Aika luopua kuntokämpästä
Oon kiertäny Kyrkösjärven eli Kyrkkärin eli tekojärven eli turvelauttajärven parin päivän aikana kahdesti. Toisen juosten rauhassa keskisykkeen ollessa kunnolla pk1 ja toisen pyörällä rauhassa keskisykkeen ollessa kunnolla pk1. Siellä on niin ihana rauha. Poissa melusta.
Provinssirockin festarialuetta pistettiin jo eilen kovaa vauhtia pystyyn. Joka puolella on aitaa, aitaa ja aitaa silminkantamattomiin. Museoalueet, kaupat, talot, niiden pihat ja tien varret on kaikki aidattu. Seinäjoen sydän muuttuu huomenna festarialueeksi, ja läpikulku on viikonlopun kielletty. Joen rantaa kulkiessa näkyi jo lippuportit paikoillaan, ja tietty lava melkein valmis. Kohta on muutaman kilometrin päässä melkoinen show. Mä lähen sitä pakoon perjantaina Helsinkiin, mutta tuun lauantaina jo takaisin, että ehdin omassa kotona tuulen viren ollessa sopiva nauttia musiikin pauhusta. 😀 Joskus on erottanu pitkän matkan päähän jopa tutun artistin biisit ja sanat.
Tänään olin Maijan kanssa Joupiskan rinteissä mäkivetoja vetämässä, ja treenin maksimisyke olikin 193, joten koville otti. 😀 Tosin viimeksi lämpöasteita oli 27 ja nyt yli kymmenen vähemmän, ja sekös vaikutti jaksamiseen. Viisi kertaa rinne ylös, ja kun olin treenini lopettanu, niin Maija lähti tekemään samaa treeniä toisen valmennettavan kanssa. Ja hän juoksi munkin vierellä/edellä koko ajan. Hullu nainen! 😀 Sen verran erivauhtisia kuitenkin ollaan tämän toisen valmennettavan kanssa, että yhteistreeni ei oikein olis onnistunut.
Muistatteko sen mun treenihuoneen, jonka sain pari vuotta sitten valmiiksi? No näin se aika menee, ja taidan joutua luopumaan siitä. :/ 😀 Kun vaan keksis tolle isolle kuntolaitteelle paikan. Juoksumatto jää kasattuna huoneen nurkkaan odottamaan talvea ja parempaa paikkaa. Autotallista tuo kuntolaite sisälle tuotiin, mutta ei taida autotalliin nyt mahtua tai sille ei sinne tilaa tehdä. Melkein kaksi vuotta jaksoivatkin tytöt samassa huoneessa omasta halustaan olla, mutta nyt 10,5 vuotiaat kaksoset alkavat selvästi kaipaamaan omaa rauhaa. Tai äiti ei jaksa kuunnella tappeluja. 😉
Tokihan mulla on asiasta aavistus, mutta kerropa vielä miksi juuri mäkivedot ei onnistu kahden eri tasoisen henkilön kanssa? Olen paljonkin viime aikoina pohtinut tuota eri tasoisten ihmisten yhdessä treenaamisen problematiikka, tulematta kuitenkaan mihinkään muuhun järkevään tulokseen kuin että se vaatisi valmentajalta melko lailla mietintää ja paneutumista että sen saisi toimimaan.
Onnistuuhan se, jos valmentaja ravailee omaan tahtiinsa mäkeä tai on alhaalla, keskellä, ylhäällä. Mutta jos haluaa tietää valmennettavan kunkin hetken tuntemukset, niin se onnistuu vain kulkemalla vierellä. 🙂 Ja siksi aiheuttaa kahden ihan erivauhtisen henkilön kanssa ongelmia.