Hae
Ninnin energianurkkaus

Joulukalenterin 2. luukku, Juri Haverinen

Jos joku triathlonia seuraava ei vielä vuosi sitten tiennyt kuka on Juri Haverinen, niin se tuli varmasti tämän vuoden elokuussa selväksi. Mies oli yksi kolmesta Megaman-tyypeistä. Kolme triathlonin täysmatkaa (3,8km uinti, 180km pyörä ja 42,2km juoksu) viikon aikana Tahkolla. Niin huikeeta! Lopulta numerot huutokaupattiin 3000 eurolla syöpätutkimuksen hyväksi.

Luukusta kaksi saatte luettavaksi Jurin ajatuksia. Lue ajatukset ajatuksella ja lokeroi ne pään sisälle johonkin helposti saatavilla olevaan paikkaan. Kiitos Juri! 🙂

EI MATKA TAPA, VAAN VAUHTI

Tämä kohtuullisen tympeäksi kulunut ilmaisu ei yllätä ketään. Mutta olen varma, että jokaisen joskus hieman pidemmän matkan suorittaneen liikkujan mielessä sillä on konkreettinen merkitys.

Näin joulua odotellessa on monella kesälajien nimiin vannovalla varmasti mielessä tulevien koitosten suunnittelu. Kalenteriin on merkitty kauden päätapahtumat ja ehkäpä valmistavatkin tapahtumat.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että en puhu kisoista, sillä tässä on koko oma filosofiani meidän ikäsarjaliikkujien touhuun. Miksi etenkin aloittelevat ajattelisivat osallistuvansa kilpailuun, kun loppujen lopuksi tärkein vastustaja löytyy omasta päästä ja niistä selityksistä ”miksi en voi osallistua, koska…”. Aivan, käännä ajatuksesi siihen, mitä voit tehdä ja miksi kannattaa tehdä.

Olen harrastanut liikuntaa koko ikäni. Lapsuudenajan aktiivinen liikkuminen, nuoruuden kilpaurheilu (yleisurheilun pikamatkat ja hypyt) ja työikäisenä kunnon ylläpito, jotta jaksaa hoitaa perheen ja työn velvollisuudet, ovat antaneet vahvan käsityksen siitä hyödystä, mikä liikkumisella voidaan parhaimmillaan saavuttaa. Olen kokeillut viime vuosien aikana, miltä tuntuu hiihtää, pyöräillä tai kävellä 24h putkeen. Tiedän, minkälainen on useiden päivien vaellus Lapissa. Takanani on myös kymmenkunta maratonia Euroopassa.

Aloitin triathlonin harrastamisen vasta kolme vuotta sitten. Kahden tapahtumakesän jälkeen on takana on joitakin perus-, puoli- ja täydenmatkan kokemuksia. Näistä mieleenpainuvimpina ensimmäinen perusmatkan startti, jossa Iso-Kukkanen Nastolassa oli viedä kirjaimellisesti mukanaan syvyyksiin sekä saman järven upeat fiilikset ensimmäisessä täydessä matkassa pari kuukautta myöhemmin. Todellinen matka itsetuntemukseen tuli kuitenkin tämän vuoden elokuussa Megaman tapahtumassa, jossa kokeilimme Jaakko Mattilan ja Laura Markovaaran kanssa, miltä tuntuu vetää kolme täyden matkan triathlonia viikon sisään. Hyvältähän se tuntui!

Mikä saa tuntumaan hyvältä? Tässä minun vinkkini sinulle, joka pohdit kenties lajin aloittamista tai siirtymistä astetta pidemmälle matkalle.

1) Aseta tavoite. Mieti itsellesi riittävän haastava, mutta realistinen tavoite. Ilman tavoitetta on helppo jättää treenaaminen vedoten ”kiireeseen” tai väsymykseen. Tavoite antaa suunnan tekemiselle.

2) Perehdy lajiin. Hanki tietoa triathlonin harjoittelusta, välineistä ja tapahtumasta, johon aiot osallistua. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän sinua todennäköisesti jännittää. Tämä on aivan normaalia. Perehtymisellä valmistat nimenomaan mieltäsi tulevaa harjoittelua ja koitostasi varten.

3) Liity seuraan/ hanki valmentaja. Miksi keksiä ruutia, kun se on jo keksitty? Hae ympärillesi ihmisiä, joilta saat apua, voit kysyä vinkkejä tai saat harjoitteluohjelmia. Luulen, että useimmilla ongelmana ei ole itse treenaaminen. Ongelma saattaa olla siinä, että kuormituksen ja levon suhde ei ole oikea. Erityisesti nuoremmilla miehillä uskon haasteen olevan juuri riittävässä palautumisessa.

4) Nauti. Jokainen treeni vie sinua lähemmäksi tavoitetta. Jokainen kammen pyöritys, jokainen askel tai jokainen käännös altaanpäässä auttaa sinua saavuttamaan sen eufoorisen tunteen, kun nostat kätesi ylös maaliviivan jälkeen. Kai muistat nostaa kädet ylös maalissa? Entäpä hymy?

5) Unelmoi. Mistä tietää, kuka on triathlonisti – ei hätää, hän kertoo sen kyllä. Pitää paikkaansa. Triathlon on meille kuntoilijoille tapa pitää itsestämme huolta sekä unelmoida. Se tutustuttaa meidät uusiin todella upeisiin ihmisiin, paikkoihin ja kokemuksiin. Keho ei voi mennä sinne, missä mieli ei ole ensin käynyt. Kuvittele itsesi ensimmäiseen avovesistarttiin tai T1:lle tarttumaan polkupyörääsi ennen pyöräosuutta. Miltä tuntuu? Jyskyttääkö sydän? Niin pitääkin. Mielikuvilla ja mielikuvaharjoittelulla voit harjoittaa sekä ennen että jälkeen omaa psyykettäsi, sillä siitä on lajissa kysymys. Terve keho kestää kyllä aika paljon enemmän kuin pää.

6) Harjoittele. Pelkkä haaveilu ei tietenkään johda siihen, mihin pyrit. Tee/ teetätä harjoittelusuunnitelma, joka lähtee sinun yksilöllisestä tilanteestasi, huomioi tavoitteesi ja kokonaiskuormituksesi. Työ on useimmille aika kuormittavaa, sillä olemme kuitenkin puolet valvailla olostamme töissä. Harjoittele nauttien, ei väkipakolla.

7) Uskalla levätä. Täytyy myöntää, että tässä olen väärä ihminen antamaan vinkkiä syvällä rintaäänellä, sillä tämä on kaikista vaikeinta. Harjoittelun tarkoituksena on horjuttaa kehon tasapainotilaa. Tasapainotilan jälkeinen lepo on riippuvainen harjoituksen laaudusta, tehosta ja kestosta. Seuraava treeni olisi hyvä yleensä tehdä, kun kehon tasapainotila on saavutettu tai jopa ylitetty. Muistathan myös kuunnella kehoasi.

8) Kokeile. Erityisesti aloittelijalle suurin virhe saattaa olla erilaiset kokeilut viimeisten parin viikon aikana ennen päätapahtumaa. Vinkkini on, että kokeilet geelien ja energiajuomien tai varusteiden sopivuudet hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Viimeisillä viikoilla ei enää kuntoa juurikaan kehitetä, mutta sen voi helpostikin romahduttaa. Sama koskee erityisesti hiertymiä. Ei siis uusien kenkien sisäänajoa viimeisellä viikolla.

​Kiteytän viestini murtamalla kirjoituksen otsikkoni. Ei matka tapa, eikä vauhtikaan tapa, vaan liiallinen tosikkomaisuus tappaa. Kovaa voi mennä, jos siihen on valmistautunut. Meille kuntoliikkujille voisi sopia paremminkin: RENNOSTI, HYVÄLLÄ FIILIKSELLÄ!

Tsempataan toisiamme kesän tapahtumissa, hymy huulilla!

Toivotan kaikille Ninnin energianurkkauksen lukijoille erinomaista joulunalusaikaa & positiivista mieltä!​

​Juri Haverinen

4 kommenttia

  1. Sanna kirjoitti:

    Ai, ai! Nyt kyllä taas sydän sykähti. Tästä on hyvä ammentaa fiilistä ja motivaatiota. 🙂

  2. Marketta kirjoitti:

    ISO KIITOS ISOISTA SANOISTA! Näin ikäsarjalaisena minulle on liikunnan riemu, haasteet ,te ihanat ihmiset, ulkoilma, parhaita asiota maailmassa, sitten perheen! Teillä on ihmeellinen vaikutus minuun! On ihanaa kuulua tähän tri-perheeseen! 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Ja ihanaa, kun sä Marketta olet mukana!! 🙂 Muistan kyllä niin eläväisesti sun sanat heinäkuussa 2013. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *