Hae
Ninnin energianurkkaus

Mallorca, päivä 5

Ensimmäistä kertaa tänä aamuna tuntui siltä, että vois jäädä sänkyyn. Edessä kun oli kylmä meri. Mutta ei muuta kuin ylös ja uimaan. Meressä on kylmiä ja vähän lämpösempiä kohtia, ja niitä lämpöisiä aina odottelee. Aluksi on käsiin ja varpaisiin kylmä, mutta kädet lämpenee uidessa.

Uinnin jälkeen olikin sitten taas pirteänä, ja suunnattiin aamupalalle, josta taas muutama pakollinen ruokakuva. 😉

Yöllä oli tuullu niin paljon, että varjot oli laonnu. No ei vaiskaan, kesä tulossa ja niitä pystytellään. :)

Yöllä oli tuullu niin paljon, että varjot oli laonnu. No ei vaiskaan, kesä tulossa ja niitä pystytellään. 🙂

Sitten pyöräilemään kohti Cap Formentoria eli niemen noukassa olevaa majakkaa. Taas eli vähän ryhmät, kakkosryhmästä lähti yks mies ykköseen ja yks kolmoseen. Lopulta minä ja viisi miestä, mutta majakan jälkeen kokoonpanot vähän päivittyi ja miehet vaihtelivat paikkoja. Kaikki nimittäin menivät käymään majakalla, ja sieltä sitten eri lenkkejä hotellia kohti.

Siellä kaukana näkyy poikittaisesti tie, jota mennään kohta.

Kaukana näkyy poikittaisesti tie, jota mennään kohta.

Lenkillä oli melkeinpä parhaat maisemat, mitä ollaan katteltu. Mutta niin pelottavaa ajella kohti niemen noukkaa, kun serpentiinimutkat olivat kallion reunoilla vain merta alla, ja tuuli otti kivasti pyörään kiinni. Hartiat on ihan kivikovat, kun on laskuissa pitänyt niin jännittää.

Siellä se majakka näkyy jo. Vähän alas ja uudestaan ylös.

Siellä se majakka näkyy jo. Vähän alas ja uudestaan ylös.

Perillä.

Perillä.

Porukkaa on liikenteessä, vuohi myös.

Porukkaa on liikenteessä, vuohi myös.

Tommosta tietä sinne osaksi tultiin.

Tommosta tietä sinne osaksi tultiin.

Kun toinen niemi oltiin valloitettu, niin valloitettiin myös vastakkainenkin. Näissä kahdessa alemmassa kuvassa taustalla olevissa mäissä pyöräiltiin siis juuri. Kilsoja ei niin hirveesti tullut, 78. Mutta sykkeet pysyivät mukavasti peekoolla (keskisyke 137). Nousumetrit 1240 ja ajoaika sellaset 3:45. Itellä taas unohtui yhdessä kohtaa laittaa mittari takaisin päälle ja ainakin yksi pitempi alamäki ja pienemmät sykkeet jäi saamatta.

Jalat tuntuivat aamulla tönköiltä, mutta yllättävän hyvältä pyörän päällä. Ihan outoa, mutta hyvä niin! Huomenna onkin sitten triathlontreeni 1500m uinti, 42km pyörä ja 8km juoksu. Viisi naista ja kasa miehiä sen suorittaa, ja valmentajan käskystä mulla on ainoana naisena treenissä rajoitin päällä. Aerobinen kynnys. Tämä siksi, että lauantaina on tärkeä treeni, puolimaraton. Siinä jalat tuntuu suurin piirtein samalta kuin ironmanin maratonilla, väsyneiltä.

Vielä muutama ruokakuva loppuun, olkaapa hyvä. 😉

4 kommenttia

  1. Sanna kirjoitti:

    Tallenna nyt noita maisemia sydämmeen, niin jaksat sitten taas kotona veivata Tuomikylän suoria. 😉
    Ja tuon ruokailun voisit kyllä ottaa mukaan kotiin ja sitten mä muutan teille. 😉
    Niin ihania kuvia ja tarinoita, että voin haistaa ja maistaa melkein oikeasti tuoksut ja maut, tunnelmista puhumattakaan. <3

    • Ninni kirjoitti:

      Voihan Tuomikylän suorat! 😀 Voi olla Pjoen junanradan ylityskin muuttunut alamäeksi. 😉
      Joku kokki täältä mukaan? Oliskin vähän liian helppoa. 😉

  2. Ulla kirjoitti:

    Upeat maisemat ja voi nam noita ruokia!!!

    • Ninni kirjoitti:

      Kyllä, molemmat oli ihan älyttömän upeita. Maisemat ja ruoka!! 🙂 On vähän tälläkin viikolla maistunu tuo ruoka enemmän kuin ois tarvinnu..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *