Hae
Ninnin energianurkkaus

Onnistunut uintitreeni!

Mies oli maanantai illan ja yön kalassa mökillä, ja soitteli tiistaina aamupäivällä järveltä: ”Miten olis, tulisitteko mökille? Pyörähän mahtuis sulle kans kyytiin, vai mitä sulla on tänään ohjelmassa?” Tää kertoo mun mielestä paljon miehen suhtautumisesta mun juttuihin. <3 No mulla oli uintia vuorossa, joten pyörä ja lenkkarit jäi kotia, mutta märkäpuku lähti mukaan. Vesi on kuulemma lämmintä ja ei tuule paljon yhtään!

Tämä on miehen isän mökki. Täällä voi uida, kun järvi on tosi syvä. Mun vanhempien mökillä en voi uida, kun siellä vettä on vain metrin verran. Osuu vielä käsi johonkin. Hyi, yök. Tähän järveen on viime kesänäkin mahtunut merihirviö, mutta eilen sitä ei ollutkaan. Mietin vaan Frankfurtin uintia. 😀

Tuonne vastarannalle uin.

Tuonne vastarannalle uin, ja sit takaisin.

Koska tässä menee myös laivaväylä, niin haluan aina veneen lähelle turvaksi. Isommasta veneestä ei pientä uimaria näy, ja mä en taas kuule tuonne veteen moottorin ääntä. On hyvä, että joku on tarvittaessa suojana. Ja mies lähtee mielellään, kun ottaa virvelin ja muksun/muksut mukaan, niin siinähän se aika menee. 😉

Tältä meno näytti laiturilta.

Tältä meno näytti laiturilta.

Parasta uinnissa oli ehdottomasti se, että vasen kyynärpää oli oikeasti korkea kyynärpää ja käsivedon ensimmäinen vaihe oli hyvä, mikä teki käsivedon kahdesta muustakin vaiheesta paremman. Avovesiuintikurssilla saama vinkki meni oikeasti tajuntaan, ja tämä johti oikein iloiseen mieleen uinnissa ja uinnin jälkeen. Tämä muutos johti myös siihen, että uinti ei tahdistanu yhtään.

Kävin illalla Jaanan kanssa vielä kylmässä Tanelinlammessa (järvivesi oli niin lämmintä!!) ja sama hyvä meno jatkui. 🙂 En muista koska uinnista olis jääny näin hyvä fiilis. Eilen kävin siis ekaa kertaa uimassa avovesiuintikurssin jälkeen, jos Voimarinteen kisaa ei lasketa. Toivottavasti tämä tuo lisää vauhtia. Jos ei vielä Joroisilla, niin ens kesänä, kun syksyn tahkoaa, niin tällä tavalla jaksaa sitten uida pitempään.

Tänä aamuna kello oli herättämässä ja käytiin Sannan kanssa juoksemassa reilu viisi kilometriä Joupiskan kuntoradalla ja päälle kipitettiin kolme kertaa Joupiska ylös. Huh hellettä! 😀 Tosin ei vielä ollu kuin 23 astetta lämmintä, mutta tuntui tosi kuumalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *