Parit yökisat takana
Oon ollut parin viikon aikana kahdessa kisassa yön aikana. Sekä ironmanilla että maratonilla. Kumpikaan ei mennyt ihan putkeen. 😉
Ironmanista mulla on muistikuva vain pyöräosuudelta, ja jälkeenpäin aattelin, että millainenkohan oli uinti ja juoksu, kun pyörä oli näinkin outo. 😀
Pyöräosuus tehtiin maastopyörillä korttelia kiertäen. Yksi kierros oli 1km. Omat kierrokset vilahtelivat talojen numerolampuissa, piti tietää, että mikä on oma kierroslaskuri. Talojen seinillä oli siellä täällä numeroita, pari tuhatta kipaletta ja oli aina vaikea tietää, että mikä on oma kierroslaskuri, kun niitä oli niin paljon. 😀
Energiatauolle pysähdyin yhtä aikaa miehen lapsuudenystävän Hannan ja hänen miehensä Rikun kanssa. En tiedä mistä ne uniin tuli, mutta Hanna pökkäs mun pyörän mettään ja siitä meni etuhaarukka poikki. Mietittiin, että kannattaako lähteä korjaamolle sen kanssa vai yritetäänkö ite. Kun oli yli tunti korjattu Rikun kanssa, niin totesin, että se on ihan pakko saada kuntoon, en voi keskeyttää, kun oon tänne asti lähteny. Mutta ehkä olisi pitänyt se kuitenkin viedä oikealle korjaajalle. Muistelin, että kisareitin varrella olin nähnyt fillariliikkeen.
En tiedä pääsinkö tuota kisaa koskaan maaliin, mutta hidasta oli maastopyörällä korttelirallia ajaa. 😀
Toisena yönä olin maratonilla. Kun pääsin lähtöpaikalle, niin pukuhuoneessa huomasin, että mulla on väärät lenkkarit mukana. Nimbukset on kotona, enkä voi näin ohutpohjaisilla lenkkareilla millään juosta maratonia, kun polvi ei tule kestämään. Mukana olivat Asicsien kevyemmät kengät. Yksi tuttava oli valmis antamaan omat Nimbukset mulle, mutta koko 38 oli väärä, mutta silti mietittiin, että voisko niillä kuitenkin juosta. 😀
Mietin, että ehdinkö millään kotiin vaihtamaan lenkkareita, mutta oli enää tunti lähtöön ja olin Tukholmassa asti, joten en ehtisi starttiin. Epäselväksi jäi, että starttasinko vai jäinkö kannustusjoukkoihin. 😀
Hyvää yötä kaikille! 😉