Sukkahousuissa pöydälle
Onni on liukuva työaika, ja mahdollisuus kesken työpäivän käydä esimerkiksi LPG-hoidossa. Oon joskus ennemminkin kertonu, että mun hieroja työskentelee fyssareiden parissa ja voi antaa hierontatarkoitukseen LPG-hoitoa. Eli, jos on jotain arpikudosta tms., niin sen tekee paikan fyssari.
En oo varmaan koskaan tehny näin hyvin lihashuoltoa kuin tällä viikolla. Homman kruunasi nyt Marjon käsittely tuolla koneella. Sukkikset jalkaan ja pöydälle. LPG:hän on hieronnan vastapaino, eli nostetaan, ei paineta. Lihas jää kahden rullan väliin, ja alipaineen avullaa lihasta ”nostetaan”. Täähän ei siis satu. Eipä, kun kyseessä on isot lihakset ja minä vammoineen, niin nupit oli koneessa kaakossa ja sain irvistää koko 45 minsaa. 😀 Marjo lupaili jo mulle tikkaria joka käynnistä, kun aina vaan sattuu ja sattuu, eikä oo koskaan mukavaa. 😀 Btw, en oo syöny Juhannuksen jälkeen karkkia, joten kieltäydyin kohteliaasti irvistäen. No joo, kyllä mä välillä nauroin. 😉
No teki kyllä hyvää! Ja LPG:n jälkeen on todella kevyet jalat, kun nesteet lähtee kiertämään. Laitoinkin facebookiin aamupäivällä, että tämä hoito olis kiva tehdä ennen kisaa, oliskohan lentävä askel?! 😉 No ei se keveys seuraavaan päivään kuitenkaan kestä, vaikka kuinka haluais. Jos et oo koskaan testannu, niin suosittelen! Nykyään noita hoitolaitteita on aika monessa paikassa.
Muksut halus tänään iltarasteille ennen lentopallotreenejä, niin mehän mentiin. ”Äiti, säkin saat siinä samalla hyvän treenin!” Vähän tuli kyllä sellainen olo, että niin monta vuotta oon haaveillu suunnistuksen pariin palaamisesta, ja viime kesänä pyöräsuunnistusta käytiin jo Jaanan kanssa kokeilemassakin, että ens viikolla mä meen ihan yksin iltarasteille. Taidan napata heti B-radan, niin tulee jotain haastetta. 😉
Hyvä, että koivet on hyvät. =) Suunnistus tuntuu musta ihan heprealta, en vaan käsitä sitä kun mitään kokemusta siittä ei oo kuin jostain ala-asteelta.
Ala-asteen suunnistuskokemuksesta on kauan, eikä välttämättä mikään paras kokemus. 😀 Mulla toki hyvä, voitin kuudennella luokalla koulujenväliset suunnistuskisat Sjoella. 😀
Koivet on onneksi paremmat, mutta en oikeen tiiä kuinka paljon uskalla treenata, etten saa niitä takaisin kovin jumiin.
Peukut ja hymyt suunnistukselle 😉
😉 Ois muuten kiva päästä joskus kattomaan kuinka kova vauhti sulla mettässä oikein on. Yllätän vielä itteni, ja ilmoittaudun johonkin suunnistuskisaan ens kesänä. 😀
Eipä se mun vauhti mikään kova oo, vaikka kuinka yrittää. Jes, ens kesänä sitten nähdään rasteilla 😀
No on se ny kuitenkin kovempi kuin mun. Silloin se on mun näkökulmasta kova. 😉 Niin nähdään! 🙂
Hei! Seuraa täysin postaukseen liittymätön kysymys, toivottavasti ei haittaa. Päädyin blogiisi googlen kautta kun etsin tietoa siitä onko luvallista käydä kiipeämässä rinnettä pitkin Joupiskan päälle. Katsoin että olet niissä maisemissa liikkunut, eli onko jokin tietty reitti ylös mitä tulee käyttää? Ettei kukaa tule puolivälissä rinnettä karhaamaan pois! Kiitos jos viitsit valaista asiaa 🙂
Ei todellakaan haittaa. 🙂 Kaikista järkevin kohta Joupiskan ylös kiipeämiseen on hissikuilu, muualla on liian paljon kasvillisuutta. Toki viimeiset metrit on tosi jyrkkää, mutta ei varmaan haittaa. 😉 Jos haluaa tasaisempaa ja esim. pyöräalustaa, niin sitten edestä päin katsoen vasemmalta pääsee tietä pitkin ylös asti. Mutta kielletty ei ole mitään kohtaa. Mukavaa reippailua/treeniä! 🙂
Kiitos! Tämä rohkaisee siihen että uskalla lähteä kiipeilyreissulle. Jyrkkä loppu kuulostaa hyvältä 🙂 Ainakin toiseksi kulkuneuvoksi valikoituvat jalat.
Jees, tsemppiä! 🙂 Mäkin taas joku päivä lähden sauvojen kanssa rinteeseen.