Hae
Ninnin energianurkkaus

Äiteilen, treenaan ja äititreenailen

Ei ole aina treenit niin helppoja toteuttaa äiti-ihmisellä. Vaikka kuinka yritän organisoida ja ottaa lapsia treeneihin mukaan, niin aina ei aika riitä tai mahdollisuuksia ei ole.

Kuten ennemminkin oon kirjoittanut, niin juoksulenkille lapset saa lähteä aina halutessaan. Nykyään ehkä haluja on vähemmän kuin ennemmin, mutta välillä halutaan äitin kanssa kahdenkeskistä aikaa lenkin lomassa. Tai tämä on lähinnä tyttöjen (pian 11v) tapa. Poika (8v) lähtee välillä mielellään ja välillä häntä saa houkutella puolen välin jätski- tai leikkipuistoetapilla. 😉

Eniten ongelmia itelläni aiheuttaa miehen työreissut. Esimerkiksi tällä viikolla ja viime viikolla parin yön reissut, niin kyllä se vaan vaikuttaa omiin treeneihin. Yritän aina ajoittaa viikon lepopäivän reissun kohtaan sekä juoksulenkin. Juoksulenkki siitä syystä, koska poikamme on erityislapsi, niin häntä ei voi pitkäksi aikaa yksin jättää. Oma pyöräily ei lasten kera onnistu, ja uimahalliin voin toistaiseksi ottaa vain uimataitoiset tytöt mukaan.

Tiistai oli hyvä esimerkki päivästä, joka on juuri ennen miehen työreissua. Tällöin mulla on itseni lupa tehdä parin tunnin treeni illalla parhaaseen aikaan eli kello viiden ja kasin välillä. Vaihdoin treenien paikkaa, nyt olisi mahdollisuus pyöräillä ja miehen työreissupäivänä juosta. Kuskasin työpäivän jälkeen pojan hänen omaan menoonsa, ja tulin kotiin tekemään ruuan. Monesti olen mennyt uimaan siinä välissä, kun mies on sitten pojan hakenut. Nyt kuitenkin olin kotona klo 16 tekemässä ruokaa tyttöjen kanssa, miehet kotiin klo 17. Syötiin ja oltiin. Klo 18 lähdin pyöräilemään ja tulin klo 20. Mies puolestaan lähti treeneihin ja tuli kotiin kympin jälkeen.

Torstaina puolestaan pakkasin pojan pyörän ja kypärän autoon, vein tytöt lentopallotreeneihin ja me tehtiin sillä aikaa lenkki. Ja kun lenkki ja treenit oli ohi, niin kaikki kotiin. Torstaina mies siis oli reissussa.

Välillä saa rauhassa tehdä viikonlopun pitkän treenin aamulla, välillä siinäkin on sovittelemista kaikkien menojen kanssa. Mutta tällaisia nää meidän viikot on, eli organisointia jutut vaatii. Välillä jää treeni välistä, kun ei vain äitinä voi sanoa, että nyt lähden treenaamaan. Tärkeysjärjestys asioilla on, ja perhe tulee sanomattakin aina ensimmäiseksi. Eikä tämä oo vakavaa. Tykkään treenata ja treenaisinkin enemmän, jos siihen olisi mahdollisuus. 10 vuoden päästä varmasti on, sitten ehkä kaipaa tätä hälinää ympärille. 😀

Toki mulla pyörälle löytyy magneettivastus kotoa ja juoksumattokin, eli pystyy kaikenlaista kikkailla miehen työreissujen aikana. Pitäiskin magneettivastus ja pyörä viritellä ens viikkoa varten, tylsää hommaahan se vaan tahtoo olla. 😉

Mutta huomenna on jälleen lauantai, ja vapaapäivä töistä ja koulusta. Mä aion mennä juoksemaan puolimaratonin. Lähden mukavaa vauhtia ja yritän kerrankin kiristää loppua kohti. Parhaan maratonin ajan oon juossut juuri noin, että toinen puolikas oli ensimmäistä nopeampi. Mutta katsotaan mihin huomenna vauhti riittää. Toki sitä haluaisi tehdä oman ennätyksensä, mutta ehkä on järkevämpi vaan katsoa totuutta silmiin. 😉 Tai Polarin Flow:ssa näkyviä kilometrivauhteja. 😀 Mutta kyllä mä kehityn, ihan varmasti, kun vaan treenaan sen minkä pystyn. Hyvä mieli kaikin puolin! Nauttikaahan viikonlopun vapaista ne, joilla vapaata on! 🙂

4 kommenttia

  1. Tiina kirjoitti:

    Hyvää juoksua ja kiitos tästä kirjoituksesta

  2. Anniina O kirjoitti:

    Hyvä aihe! Itsellä vain yksi lapsi, mutta silti aika on kortilla kun kaikki perheessä treenaa jotain. Aikamoista sumplimista välillä, mutta toisaalta silloin on treenattava kun siihen on mahdollisuus. Oli fiilis mikä hyvänsä. Mutta onnistuu kyllä jos tahtoo, niin kuin hyvin tiedät 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Näin se juuri menee! Meilläkin pelataan lentopalloa viisi kertaa viikossa ja turnaukset päälle. Mutta kaikille pitää sallia oma harrastuksensa. 🙂 Tsemppiä sinne, treenataan, kun pienikin väli löytyy. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *