Maastopyörävaelluksella kansallispuistoissa
Sain eilen kuulla 90km maastopyörälenkistä Kauhajoen mettissä. Tarkemmin sanottuna Kauhanevan kansallispuistossa ja Lauhanvuoren kansallispuistossa. Illalla pistin nimeni listaan, ja aamulla olin kello 10 valmiina. Minä ja kolme miestä. 🙂 Lenkki kulki vaelluksen nimellä eli rauhallinen pk-lenkki. No tietty, kun Pyörä-pojista on kyse, niin itellä on sykkeet vähän korkeemmalla kuin konkareilla. Mutta PK1 tuli munkin lenkistä. 🙂
Jämillä on upeet maisemat, mutta ei jääny nää maisemat kakkoseksi. Paljon kangasmaastoa. Suopätkä pitkospuineen ja järvineen oli ehdottomasti lenkin upein kohta!! Vielä siellä sumun keskellä. Harmi vain, että kuvilla en pysty teille tätä maisemaa esittämään. Ois pitäny pökätä järkkäri reppuun! 😀 Alkuun vähän tihkutti vettä, mutta niin vähän, ettei se kuitenkaan kastellu.
Pitkospuupätkä oli pisin pitkospuupätkä, mitä oon koskaan ajanu. En ajanu ku kerran pitkospuista ohi, ja onneksi mettän kohassa, eikä märän suon. 😉 Tää oli niin hieno pätkä, että miten jo, että koska tullaan ja millä porukalla tänne uudestaan! Tämän lisäksi reitillä oli polkua, mettäautotietä ja muutama kilometri asfalttisiirtymää.
Mutta oli tässä lenkissä jotain inhottavaakin, nimittäin hirvikärpäset!! Vaikka miehet saivatkin nauraa mun kustannuksella, niin ne oli niin inhottavia. Yäk! Mä en mitään muuta ötököitä inhoa, kun niitä. Ensimmäiset hirvikärpäset olivat Spitaalijärvellä, puolessa välissä matkaa, meidän evästaukopaikalla. Pysähdyttiin ja meinasin saada slaakin, joten mä söin evääni sitten järven rannalla laiturilla ja annoin miesten olla rauhassa ötököiden kanssa. 😀
No kyllä mä niitä hirvikärpäsiä sitten noukin kaksi mun päästä matkan varrella ja aina äkkiä karkuun, kun niitä alkoi ilmestymään. Keran kyllä pyöräkin lensi ja mä juoksin karkuun! 😀 Lenkin lopuksikin ennen autoon menoa vielä kaksi löytyi päästä!! Kaikki jotka on ollu mun kanssa mettässä, niin tietää kuinka mä niitä inhoan! 😀 Niitä kun ei ees saa päästä pois, vaan pitää kynsillä repiä. Eikä ne perkeleet ees kuole millään.
Näkötornia ennen tultiin Lauhanvuoren päälle, ja kun toisilla on enemmän pyöräreisiä kuin toisilla, niin Juha ja Veli painelivatkin nousun omia menojaan, ja Juha ehti sitten huutaa näkötornista ajo-ohjeita mulle ja Mikalle, ja napata kuvankin. 😀
Oli fiksusti rakennettu näkötorni, kun korkeanpaikankammoinenkin pystyi hienosti kiipeämään ylös ilman, että pelotti yhtään. Vasta ylhäällä näki kaiken ympärilleen ja kuinka korkeella oltiin.
Ensimmäisen kerran mietin energiatarpeita ja yleensäkin energiaa siinä 3h45min kohdilla. Ja ehkä siinä tuli sellanen pieni notkahdus, mutta korjaantui aika nopeesti geelin avulla. Muuten sykkeet ja fiilis oli hyvä. Toki miehet olis lujempaa menny ilman meikäläistä, mutta teki hyvää niillekin mennä hitaasti! 😀 Mä oon muutaman vuoden aikana oppinu, että kysäsen kerran, että mahtuuko mukaan ja jos siihen luvan saan, niin sitten en murehdi lenkin aikana sitä, että hidastan porukan vauhtia, vaan nautin lenkistä. 🙂
Maastopyöräily on siksikin niin mukavaa, ettei koskaan tarvi murehtia vauhdista yhtään. Ei oo sellaista oloa, että nyt pyörä ei kulje ja keskivauhdin pitäis kyllä olla isompi tms. Tätä mulla on välillä maantiellä, mutta maastossa on väliä vain sykkeillä.
Tuolla meni niin paljon ristiin rastiin polkuja, etten osaisi samaa reittiä heti kyllä kiertää. Mutta monta niin upeaa paikkaa, jotka vois kokea uudestaan. Todella monta laavua ja pientä järveä. Mutta ensin pikkuaamupakkaset, että hirvikärpäset kuolee! 😀
90,3km, 5h15min. Keskisyke 136, maksimisyke 172. Nousumetrejä 315. Oli mun pisin maastopyörälenkki, ja tais olla ajallisesti pisin pyörälenkkikin. Viisi tuntia on tullu joskus maantiellä Jaanan kanssa vietettyä.
Kiitos miehet seurasta ja hyvästä lenkistä! Ja Juhalle muutamasta kuvasta!
Oon kyllä niin kade
Älä oo. Ei muuta kuin ite matkaan! 🙂
Upea lenkki! Paitsi nuo hirvikärpäset, apua! Jossain vaiheessa pitää löytyä budjettia maastopyöräänkin 🙂 – muutama maastolenkki on tullut ajettua lainapyörällä ja on kyllä huippua 🙂
Maastopyöräily on kyllä mahtavaa! Suosittelen kyllä maastopyörän hankkimista, jos vaan mitenkään on mahollista. 🙂 Hirvikärpäset on kamalia!
Ihan paras lenkki teillä ollut, tomosselle olis ittekin hieno päästä.
Joo hirvikärpäset, ihan kaameita ötököitä vaikka eivät yleensä edes ehdit tekemään mitään. Mää löysin viikolla semmosen omasta päästä ja meinasin kohtauksen saada. Ka-ma-la. Ensin se mönki niskassa ja luulin sen olevan vaan joku tuntemus, mutta sitten uudestaan ja hyi hitto kun tajusin mikä se on. Jossain välissä se oli mun ottassa ennen kuin putosi sohvalle ja jatkoin hiusten kampaamista ja koko illan tunsin niitä ympäri mun kehoa. Hyhhyh.
Eiks tässä FF:ssä tosiaan ole vielä sitä ruksia, että saa tilattua jatkokommentit omaan spostiin? =D Ja milloin niitä muutoksia tulee?
Kävit kyllä mielessä tuolla lenkillä. 😉
Joo, ne on ihan hirveitä! Tänään viimeksi aamulla koiralenkin jälkeen raavin itteäni joka paikasta, kun näin koiran turkissa sellaisen mönkivän. Yäk, yäk ja yäk!
No niitä kyllä tosiaan kaipais, ja nyt on syksy eli ei kohta pian? 😀
Aivan upea reitti. Täytyi heti alkaa katselemaan aiheesta lisää netistä. Tarvii vissiin ittekkin käydä tuolla ajelemassa, sillä eihän tuonne edes Seinäjoelta ole kuin kiven heitto matkaa.
On niin mahtavaa lukea tälläisistä paikoista blogeista kun niistä saa itsekkin lisää pontta uusia maastoja etsiessä.
Tsemppiä treenamiseen.
Suosittelen ehdottomasti! Mullekin oli ihan uus maastotuttavuus, mutta ei ollu kyllä viimeinen lenkki tuolla! 🙂
Kiitos!