Hae
Ninnin energianurkkaus

Kuopio Triathlon 9.8.2014

Perjantaina iltapäivällä starttasin kohti Kuopiota mun vanhempien kanssa, ja yövyttiin Scandic Hotel Kuopiossa eli hotellissa, jonka pihassa on maali ja koko kisa käydään siinä alueella. Oltiin Kuopiossa juuri sopivasti ennen kisainfoa, ja pääsin kuuntelemaan ohjeet jo illalla.

Kävin perjantaina lounaalla työkavereiden kanssa, ja heti sen jälkeen maha rupes reistailemaan. Sitä kestikin sitten iltaan asti. Ruoka ja juoma ei hirveesti maistunu, ja kun illalla äiti ja isä lähtivät syömään, niin mä menin uimaan. En ihan ehtiny muiden Team Elina Jouhkin jäsenten kanssa uimaan, olis ollu kiva nähdä muutama kasvo lisää. Yritin väkisellä syödä ja juoda jotain, mutta olo oli vähän huono. Aattelin, että kuinkahan huomisessa kisahelteessä energiat ja nesteet riittää, kun paljon on tullu pihalle. Fiilis oli kuitenkin hyvä, vaikka maha vaivas.

Hotellihuone oli hieno ja ihanan viileä ilmastoinnin toimiessa! Sain täysin erilaiset unet kuin ennen Finntriathlonin kisaa Varkaudessa yöpyessä (28 astetta huoneessa, sängyn keskellä kuoppa jne). Sai nukkua peiton alla kunnolla, eikä tullu yhtään kuuma. Ens vuonna uudestaan tästä hotellista huone!!

Aamupalalla ei edelleenkään ruoka maistunu, mutta nälkä oli ja sen vei sämpylä ja tuoremehu. Maha on jännitysmaha yleensä kisa-aamuisin, ja nyt oli helppo jatkaa edellisestä päivästä..

Ei muuta kuin kamat valmiiksi ja kohti vaihtopaikkaa laittamaan ne sinne järjestykseen. Ihanaa, kun on noissa kisoissa jo niin paljon tuttuja, että voi aina jonkun seuraan lyöttäytyä ja juttuseuraa löytyy. Menee kisa-aamut paljon nopeampaan jutellessa! 🙂

Tuoremehulla liikenteeseen? ;)

Tuoremehulla liikenteeseen? 😉 Vanhat numerotkin vielä pyörässä.

Sain vielä äitiltä ja isältä viimeiset neuvot kisaan. 😀 Lähtökohta oli siis se, etteivät olleet koskaan vielä nähneet triathlonkisaa, ja alkuun pitikin kerrata, että missä järjestyksessä lajit onkaan. No ne saamani neuvot ei aina ollu välttämättä ihan parhaimpia neuvoja, ja niille naureskelinkin. 😀 Lopulta äiti käski isän jo olla kommentoimatta, etten kirjoita blogiin. 😀 Heidän mielestä matkoja olisi voinut kyllä helteen takia lyhentää, mutta mitähän siihen olisi tuumannu Triathlonliitto? 😉 Uinti olis kyllä lyhyempänä kelvannutkin.

Säännöt menivät mun mielestä hassusti. Jos edustaa Triathlonliiton alaista seuraa ja kisaa SM-mitaleista, niin märkäpuku on kielletty ja jos edustaa kaupunkia tms, eikä kisaa SM-mitaleista, niin märkäpuku ei ole kielletty. Eli mun kanssa samassa sarjassa osalla oli märkäpuku kielletty ja osalla sallittu. Eikö kaikilla perusmatkan kisaajilla olis voinu olla se kielletty? Nyt nimittäin kävi niin, että klo 11.30 lähti alle 50v SM-mitaleista kisaavat miehet ja kaksi minuuttia myöhemmin kaikki SM-mitaleista kisaavat naiset ja yli 50v miehet. Kaksi minuuttia perään joukkueet ja ei SM-mitaleista kisaavat miehet. Nehän tuli sellaisella ryminällä märkäpuvut päällä jo yli ekalla kääntöpoijulla, että huh huh. Ja tietty neljä minuuttia meidän jälkeen lähteneet ei mitaleista kisaavat naiset saivat osa porukan kiinni. Toki vesi oli 24 asteista, joten ihan mielellään siellä ui ilman märkäpukua. Märkäpuku-uinnin jälkeen olisi varmasti ollut kuumempi lähteä pyöräilemään.

No itse uintiin. Lähdin vasemmasta laidasta, ja jälleen kerran mä kierrän vasemmalta ylimääräistä lenkkiä. Pitäis ehkä kuitenkin lähteä oikeasta reunasta. Pääsiskö silloin uimaan suorempaan, vai olisko sitten vaan isompi ryysis? Oli vaikea arvioida mitä vauhtia uisi, ettei uinnissa mee liikaa energiaa. Ilman märkäpukua uinti on kuitenkin raskaampaa. Yritin uida lujaa, mutta kuitenkin rauhallisesti. Muutaman kerran yritin hyödyntää peesiäkin jostain märkäpuku-uimarista, mutta ei niissä kauaa pysyny. Päätä vähän särki, ja totesin, että olis pitäny kuitenkin napata särkylääke aamulla.

Uinnista rantautuessa katoin kelloa. Olin etukäteen aatellut, että realistinen aika on 33min. Eli kolmisen minuuttia lisää aikaa viime vuoteen eli märkäpuvulla uimiseen. Jos menis vähemmän, niin olisin tosi tyytyväinen ja jos enemmän, niin ei vois mitään. 33:26 näytti oma kello. Hyvä, ei oo kaikki ehtiny edelle. Uinnin jälkeen sijoitus omassa sarjassa 11.

Siellä mä laitan pyöräilykenkiä jalkaan.

Siellä mä laitan pyöräilykenkiä jalkaan.

Vaihtoalue oli erilainen kuin viime vuonna, samoin uintireitti, joten täysin aikoja ei voi vertalla. Juoksumatkaa vaihtoalueella tuli varmaan vähän enemmän kuin viime vuonna. Näin Tarun juoksemassa pyörän kanssa mun edellä vaihtoalueella ja aattelin, että en mä ny niin huonosti uinu. No Tarun uinti oli kuitenkin menny huonosti, ja mun uinti mun omalla tasolla. Vaihtoon meni aikaa 2:07. Sijoitus edelleen 11.

Pyörä lähti kulkemaan kivasti, ja aluksi olikin aika paljon ohiteltavaa, kun kaikki 284 kilpailijaa lähtivät kuuden minuutin aikana. Kuopiossa on melko tekninen pyörä, kun on paljon ysikymppimutkia, u-käännös, mukulakiviä.. Reitti on 4 x 10km, eli katsojaystävällinen.

Ensimmäisen vitosen aikana olin nostanu sijoitustani kolme pykälää. Toisella kierroksella lähellä kääntöpaikkaa on silta, jossa on sellainen metallinen liimaus/yhteyskohta tiessä. Olen ala-asennossa pyörän päällä ja en tiedä mitä tapahtui, mutta pyörä lähtee käsistä. Vieressä on normaalia korkeampi rotvallikivi erottamassa jalkakäytävän tiestä. Näen jo silmissä, että neljänkympin vauhdista tulee pahaa jälkeä. Juuri viime tipassa saan renkaan pysymään tiessä, ja ohjauksen hallintaan. Paikalla oli joku mies GoPro-kameralla kuvaamassa, ja aattelin, että olis ainakin tullu koko lento kameralle.

Säikähdin tätä oikeasti todella paljon, ja kun sykekäyriä ja vauhtikäyriä kattoo, niin tippuu ne. Ei paljon, mutta varovaisuutta tulee mutkiin, koloihin, mukulakiviin ym. Ja kierros kierrokselta isoin mäki painaa jaloissa enemmän, ja vauhti on siinä vähempi. Ekalla kierroksella mäkeä ei paljon ees huomannu, mutta vimeisellä kierroksella tosiaan huomaa.

Äiti huutaa viimeiselle kierrokselle lähtiessä ”Varo Niina sitä mutkaa, siinä on moni kaatunu!”. Juu, juu, varon, varon. 😀

En tiedä onko reitillä paljon ruuhkaa, mutta porukoita on. Kun mut ohitetaan, niin lopetan polkemisen, että kymmenen metriä tulee täyteen. Paitsi ylämäessä, jolloin peesihyötyä ei tule ja ero kasvaa muutenkin. Ja mutkissa tietty jono helposti pakkaantuu, mutta venyy taas mutkan jälkeen. Jossakin kohtaa mut ohittaa yhden naisen ja kolmen miehen porukka. Toteankin sen jälkeen naiselle, jonka ohi menen, että vituttaa kyllä nuo peesiporukat ja hän sanoi aattelevansa juuri samaa. En arvosta sellaista SM-mitalia, joka on peesikieltokisassa saatu peesaamalla. Peesistä on vauhtiin ja sykkeisiin tosi iso hyöty.

Huomaan sykkeiden laskevan, kun edessä ei näy pyöräilijöitä. Välillä väliä on parikin sataa metriä seuraavaan. Suurin osa on jo menny, ja reitti alkaa tyhjenemään. Onhan osa jo kierroksella mennytkin ohi, ja ne menee oikeasti kovaa! Onneksi sentään naisia ei kierroksella ohi ehdi. 😀

Pyörä ohi. Aika 1:17:56, sijoitus 5. Tässä ajassa on myös juoksupätkät pyörän kanssa mennen tullen, joihin meni reilu minsa yhteensä. Juoksuvaihdossa joudun palata vielä takaisin hakemaan energiageelin matkaan. Taisin lähteä vähän omissa ajatuksissa juoksuun. 😀

Juoksu lähtee kulkemaan kivasti, eka 2,5km 5:11 min/km vauhtia. Sitten vauhti vähän tippuu, katon kyllä sykkeistä, että olis varaa nostaa, mutta nesteet mahalaukussa pyrkivät ylös ja röyhtäyttävät kovasti. Uudella juoksupätkällä on puun juuria ja kiviä, astun vähän huonosti, mutta onneksi nilkka kestää. Reitti on kaunis, kulkee Kallaveden rannalla hiekkateitä pitkin. Reitillä on vajaa kilometrin pätkä asfalttia, muuten hiekkatietä. Tää on kyllä mukavaa hommaa!

Kuva Heidi.

Kuva Heidi.

Vaikka on tosi kuuma, niin juoksu tuntuu vaivattomalta. Tottahan mä haluaisin juosta kovempaa, mutta kun kunto ei riitä, niin se ei riitä. 😉 Realiteetit pitää ottaa huomioon. Onneksi reitillä on varjopaikkoja, se kyllä helpottaa helteessä ja auringossa juoksemista.

Heidi on tullu miehensä kanssa reitin varrelle kannustamaan. Odotankin aina heidän näkemistä, samoin kuin äitin ja isän. Kaikki juoksukuvat on Heidin kamerasta, suuri kiitos!! Juoksussa on kiva olla välietappeja kannustusjoukoista, kääntöpaikoista, huolloista, kilometreistä.. Kisoissa parasta on juoksureitit, jotka kulkee niin, että porukka juoksee vastakkain. Tsempataan ja heitellään ylävitosia tuttujen kanssa.

Toiselle kierrokselle lähtiessä yksi nainen juoksee ohi, mutta pysyn kannassa kiinni. Jutellaan, hän on kuulemma mun innoittamana ensimmäisessä triathlonikisassaan. Mielettömän hienoa!! 🙂 Nelisen kilometriä taivalletaan rinta rinnan, tai mä perässä. Toivottavasti meni mukavasti loppuun asti, ja kiitos vauhdinpidosta. 🙂

Kuva Heidi.

Kuva Heidi.

Vielä yksi yllätys reitin varrella, Marjo Etelä-Suomesta kannustamassa! Olihan kiva nähdä pitkästä aikaa, vaikka vain pikasesti.

Viimeiset 1,5km yritin nostaa vauhtia, ainakin sykkeitä sain nostettua. Ja tulihan se maali sieltä. 2:49:47. Juoksuaika 54:56. Ei tullu uutta ennätystä, viime vuoteen verrattuna 5,5 minuuttia lisää aikaa. Mutta ei haittaa, kisaan olin tyytyväinen ja oli mukava kisata! Ei onneksi vaikuttanu edellisen päivän mahan reistailu millään tavalla, ja energiaa riitti tarpeeksi.

Sijoitus pysyi juoksussa samana, mutta edellä oli yksi SM-kisan ulkopuolella oleva kisaaja, eli SM 4 oli lopullinen meriitti. Sama nelonen kuin viime vuonnakin. 🙂

Jos viime vuotiseen vertaa, niin uinnissa märkäpukukielto toi aikaa lisää 3 minsaa, pyöräilyssä tuli vajaa minsa, ja juoksussa 1,5 minsaa. Siinä suunnilleen nuo erot. Toisaalta uintireitti ja sitä myötä rantautuminen ja kulku vaihtoalueelle oli muuttunut. Vaihtoalue ja juoksureitti oli muuttunut. Eli täysin vertailukelpoisia ei ajat ole. Mulla eniten vaikutti kyllä juoksuun helle, joten sen kun ottaa huomioon, niin oon kyllä tosi tyytyväinen. Myöskään lyhyt juuri/kivikkopätkä ei ollu nopein mahdollinen. Uinnin keskisyke oli 163 (viime vuonna 170), pyörän keskisyke 173 (viime vuonna 175) ja juoksun 176 (viime vuonna 180).  Koko kisan keskisyke 172 (viime vuonna 176).

Kiitos kannustuksesta reitin varrella oleville!

Olympiamatkan triathlon 2:49:47. SM 4.
Uinti 33:29
Vaihto 2:07
Pyörä 1:17:56
Vaihto 1:20
Juoksu 54:56

Parasta näissä kisoissa on kaikkien tuttujen näkeminen. Ja myös se, että vaikka olen tyytyväinen omaan suoritukseeni, niin saan näistä niin paljon treeni-intoa! Paljon on vielä tekemistä, että kovakuntoisten naisten menossa pysyisin mukana. 🙂 Nyt ei omassa sarjassani ollut mitään jossiteltavaa, kun pronssista jäin 4,5 minsaa ja hopeasta 5 minsaa. Kultaan puolestaan oli matkaa 6,5 minuuttia.

Ja hei, joku oikeasti lukee tätä mun blogia! 🙂 Kiitos, te kaikki!

Suihkun jälkeen seurailin naisten ja miesten yleisen sarjan ja nuorten kisaa, mutta sitten oli lähdettävä kotia kohti, ja juoksu ja lopputaistot jäi näkemättä. Kotimatkalla pysähdyttiin syömään Kuopion Neste Matkukseen, ja odotettiin 50 minuuttia tilattuja ruokia. Täytyy sanoa, että rupes jo vähän nälkä vaivaamaan, kun kisajärjestäjän tarjoaman palautusjuoman ja puolikkaan banaanin olin kisan jälkeen nauttinu. Ens vuonna syödään toisaalla. Miten sattuukaan kisojen jälkeen näin hitaita paikkoja, sama juttu oli Joroisilta lähdettäessä ja syömään pysähdyttäessä..

14 kommenttia

  1. Heidi kirjoitti:

    Oli kyllä niin kiva käydä kannustamassa se mitä päästiin ja tietty kuvaamassa kanssa, kun mainitsit, että sulla ei kuvaajaa siellä ole. 🙂 Ja huikean suorituksen teit, noissa olosuhteissa vielä! Onneksi edes tuo lämpötila tipahti sieltä meitä jo jonkun neljä viikkoa piinanneesta kolmestakympistä vähän alaspäin, vaikka se edelleen oli korkea.
    Mutta jeejee! Hyvä Ninni! 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Paljonkohan oli muuten lopulta päivän lämpölukemat? Luvattiin 27 astetta, mutta oliko sen verran? 25 varmasti ainakin. Tai lämpöseltä tuntui. 😀 Kiitos vielä älyttömästi kuvista ja kannustuksesta!! Hienoa, kun ehditte paikalle.

  2. Maiju kirjoitti:

    Onnea Ninni! En sittenkään bongannut sua kun vaan juoksureitin varrella. Yritin kyllä siinä huudella. Musta oli kyllä aika maksimi määrä porukkaa tuolle pyöräreitille ja useassa kohdassa oli vaikeaa noudattaa peesisääntöjä kun parhaimmillaan oli jopa kolme kilpailijaa rinnakkain ja ohi ei pääse mistään. Ja mutkissa ym. porukka meni aina aivan sumppuun. Mä kun olen niin huono uimaan, niin hirveästi on aina ohitettava tuossa pyöräilyssä ja eilen kyllä ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä ohituksia aina peesisääntöjen mukaan. Mulla ui märkäpukumiehet erittäin pahasti yli ja meinasi paniikki iskeä. Pyöräillessä taas tippui se ainut pullo ekoihin nupukiviin. Mutta ihan hyvä fiilis kisasta jäi ja tykkään Kuopion reiteistä! Ens vuonna uusiksi.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos, ja samoin! 🙂 Luurasinkin eilen, että paljonko mä jäin sulle tänä vuonna. Sä paukutit tarkalleen samoille minuuteille kuin viime vuonna märkäpukukiellosta huolimatta. 🙂 Jollekin mä huikkasin takasin, jonka ääntä en tunnistanu. En tiiä olitko sä vai joku muu. 😀

      Tuon on kyllä huono, jos kolme pyöräilijää ajaa pitkään rinnakkain. Mäkin oli välillä ohittamassa, kun mut ohitti kierroksella joku mies. Mutta tilanne on aika nopeesti ohi, kun vauhtia reunimmaisella on paljon enemmän kuin kahdella muulla. Mutta tuossa kohtaa missä moitin ääneen toiselle kisaajalle tuota porukkaa ei enää ollu ryysistä, eli olis ollu kunnolla tilaa jättää oikeat välit.

      Kääk! Tuo uinti! Ja miten sä pärjäsit ilman juomapulloa? Mulla tippu viime vuonna, mutta ei ollu näin helle. Nyt pidin kiinni pullosta joka kerta.

      • Maiju Grönvall kirjoitti:

        Kiitos. Mulla tosiaan uinnissa kolme miestä meni päältä niin, että vedin keuhkot täyteen vettä ja en päässyt pintaan yskimään kun aina uudestaan painettiin uppeluksiin. Hetken luulin hukkuvani ja pälyilin jo turvavenettä käsi pystyssä. Venettä ei kuitenkaan tullut, joten pakotin itseni rauhoittumaan ja totesin että hukkuminen ei ole vaihtoehto, pakko pystyä uimaan. Uinnista ei kyllä luonnollisestikaan tullut enää yhtään mitään. Sinänsä mulla märkäpuku ei vaikuta uintivauhtiin juuri lainkaan, mutta tuo uppoamisepisodi ja sen jälkimainingit hidastivat noin 3-4 min sanoisin. Tänä vuonna olen panostanut pyörään ja se kulkikin hyvin. Jaloissa on ollut pahat penikkavaivat maaliskuusta lähtien ja siksi juoksu on tuollaista tasapaksua, vaikka aika oli ihan ok, mutta jalat terveenä pystyisin siinä paljon parempaankin. Mutta vielä siis jään odottamaan tasapainoista kaikkien kolmen lajin suoritusta…

        • Ninni kirjoitti:

          Apua! 🙁 Mutta mielettömän upeasti suoriuduttu tilanteesta ja paniikista, kun sait rauhoitettua tilanteen ja pääsit jatkamaan. Ite en siihen vuosi sitten Joroisilla pystynyt, vaan keskeytys oli ainut vaihtoehto.

          Voi kun mäkin pääsisin tuollaisia vauhteja tasapaksulla juoksulla. 😉 Hyvin sulla kyllä kulki pyörä ja mun mielestä juoksukin. Tsemppiä treeneihin!! 🙂

  3. Renja kirjoitti:

    Kiitos itsellesi, sain hyvän tsempin juoksun alkuun 🙂
    Uinnin alku oli kamalampaa kuin osasin kuvitella, mutta muuten oli mukavaa ja loppuun asti pääsin ihan kunnialla.
    Ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen triathlon 🙂

    Joo, ja kyllä tätä blogia kovasti luetaan.

    • Ninni kirjoitti:

      Hienoa! 🙂 Harmitti, kun en tajunnu toivotella sulle tsemppejä loppuun, ajatukset vaan vauhdin nostossa. Mukavia treenejä! 🙂

  4. Soile kirjoitti:

    Hyvä Ninni, onnea! Tuollaiset välietapit mielessä on tosi tärkeitä juttuja! Ja varsinkin kaikki kannustukset matkan varrella tutuilta ja tuntemattomilta on tosi tärkeitä ja tsemppaa tosi paljon 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Soile! 🙂 Ehdottomasti, ne pilkkoo reittiä mukaviin osiin. Ja tsempit on kyllä tärkeitä!!

  5. SeppoK kirjoitti:

    Hienosti meni kisa, kyllähän märkäpuvun puuttuminen varmasti vaikutti uintiaikaan. Sijoituskin ihan huippu, nostan pyörälykypärää

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Seppo! 🙂 Joo, huonona uimarina vaikuttaa kyllä vauhtiin. Pitää treenata lisää!! 😉

  6. Virve kirjoitti:

    Kiitos blogista, kyllä täällä seurataan sun matkaa. Näin sinut Kuopiossa ja tuntui että pitää ihan morjestaa vaikket tuntisikaan. Sitä kun lukee toisen blogia niin kuvittelee olevansa paras kaveri :). On tosi kivaa ja kannustavaa että joku jaksaa jakaa ajatuksiaan triathlonista. Varsinkin näin aloittelevana harrastajana kaipaa juuri toisten kokemuksia. Eli terveisiä täältä Raahesta….

    • Ninni kirjoitti:

      Voi kiitos Virve! Voi oisit morjestanu vaan, ja huikannu perään lukevas blogia! 🙂 On aina kiva tutustua uusiin ihmisiin!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *