kun pystyy treenaamaan. 🙂 Tein kyllä enemmän tänään kuin oli alunperin tarkoitus, mutta ehkä valkku sen antaa anteeksi. 😉 Kaikki kuitenkin tarkasti peekoolla, eli rauhallisesti.
Noh näytätkin kuin uudelta ihmiseltä tolla karvareuhkalla. =D
Sitä paitsi mää en ainakaan oo mikään pöljä vaan nimenomaan viisas koska olen joskus tajunnut alkaa harrastaa triathlonia ni kerta.
Pyörä näyttää vauhdikkaalta ja hyvältä.
Hah, nyt pistit kyllä pahan! 😀 Piti karvareuhka poistaa pyöräilyn ajaksi, kun kypärä remmejä olis pitäny löysyttää niin paljon, että sen olis saanu kiinni. 😀
Kaikilta, jotka joskus meinaa mennä täysmatkan, puuttuu joku ruuvi. 😀 Mutta liikkuva ihminen on kyllä viisas!
Toivottavasti vielä tuntuukin vauhdikkaalta ja hyvältä! 🙂
Kivat tukat!
Kylläpä muuttui fillari todella paljon. Vielä kun vaihtaa tankoihin teipit mustiin. Vai mikkä ne oli.
Muutenkin oli taas hienoja kuvia. Joo ja kyllä mä noin jututkin luen 😉
Ei mustia tankoteippejä, vaan väriä pitää olla! 😀
Oliskin aina järkkäri mukana lenkeillä, niin kuvien laatu olis parempi. 😉 Mutta näillä mennään.