Hae
Ninnin energianurkkaus

Treeniseura motivaattorina

Kuinka paljon treeniseura motivoi jatkamaan uutta harrastusta? Mun mielestä sillä on ihan varmasti älyttömän suuri merkitys.

Miksi joku toinen aloittaa triathlonkoulussa ja jatkaa lajia sen jälkeen, ja joku toinen jää koulun jälkeen lajin parista pois? Uskon, että sosiaalisilla suhteilla on tähän vaikutusta, vaikka kuinka yksilölajista olisikin kysymys. Ihminen loppupeleissä ei ole mikään erakko, vaikka ei sosiaalinen olisikaan.

Esimerkiksi henkilö, joka hallitsee trikoulun jälkeen uinnin tekniikan suunnilleen ja tarvisi opettelua lisää ja jättäytyy seuran treeneistä pois, on melkoisen yksin. Varsinkin, jos tekniikkaopetusta ei saa mistään, eikä ole myöskään kavereita, joiden kanssa välillä yhdessä uimassa kävisi. Voin hyvin kuvitella, että uinti jää pikkuhiljaa sivuun.

On ne sitten seurakavereita, jolloin seuran treeneihin voi olla helpompi lähteä, kun siellä on joku tuttu. Tai on ne omia treenaavia kavereita tai vaikka oma puoliso. Jos jatkuvasti treenaa yksin ja harrastus on alussa, niin helpostihan kolme lajia vaativa harrastus lopahtaa.

Luulen, että juoksu on näistä kolmesta lajista se, joka eniten tuulettaa päätä ja mitä helpoiten tekee yksin. Vaikka oonkin sosiaalinen tapaus, niin kyllä mäkin kaipaa rauhallisia omia lenkkejä. Mutta yleensä pitkät pyörälenkit on mukavampia hyvässä seurassa.

Yksi asia, miksi jonkun voi olla vaikea lähteä seuran treeneihin, on oma kunto verrattuna muuhun porukkaan. Mutta sitä ei saa koskaan aatella. Harvoin kukaan yhteistreeniin tuleva (yhteinen juoksu- tai pyörälenkki) haaveilee kovasta treenistä. Ne on yleensä ihan peruskestävyystreenejä ja siitä huolehditaan, että kaikki pysyy mukana.

Sitä paitsi kokemuksesta tiedän, että kun ottaa vaan oikean asenteen, niin sitä saa luvan kanssa olla viimeinen ja huonokuntoisin. Aqua Plussan kanssa mä olin sitä aina. 😀 Mutta silti uskalsin mukaan, koska muuten en olisi oppinu ja kehittyny. Ja jopa aattelin, että mä hitaimpana kehityn noissa enemmän kuin porukan nopein. Yleensä se olikin, että muiden peruskestävyyslenkki tarkoitti mulla vauhtikestävyyssykkeitä, koska erot olivat niin isoja. Mutta toisaalta asennoiduin siihen, ja hyvät kovat treenit niistä sitten sainkin.

Nykyään meidän seurassa on monentasoisia liikkujia yleisen sarjan vauhtimiehistä aloitteleviin miehiin ja naisiin. Mä oon siellä jossain välissä. Osa aloittelevista on nopeampia kuin mä, mutta jokainen omalla tasollaan. Eli jos arvot osallistumista seura- tai kaveritreeneihin, niin ei muuta kuin menoksi. Toki välillä kun tiedän olevani ainoa nainen, niin kysäisen, että mahtuuko mukaan. Kyllä ne miehet sitten sanoo, jos ei mahdu, tai eipä tarvi valittaa, jos ovat luvanneet ja mennään liian hiljaa. 😀

Summa summarum. Jos ei ole harrastavaa puolisoa tai kaveria, niin hommaa ainakin niitä seuran yhteistreeneistä. Mene rohkesti mukaan, vaikka ehkä epäilisit olevasi huonokuntoisin tai murehtisit, mitä muut ajattelee.

Kuvituksena Onnisportin kanssa yhteistyönä saadut Zemgearin paljasjalkatossut.

4 kommenttia

  1. MatuCanex kirjoitti:

    Lapsilla tuo sosiaalinen aspekti on vielä merkityksellisempi eli harvalla ipanalla on aloittelijana niin palava polte lajiin, joka kantaisi joukon häntäpäässä jos ei ole läheisiä kavereita mukana. Jos puolestaan kavereita löytyy niin ei haittaa vaikka parhaat viilettävät nopeammin, korkeammalle ja vahvemmin kunhan muuten on mukavaa.

    Sun ja muutaman muun lähdön jälkeen minä rupesin olemaan siellä häntäpäässä etenkin uinnissa ja täytyy todeta että kyllä se vaatii paksua nahkaa olla jarruna jos 90% muista vetelee lujempaa, varsinkin kun unnissa se rupeaa jo haittamaan muidenkin menoa. Muissa treeneissä käy juuri noin kuin sanot että joutuu vetämään liian lujaa eli tekemään aivan eri harjoituksen kuin muut. Varsinkin vetoharjoittelussa tuppaa usein käymään niin että palautuminen on se mistä tingitään eli vedetäänkin 5 min lähdöllä nopeimpien mukaan, jolloin voi häntäpäässä käydä köpelösti, kun ei jää palautumisaikaa.

    Sanoisin että muita hitaampana joutuu olemaan todella paksunahkainen ja analyyttinen, eikä tehdä vain sokeasti mitä kuvittelee ohjelmassa lukevan.

    • Ninni kirjoitti:

      MatuCanex, sä puhut aina järkeviä! 🙂 En muista koska olisin ollu jostain asiasta eri mieltä sun kans. Totta, lapsilla todellakin on vielä merkityksellisempi. Uinnissa tuo oli kyllä hankalaa, jos jokainen teki vedot yhtäaikaa. Meidän seurassa tasoero on niin iso, ettei noin pysty toimimaan millään. Kun joku on uinu 25m, niin toinen yli 50m. Siksi uinnit meneekin eri kaavalla.

      Järki pitää pitää kyllä päässä, jos on porukan hitain. Joko vauhti pitää selvästi pysyä peekoolla tai sitten yhteisissä treeneissä ei voi käydä joka päivä. Muuten ei palaudu ollenkaan.

      • MatuCaneX kirjoitti:

        Kiitos. Tosin tyttäreni pitävät mua aika ajoin varsin pöljänä.

        Onhan me kuitenkin joskus oltu vahvasti törmäyskurssilla eli silloin oltiin uintilinjoista vahvasti eri mieltä, josta leukasi taisi hiukan kärsiä 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *