Hae
Ninnin energianurkkaus

Holisti on aina holisti

Ensimmäisen kerran aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä Juhannuksen aikoihin. Jäi julkaisematta, seuraava kerta oli syyskuussa. Jäi edelleen julkaisematta. Jälleen päivittelin tekstiä, jokohan mä nyt uskallan laittaa tämän eetteriin.

Alkuvuodesta painoin jälleen saman verran mitä viime vuotena, edellisenä ja sitä edellisenä vuotena. Ihan samoissa kiloluvuissa, ei edes kilon heittoa. Paino toki on seilannu muutaman kilon sinne tänne, ja kaksi vuotta sitten paino tippui kuusi kiloa. Mutta kuten äskeinen lause kertoi, niin takaisin on tullut. Sanoihan mieskin yks vuosi, että miten on mahdollista, että painan saman verran kuin vuosi sitten, kun oon koko vuoden laihduttanut. Niinpä. 😀 No toki lihasta on varmasti enemmän kuin neljä vuotta sitten, mutta 166 senttisenä voisin painaa vähemmän. Kulkisi juoksukin paremmin.

12.9.2014 InBody-mittaus. Lihasta löytyy normaalia enemmän, tuon mukaan tavoitepainoon matkaa 1,7kg.

12.9.2014 InBody-mittaus. Lihasta löytyy normaalia enemmän, tuon mukaan tavoitepainoon matkaa 1,7kg.

Oon yli vuoden ajan yrittänyt tehdä töitä syömisten eteen. En niinkään laihduttaa, vaikka toki toivonu kiinteytymistä, vaan opetella syömään paremmin. Ensin kävimme reilu vuosi sitten Maijan kanssa mun syömisiä läpi. Ravintovalmentajana hän hanskaa hyvin tämän asian. Pidin ruokapäiväkirjaa, ja sen mukaan Maija antoi mulle ohjeita syömiseen. Söin liikaa proteiinia ja mm. välipalaa muutettiin hiilaripitoisammaksi. Siis minä hiilariholisti söin liikaa proteiinia normaalina hyvänä päivänä. Tämän läpikäymisen jälkeen kevytlevite muuttui 70% kasvirasvalevitteeseen, sokerilliset jogurtit vaihtui maustamattomaan jogurttiin ja pari rahkapurkkia yhteen rahkapurkkiin päivässä. Ensimmäiset askeleet.

No kaikki ei tietenkään muutu salamana, ja vaikka uusia juttuja oli tullu jäädäkseen, niin jossakin kohtaa tajusin, että piilottelin karkkipussini ja söin karkkia salaa, kun en kehdannut näyttää sitä määrää, mikä muhun upposi. En töissä, en kotona.. Ja menihän sitä hiilaria muullakin tavalla sisään, jogurttia, muroja, leipää. Mistä nyt hiilariholisti saa holistin tarpeen tyydytettyä. Iltapäivät oli pahimpia. Kun tämän kehtasin vihdoin myöntää Maijalle, niin käytiin asioita läpi. Ensimmäisen viikon tehtävät oli, etten saa laihduttaa ja laskea kaloreita. Sitten tuli puntarikielto, piti suunnitella viikon ruuat perheelle, herkkupäivä kerran viikossa..

Puntarikielto tuli siitä, että kävin joka päivä puntarilla. Maija kattoi kauhulla mun luettelemiani painoja vuodelta x siihen päivään saakka, ja kuinka tiesin milloin painoin 60 ja milloin 70kg. Tai tarkemmin sanottuna esimerkiksi 61,1 tai 69,8. Eli en siis suunnilleen, vaan tarkat lukemat. Tämä oli alkuun todella hankala, olin jumankauta koukussa puntariin! Se kuului mun aamurutiineihin. Suutuin jopa Maijalle siitä, kun alkuun mentiin ilman puntaria ja sitten kun se lopulta antoi luvan käydä puntarissa, niin vasta kahden viikon päästä (ilman puntaria meni yli kk). Kun Maija sanoi, että mulla on ongelma ja siksi kapinoin, niin pisti vähän miettimään. Maijan yksi analyysi oli, että puntarilukeman mukaan mä joko herkuttelin tai sitten en. Aamun paino päätti mun syömisistä. Ei huono analyysi ollenkaan. Nyt tämäkin jo naurattaa, mutta ei silloin. 😀

Työpaikan ruokalassa on hyvät safkat, varsinkin salaattivalkoima on loistava! Tulee syötyä oikeasti hyvin joka päivä.

Työpaikan ruokalassa on hyvät safkat, varsinkin salaattivalkoima on loistava! Tulee syötyä nyt oikeasti hyvin joka päivä. Työpaikan vaihto kannatti. 😉

Loppujen lopuksi homma lähti hyvin käyntiin. Ei laskettu kaloreita, mutta kyllä se paino oli pari kiloa tippunut, kun sitten jossain vaiheessa (oisko ollu 1,5kk päästä) sain käydä Maijan kehonkoostumusvaa’alla. Diettiin pystyy jokainen, elämäntapamuutokseen ei. Niinpä sitten yhtäkkiä se herkkupäivä ei ollutkaan enää yksi päivä. Ja huomasin vetäväni taas kaksin käsin hiilihydraattia. Mitä vaan kaapista löytyi. Olin palannut samaan takaisin. Kun lopulta kaksi viikkoa meni joka päivä karkkia, ja ”huomenna en enää osta” ja silti ostin, niin sain kakistettua homman jälleen ääneen. Tämä päivä oli kesällä ennen Juhannusta.

Juhannuksesta jäikin karkit kokonaan pois puoleksi vuodeksi. Paino ei kuitenkaan tippunut, jostain sen energian sinne kroppaan ottaa. Kun treenaa paljon, tarvii ruokaa paljon. Jos en laske kaloreita, niin niitä tulee tietyn verran. Jos ne lasken, niin pystyn painoa tiputtamaan. Mutta on eri asia kuinka kauan niitä jaksaa laskea.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vuoden aikana ruokavalioon on tullu hyviä muutoksia ja se on menny parempaan suuntaan sekä käyn puntarilla enää 1-2 kertaa kuussa. Tietyt jutut ovat muuttuneet, ne ovat pieniä askelia kohti suurempaa muutosta. Olen vuosikausia palkinnu itteäni karkkipussilla, niin vaikeista päivistä kuin nauttinu niitä yksin ollessa. Suruun ja iloon siis. Nyt kun taas on saanu murehtia, niin kaikki fiksut syömiset on unohtunu. Ei se auta, että joku sanoo, että älä syö, älä osta jne. Se vaan ei ole niin yksinkertaista. Vähän kuten alkoholisti. Joulukuu oli henkisesti raskas kuukausi, joutui käsittelemään asioita, jotka kohdistuvat omaan lapseen ja jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Siinä kohtaa oikeasti ei ole mitään väliä syönkö suklaata tai vaikka tavallisen jogurtin maustamattoman sijaan. Saati painaako viis kiloa enemmän kuin haluaisi. Ei mitään väliä!

Veriarvojen puolesta oon kunnossa ja ruokavalio hyvä.

Veriarvojen puolesta oon kunnossa ja ruokavalio hyvä.

Painoindeksi on noin 25, mikä tarkoittaa juuri normaalin ja lievän lihavuuden rajaa. Mä en oo tosin koskaan perustanu mihinkään painoindeksiin, ei se kerro mitään. Enkä pidä itteäni lihavana. Mutta viitisen kiloa haluaisin pois, niin mulla olisi parempi olla. Musta ei saisi koskaan tikkua tekemälläkään. Tarkoitus ei ole opetella mitään ihmeellisiä syömisiä, tai muuttaa ruokavaliota johonkin ihan uuteen. Gluteenitonkin se on vaan pakon sanelemana (=keliakia), ei muodin takia. Kun vaan olisi hyvä rytmi, normaali terveellinen ruoka, joka sisältää sopivassa suhteessa hiilaria, proteiinia ja rasvaa. Sellainen, jolla jaksaa treenata. Mutta mikä ei sisällä kohtuuttomasti herkkuja.

Ennen joulua multa loppui kaikki mustikat ja mansikat, mitä olin pakastanut. Onneksi Jaana pelasti mut viidellä kilolla mustikoita, ja saan taas terveellisen aamupalani puurolla, mustikoilla ja raejuustolla. Tästä taas kohti kesää, opetellen asioita edelleen. 🙂

22 kommenttia

  1. Hannu kirjoitti:

    ”Diettiin pystyy jokainen, elämäntapamuutokseen ei.” Tuo on niin totta, itse olen tohon ekaan pystynyt mutta tuo toinen on vielä työn alla. Tiedän itsekin sen tasan tarkkaan, että jos olisin kevyempi niin juoksu kulkisin varmasti paremmin. Ehkä kyse on sitten kuitenkin kokonaisuudesta?

    Jotenkin luulen, että jos ajattelet nyt että 5 kiloa pois niin olen tyytyväinen, mutta entä sitten kun ne 5 kiloa on pois? Sitten tilalla on joku toinen ”pakko”. Ihmismieli on vaan kummallinen ja omansa kanssa pitää yrittää tulla toimeen.
    Terveisin,
    Ylipainoinen urheilija.

    • Ninni kirjoitti:

      Hankalia juttuja joo. Niin, rasva kelluttaa uidessa. 😀 Mä tiedän sen, että olisin ainakin tyytyväisempi, kun jenkkakahvat on silloin poissa. Mutta helposti on joku toinen pakko, se pitäis vaan pystyä testamaan. 😉

  2. Soile kirjoitti:

    Rehellistä tekstiä. Jaan tunteen, että vähän kevyempänä olisi mukavampi olla. Silti tykkään että niin kauan kuin saan olla kaikin puolin terve niin se on pääasia. Ja se on hieno juttu että me ollaan hei aika kovakuntoisia naisia enivei! =)

    • Ninni kirjoitti:

      Siis terveys ennen kaikkea. Se on itellekin sanomattakin selvää ja kaikenlaisten juttujen jälkeen on typerää, että edes tällaisia miettii. Kai se tää treenaaminen vaan on osa jokaista päivää, niin tämäkin siinä mukana. Mutta muutamasta lisäkilosta huolimatta tosiaan kuntoa on kuitenkin ja veriarvotkin hyvät. 🙂

  3. milka kirjoitti:

    Loistava kirjoitus ja hienoa että julkaisut. Kuten joskus ohimennen aiheesta taidettu vaihtaa muutama sana, niin et varmasti ole ainoa tämänkään lajin harrastaja, joka painii näiden asioiden kanssa. Itse lupasin vuodenvaihteessa että yritän opetella syömään, en laihduttamaan. Kauan on opeteltu ja varmasti vielä pitkään opetellaan.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos! Niin olemme joo. 🙂 Tsemppiä Milka syömisen opetteluun, tää vaatii aikaa, ainakin mulla todella kauan.

  4. Annukka kirjoitti:

    Mahtavan rehellistä tekstiä jälleen kerran, nyt näin vaikeasta asiasta. Kiitos Niina.
    Maijan neuvot puntarin välttämisestä oli mun mielestäni hyviä. Eikö sitä puntaria saisi hävitettyä mihinkään? Kun urheilet paljon ja osaat kuunnella kehoasi, mitä se puntari kertoo sellaista, mitä et tietäisi ilmankin?

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Annukka! 🙂 Mulla selkeästi vielä päivä alkoi sen puntarilukeman mukaan joko hyvin, ok tai tosi huonosti. Vaikka tiesi, että turvotusta välillä on sekä treenistä että naistenvaivoista, niin kilon nousu oli ihan kauhistus. Nyt en elä enää puntarilukeman mukaan, eikä haittaa yhtään. 🙂

  5. Satunnainen juoksija kirjoitti:

    Upea kirjoitus, sinä se osaat ja uskallat kirjoittaa rehellistä, elämänmakuista tekstiä asiasta kuin asiasta. Itse olen muutaman kerran miettinyt ihan tuota samaa asiaa, että jos puntari näyttää vähemmän, sallinkin itseni herkutella enemmän, mikä ei tietysti hyvää tee ja sitten ollaan siinä ikuisessa kierteessä painon suhteen ja taas pettyneitä tuloksiin. Miksen osaa nauttia tuloksesta ja saada siitä lisätsemppiä? Kiitos kirjoituksestasi!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos! Juuri noin, että puntarin lukema vaikuttaa herkutteluun ja syömisiin. Ikinä ei paino tipu tarpeeksi, kun noin eletään. Ja onhan se muutenkin vääristynyttä ajattelua. Tsemppiä Satunnainen juoksija, ehkä säkin heität puntarin kaapin perälle. 😉

  6. Suvi kirjoitti:

    Arvostan avointa tekstiäsi! Kovin on itsellekin tuttuja nämä ajatukset. Oma ongelma tosin on (ollut) päinvastainen, mutta samat jutut sielläkin on taustalla.

    Ja hei, huikean hyvät rasva-arvot sulla! Olen ihan varma, että monilla sellaisilla, joilla BMI on matalampi, eivät arvot ole noin hyvät. Sitä paitsi sulla tosiaan varmasti lihasmassa nostaa sitä BMI:tä.

    Multakin loppuu kohta mustikat, nyyh. Onneksi mansikoita riittää vielä. 🙂

    Treeni-iloa sinne! 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Suvi! Rasva-arvot on onneksi tosi hyvät ja niistä työterveyshoitajakin mainitsi pariin kertaan. Lihasmassa tosiaan nostaa BMI:tä, enkä mä siitä välitäkään. 🙂

      Hyvä, että sulla ongelma alkaa olla ohi! Ei tää oo hyvä kumminkaan päin. Ja hyvä, että sulla riittää vielä mansikoita!! 🙂 Ens syksynä mä pakastan kolminkertaisen määrän mustikoita ja tuplamäärän mansikoita. 😉

      Samoin sinne, treeni-iloa!

  7. Arja kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus ja rehellinen.

    Itselläni kesti muutaman vuoden, että opin tietoisesti tekemään ratkaisuja ruoan kanssa. Tyyliin ”syön vain yhden leivän enkä kaksi” ja ”en osta nameja/suklaata/jäätelöä vaikka mieleni vähän tekeekin”. Tätä opeteltuani huomasin, että niistä ratkaisuista tuli tapa. Herkut eivät itselläni ollut se akilleen kantapää, vaan enemmänkin hiilari ns. normaalissa ruokavaliossa. Taloudessamme asuva toinen aikuinen (huippu-urheilujanakin tunnettu, heh) voi taas aivan surutta syödä pussillisen karkkia samalta istumalta (ei vaan esim. muutamaa), ja joutuu harjoittamaan kurinalaisuutta alati.

    Ihminen on erikoinen kokonaisuus.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Arja! Mahtavaa, että oot saanu opettelemalla hyviä ratkaisuja siirtymään tavoiksi! Jos en syö niitä herkkuja, niin se hiilari tulee just normi ruokavaliosta. Pitäis ehkä opetella, että tankkaa pitkinä treenipäivinäkin vielä paremmin, ettei tuu sitä kaikki kaapista nyt suuhun -tunnetta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Toisaalta lohduttavaa kuulla, että huipullakin joutuu pitämään itelleen kuria. Ei tässä muuta tarvita kuin itsekuria, sitä ei oo tarpeeksi tähän asti mulla ollu. Välillä on, ja välillä taas heitän hanskat tiskiin ja aattelen, että mitä väliä. :/

  8. Merja kirjoitti:

    Kiitos Ninni,
    Aivan mahtava rehellinen kirjoitus. Yhtä hyvin en olisi osannut itse kirjoittaa, mutta tarina olisi ollut hyvinkin samanlainen. Tuntuu tosiaan samoin siltä, että jatkuvasti olisi se haave -5kg (mulla BMI ja rasvaprosentti tosi lähellä sinun lukemiasi)… Mutta silti paino on hyvin lähelle samassa. Aina. Teki sitten mitä vain. Ja kun treeniä tulee viikossa minimissään 7h ja raskailla viikoilla noin 15h… Niin sitä vaan ihmettelee, miten edes pystyy syömään ne kaikki kalorit 🙂 Mutta ilmeisesti helposti. Itselläni ehkä herkkujen sijasta ihan ”tavalliset” hiilarit ovat ne ongelma. Leivän kanssa käy helposti juuri niin, että ensin yksi pala – ja sitten vähän lisää…
    Kiitos siis vielä tästä kirjoituksesta ja tsemppiä talveen ja kevääseen!
    Merja

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Merja! Toisaalta helpottavaa kuulla, että joku muukin on samassa tilanteessa, mutta toisaalta harmi jokaisen tässä tilanteessa olevan kannalta. Tsemppiä kovasti sinne, ja toivottavasti me molemmat voidaan jossain kohtaa todeta, että se viisi kiloa on pysynyt poissa jo vuoden. 😉

  9. Zia kirjoitti:

    Olipas herättävää, kiitos kirjoituksestasi! Tosiaankin tuo päivittäinen puntarilla käynti vaikuttaa siihen, miten syö. Enpä ole itse sitä hoksannut, vaan ajatellut että toimisi juuri painonhallintaa tukien – mitä ei siis ole tehnyt… Nyt olen valinnut itselleni puntaripäivän kerran viikossa.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Zia! En mäkään ollut aatellut, mutta se tosiaan vaikuttaa. Loistavaa, tsemppiä! 🙂 Aluksi oli itelle vaikeaa, mutta kun siitäkin pääsi irti, niin ei ole enää ongelma.

  10. -Katri- kirjoitti:

    Rehellistä tekstiä. Arvostan. Katselin noita sun InBody-lukuja, eikä sulla kyllä ole mitään hätää. Sun arvot on hyvät. Tottakai sitä aina haluais olla enemmän sitä ja vähemmän tätä ja enemmän tuota tuolla ja vähemmän tätä täällä, mutta sulla on kuitenkin terveet arvot sekä kehon koostumuksessa, että verikokeissa. Mulla on paljon isompi rasvaprosentti kuin sulla ja tottakai haluaisin sen olevan pienempi. En edes itse peilistä näe itseäni niin rasvaisena. Urheilen monipuolisesti ja joskus paljonkin, mutta en tietenkään millään pääse noihin sun tuntimääriin. Hiilareitakin tarvii, mutta kyllä, on se välillä eli aika usein vaikea rajoittaa omaa piparipurkilla edestakaisin kulkevaa kättään. Voisin pitää herkkupäivän kerran viikossa ja pidänkin, mutta sen lisäksi kyllä napsin herkkuja vähän muinakin päivinä. On tämä paha tapa toki viime vuosina vähentynyt paljon, mutta silti sitä tapahtuu. Oletko huomannut, että hiilarin syöntiisi vaikuttaisi lapsesi diabetes? Että kun lapselle syöttää ja varmistelee hiilarin saantia, niin samaan aikaan tavallaan myös oikeuttaa itsensä syömään samaan tahtiin, mutta huomaamattaan syökin yli oman tarpeen? Monelle käy niin ja kilot tulevat siitä. Mä hoidan herkuilla myös korvienväliä eli pidän huolen siitä, että elämä on rentoa ja iloista. Mä turpoan ja kerään rasvaa kehooni heti, jos jostain syystä liikun vähemmän. En osaa siis samassa suhteessa muuttaa ruokailuani. Nyt juuri tällä hetkellä olen tilanteessa, että rasvaa on tullut lihaksen tilalle, koska en ole samaan tahtiin liikkunut kuin esimerkiksi viime vuonna tähän aikaan tai vielä reilu puoli vuotta sitten. Se ärsyttää, mutta tiedän varsin hyvin, kuinka sen saa muutettua. Tahdon lujuus ei vaan tuppaa aina olemaan yhtä luja. Joulun karistaminen selän taakse ei olekaan niin helppoa, kuin luulin sen olevan. Mutta rennosti ja pingottamatta, ilon kautta tekemään ja kehoa hikoiluttamaan, niin eiköhän se tästä. Ollaan iloisia siitä, mitä ollaan, mitä on saavutettu ja mitä voidaan saavuttaa. 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Katri! Ei mulla hätää ookaan, eikä tarvetta olisi painoa tiputtaakaan, mutta koska juoksuvauhtia saa sillä helpoiten, niin se on se suurin syy. 🙂

      Meillä on tytön diabeteksen myötä säännöllinen ruokailu, tai on itse asiassa ollu jo siitä lähtien, kun olivat vauvoja ja kiinteitä aloteltiin. Joten sen piikkiin en voi laittaa. Yksi, miksi hiilaria tulee helposti yli tarpeen, on se, että gluteenittomissa tuotteissa on tuplaten verrattuna tavallisiin tuotteisiin. Esimerkiksi tavallisessa sämpylässä on 20hh, gluteenittomassa 40. D-tytöllä on myös keliakia, joten aika hyvin itellä on tuotteiden hiilarit tiedossa. Tietoa on, mutta onko se sitten aina hyväksi..

      Mäkään en osaa samassa suhteessa muuttaa ruokailuja. On tää kyllä hankalaa. Mutta toisaalta pikku juttu tässä elämässä tämä on. 🙂

  11. Päivi kirjoitti:

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Tunnistin niin itseni tuosta (varsinkin) iltapäivien herkuttelusta, puntarilukeman mukaisesta herkuttelusta sekä karkkien piilottelusta. Se määrä, mitä tulee syötyä on välillä ihan käsittämätön. Tarkoitus olisi täälläkin oppia syömään terveellisesti. Nyt otin avuksi ravintoneuvonnan. Kuvittelen syöväni suht. terveellisesti (ilman niitä karkkeja), mutta kuvittelu ei aina ole todellisuus..

    • Ninni kirjoitti:

      Hyvin samoissa siis sulla kuin mulla. :/ Kovasti tsemppiä sinne Päivi!! 🙂 Ois kiva kuulla myöhemmin, että kuinka ravintoneuvonnasta oli apua ja miten menee. Blogiin saa kommentoida mihin postaukseen vaan, vaikka ei tätä aihetta käsittelisikään. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *