Hae
Ninnin energianurkkaus

Ninni, you are an ironman!

Kello 3.50 puhelin herättää, se olis kisapäivä! Neljäksi on sovittu treffit hotellin aamupalalle Soilen ja Uccan kanssa. Aika moni muukin on aikaistetulla aamupalalla heti neljältä. Viideksi mennään koko sakki bussipysäkille ja monta bussia on jo liikenteessäkin. Lämpötila on melkein 30, ennusteen mukaan 27, joten kisapuvulla tarkenee jo näin aamuyöstäkin.

Ensimmäinen itku tulee siinä kohtaa jokaiselle kolmelle kisanaiselle, kun erotaan miehistämme. Jännitystä ilmassa kenties. 😉 Pyörän kumit pumppaamaan, patukat laukkuun, sämpylä varmuudeksi tankoon, jos ja kun tulee nälkä. 😀 Sitten loput kamat vaihtopussiin, ja ihanasti nähdäänkin tuttuja suomalaisia ja toivotellaan tsemppejä! Lopuksi ylimääräset kamat Street wear -pussiin ja poistumme vaihtoalueelta. Vaihtoalueen sulkemiseen jää aikaa viisi minuuttia, joten meillä ei ollut yhtään ylimääräistä aikaa, mutta ei tarvinnu kiirehtiäkään.

Vessajono, puolikas banaani, prostarttien luuraus ja pikku hiljaa lähtökarsinaan valuminen. Jännitti, mutta fiilis oli hyvä. Päivän toinen itku tuli Sannan juostessa perään ja tsempatessa! 😀

Ei päästy ihan sille kohdille lähdössä kun olisi haluttu, mutta minä, Ucca, Soile ja Kaisa oltiin kaikki samassa limpissä. Jokainen uisi oman uintinsa, mutta henkistä tukea saisi massalähtöön.

Oikeesta reunasta oli päättäny lähteä moni. 1,5 minsaa meni mulla aikaa, kun varpaat kosketti vettä. Ja siitä vielä vähän, että pääsi uimaan. Ruuhkaa oli, mutta otin rauhassa ja menin ohi, jos pystyin. Uinti oli yllättävän siistiä, kopsui käsiin, kylkiin ja jalkoihin, mutta ei pelottanut. Ensimmäinen kääntöpoiju oli 700m päässä rannasta ja siinä oli todella kova ryysis, ja vauhti pysähtyi täysin. Vähän säikäytti yhden miehen mun alakropan päälle tuleminen, mutta se olikin uinnin ainut kunnon kohtaaminen toisen kilpailijan kanssa. 1,5 kilsaa oli eka kierros, ja alla olevassa kuvassa tullaan parinkymmenen metrin rantakiekalle. Katsoin kelloa, 38 minuuttia. Olipas huonosti!

Mutta heti samantien aattelin perään, että mitä väliä, nyt uidaan vaan rauhallisesti. Tarkoitus on tehdä pitkä uinti, ajalla ei väliä. Uidessa jouduin ottamaan oikealle, vaikka monesti ajauduin vasemmalle ruuhkaan. Nimittäin pariin kertaan kyökkäsin, kun vesi velloi kuin pesukoneessa olisi oltu. Sivummalla ei tullu niin paha olo. Teki mieli uidessa kattoa kelloa, mutta päätin vaan, että nyt sitä ei katota. Seuraavan kerran vasta maissa.

1:28 oli aika rantautuessa. Toinen kiekka parempi, hyvä niin! Olikin enemmän tilaa uida. Kävelin hiekkaisen mäen rauhassa ylös ja vasta tasaisella matolla otin juoksuaskeleita. Vaihdoin uimaosuudella käyttämät Sannan trihousut pois, ja tilalle pyörähousut, sukat, säärystimet, aurinkorasvaa, vaseliinia, numerolappu ja kypärä. Sitten matka kohti pyörää ja menoksi. Henna tuli yhtäaikaa vaihtoalueelle ja vaihdettiin kamppeita vierekkäin, kun hän mut bongasi. 🙂

Pyörä lähti kivasti liikkeelle. Melkein 20 kilsaa tultiin moottoritietä tai vastaavaa varjopuolella, lähinnä alas kaupunkiin eli helppoa ajettavaa. Sykkeet pyöri suunnitellu alueella, välillä allekin, mutta oli kyllä kevyttä pyörittelyä. Aattelin, että nyt ainakin on sitä malttia, vaikka porukkaa lappaa ohi. 🙂

Ensimmäinen isompi mäki ”The Beast” sisälsi mukulakiveä, mutta varovasti tuli otettua se. Kannustusta tuli, ja hienosti jäi mieleen ”Niina, you’re the best!” 😀 Mutta hetken päästä sama paras-kannustus kuului seuraavalle. 😉 Numerolapussa kun on nimi ja helppo sellainen, niin sitä käytettiin paljon.

Päivän kolmannet kyyneleet tuli jossain vaiheessa matkan vartta, kun olimme ylhäällä ja toisella puolella näkyi Frankfurtin keskustan isot rakennukset, toisella puolella kaukana 9 tuulivoimalaa ja maalaismaisemaa, ja edessä useita kisaajia kumpuilevalla suoralla tiellä. Aattelin, että nyt mä oikeasti oon täällä toteuttamassa unelmaani ja oon siinä kunnossa, että teen ironmania!

Miesten kärki painoi kauheaa vauhtia ohi ennen ku itellä oli ees täynnä 70 kilsaa. Sinne se katos horisonttiin ja pian pari muuta perässä.

70 kilsaa meni ihan heittämällä ja sitten pikku hiljaa alkoi odottamaan kääntöpaikkaa ja tuttuja naamoja. Sitä ennen oli tosin vuorossa ”Heartbreak Hill”. Pitkä nousu ja ihmiset olivat ihan iholla. Yksi kisaaja mahtui kerrallaan, ihmiset kannustivat ja musiikki soi. Mäen päälle nousi ihan itestään.

Jalat olivat turvonneet ja kengät puristivat, jouduin löysäämään kiristystä. Se auttoi vähän, mutta ei paljon. Vajaan satasen kohdilta lähdettiin uudelle kierrokselle. Nyt tiesi jo mitä odottaa. Mutta myös lämpö oli lähteny nousuun, ja myöhemmin kuulin myös huoltojoukoilta, että hekin olivat sen huomanneet.

120 kohdalla pysähdyin pissalle, olin pinnannu jo 50 kilsaa. Nyt stoppi oli pakko tehdä. Olin tähän astikin juonut hyvin, ja koko ajan useammin piti itteä viilentää ulkoakin. Vettä kypärästä sisään, vettä niskaan, vettä käsille ja jaloille. Ajoin pyörällä myös kaikkien suihkujen läpi, mitä katsojat olivat virittäneet.

Vauhdit tippui, kuumuus tuntui. Mietin, että aatteleekohan ne siellä kotikatsomoissa seuratessa, että nyt se aloitti liian lujaa. Ja kun mä oikeasti yritin aloittaa rauhassa. 😀 Jokaisen mäen jälkeen mietin valmentajan ohjeita ja seuraan, että sykkeet tippuvat. Muutenkin seuraan sykkeitä tarkkaan, etteivät kipua liian ylös.

Ambulanssit ajaa eestaas, miehiä on pitkin ojia. Yksi mies ajaa suihkun läpi ja suoraan paaluun. Kaksi kisaajaa kolaroi huoltopaikalla. Mä oon varautunu henkisesti näkemään kaikenlaista, eikä nämä aiheuta itkua. Hyvä mä! 😀 Meen monen miehen ohi, mutta edelleen munkin ohi ajaa miehiä. Naisia kisaamassa on kuitenkin paljon vähemmän kuin miehiä, mutta kyllä heitäkin näkyy.

145 kilsan huollossa teen mokan. Otan kaksi urheilujuomapulloa ja yhden veden, ja seuraavalle huoltopisteelle on 30 kilsaa matkaa. Joudun säännöstelemään vettä, kun siitä ei riitä juomiseen ja itsensä viilentämiseen. Jossain vaiheessa tajuan, että oon menny myös sekaisin geelien ja suolatablettien ottamisen aikojen kanssa. Jonkinlaista energiavajetta on havaittavissa. Yritän paikata tilannetta, mutta vettä en saa taiottua.

Lähestyessäni uudestaan Heartbreak Hilliä aattelen, että se menee ihmisten kannustuksesta ylös ja sitten huoltopiste on ylhäällä. Mutta ei ollu enää ihmisiä kuin muutamia. Ois pitäny olla mukana kärkikahinoissa, ei näillä sijoilla. Mutta kyllähän mäki ylös menee ja lopulta saan sitä vettäkin.

Tässä vaiheessa tuntuu, että kiehun. Lopulta tulee vaihto eteen, ja huikkaan huoltojoukoille ”Tää helle tappaa mut!!”. Sanna huikkaa takaisin, että ota nyt ihan rauhassa vaihto!

Juoksuvaihtoon 50 metriä.

Juoksuvaihtoon 50 metriä.

Yhteinen teltta miehillä ja naisilla, mutta ei muuta kuin housut alas ja toiset tilalle. Vaihdan sukat, vaikka vähän mietin, että vaihdanko, kun eivät ole mitenkään märät. Lenkkarit jalkaan, lippis päähän, suolatabletit ja geelit paidan taskuun. Vielä Body Glidea.. Mutta jos purkki on ollu 40 asteen helteessä muovipussissa vuorokauden, niin tiedättekö mitä sille oli käyny?! 😀 No sulanu tietty, joten se oli vähän kuin rasvaa ja levitin sitä ojentajiin. Viilennyspullo ja juoksupullo oli täynnä tulikuumaa vettä, joten en ottanu niitä mukaan. Nappasin aurinkorasvapurkin, kävin vessassa ja menin huoltojoukon luokse.

Mies levitti aurinkorasvaa mun selkään, Sanna kaivoi mulle sipsiä ja Sannan mies täytti lippiksen ja paidan jäillä! Aatelkaa, mun huoltojoukoilla oli mulle jäitä, vaikka oli tajuttoman kuuma!! Ihan parhaat huoltajat!! Totesin siinä kohtaa, että mun maraton menee kävelyksi. Kiehun, en pysty juoksemaan. Tsekkaan, että mulla on maratoniin aikaa 6h45min, sitten menee maali kiinni.

Lähden kävellen liikenteeseen. Jäät tekee todella hyvää, syön sipsit. Kuja on täynnä ihmisiä ja ne kannustaa mua juoksemaan, syön silti sipsit loppuun ja sitten otan juoksuaskelia muutamia toistensa perään. Juoksen pätkän, kävelen pätkän.

Pyydän kahta maassa istuvaa katsojamiestä siirtämään mun nilkassa olevaa chippiä, kun en itse löydä tarran alkua. Se on sukan ja säärystimen välissä, ja nilkka on paisunu! Siirtävät säärystimet päälle. Nilkkaan sattuu edelleen, joten jossain kohtaa lasken säärystintä alaspäin. Mietin jo, että otanko kokonaan pois. Mutta sitten helpottaa, kun ei paina enää. Alku on kuitenkin varjoa, joten olo vähän petraantuu.

Juoksua ja kävelyä, vuoron perään. Aurinko porottaa ihan just ihon karrelle. Huoltojoukot kulkee siltaa eestaas, eli ovat noin viiden kilsan välein kannustamassa. Huoltopisteitä on seittemän kierroksella (10,5km). Kaksi niistä on vesipisteitä, loput sisältää vettä, urheilujuomaa, colaa, Redbullia, hedelmiä, suolatikkuja, kakkuja, jäitä ja sieniä.

Juon joka pisteellä pari mukillista, laitan jäitä lippikseen, rintsikoihin ja välillä lahkeen suustakin sisään. Kävelen suihkuista läpi, kastelen sienellä pään, niskan, käsivarret ja jalkoja. Tämä on ensimmäinen kerta, kun oon näin kuumassa. En oo ikinä ees treenannu yli 30 asteessa. Kukaan, joka ei oo tämmöistä kokenu, ei voi tajuta mikä kuumuus tämä on.

Suomalaiset kannustaa, ulkomaalaiset kannustaa. Kiitän peukulla niin usein kuin pystyn, muuhun musta ei hirveästi ole. Yhden suomalaisen miehen vaimo (ironman itsekin) tsemppaa, että huoltopiste kerrallaan, kun totean homman olevan yhtä helvettiä ja takana vasta reilu kutonen. Niinhän se valmentajakin sanoi, ei saa aatella koko matkaa!

Saan ensimmäisen sinisen nauhan merkiksi ekasta kierroksesta ja juoksen väliaikapisteen ohi. Mietin Suomessa seuraavia ihmisiä.. No näkevät, että liikun eteenpäin, vaikkakin hitaasti. Tunnissa olin päässy 7,7 kilsaa. Huoh. Aattelen, että se meno on päästä kiinni. Päästä kiinni.. Onko mulla näin huono henkinen kantti.. Mutta ei pysty, kuumuus on hirveä.

Sanna huutaa mitä mä haluan! 🙂

Tyhjennän mahan toistamiseen, kun löytyy sopiva siisti bajamaja. Reunat ovat nimittäin niin täynnä ruikkupaskaa, ettei niihin pysty mennä.

Huoltajilla on mulle kylmää mehua, mikä ihanuus noiden urheilujuomien seassa. Niillä on myös sanko ja naru, minkä avulla ottavat kanaalista vettä ja saan sitä tarvittaessa niskaani! Desinfiointiainetta, sipsiä ja pillimehua, ja matka taas jatkuu. Yksi kierros takana. Samalla tavalla menee toinen kierros, mutta kengät ja sukat ovat ihan läpimärät, joten ensimmäinen rakko tuntuu 12 kilsan kohdalla.

Toinen nauha, keltainen, käteen. Etenen samaa vauhtia. Reilu 15km ja menny jo kaksi tuntia. Mahan tyhjennystä vessassa, ihmisten kannustusta, huoltopisteeltä jäätä, vettä, geeliä jne.. Saan 21 kohdalla huoltajilta jälleen mehua ja aurinkorasvaa, kun tuntuu oikeasti, että iho on karrella. Tässä vaiheessa on menossa heikko hetki, jonka huoltajatkin olivat huomanneet.

Joku mies juoksee suoraan päin valotolppaa ja kupsahtaa tielle. Se tapahtuu ylhäällä ja mä oon itse käännöksen alhaalla, joten jatkan matkaa, apua sai kyllä.

Kävelen kierroksen kuumimmassa paikassa pitkän pätkän ja onneksi Ursula saa mut kiinni, kun on taivallettu 23 kilometriä. Kävellään yhdessä huoltopisteelle ja Ursula muistuttaa suolasta, mitä en oo ottanu maratonin aikana ollenkaan. Ensimmäinen rakko puhkeaa jossain 25 kilsan kohdilla ja vitsit, että sattuu. Sanna kysyy, että tarvinko rakkolaastaria ja totean, että kyllä se turtuu! Sanoi ottavansa ne esille seuraavaan kertaan, kun nähdään.

Juostaan, kävellään ja juostaan. Kaikki rytmin muutokset päätetään yhdessä, välillä mä ehdotan juoksua ja välillä Ucca, välillä mä ehdotan kävelyä ja välillä Ucca. Tuohon sillalle, mäen alle, huoltopisteelle. Tuosta talon nurkalta, paalulta, mutkasta jne.. Oon lopettanu urheilujuoman ottamisen ja vaihtanu sen colaan, ja lisänny suolan, vaikka sormet ovat todella paisuneet. Maha rauhoittuu, eikä tarvi neljättä kertaa mennä tyhjäämään.

28 kilsan kohdilla Ucca miettii, että huomaakohan joku Suomessa, että me juostaan yhdessä. Mä totean siihen, että ainakin Kaitsu ja Venla. Ja näinhän se jälkikäteen oli ollutkin! 🙂 Kolmas ja vihreä nauha käteen!

30 tulee täyteen, otan huoltajilta jälleen mehua. Heillä on mulle kahdeksas huoltopiste tolla reitillä. Ucca puolestaan ottaa vesisangollisen huoltajilta niskaansa. Homma toimii hyvin, toinen muistaa toista ja toinen toista. Jos toinen mietti, että koska otettiin geeli, niin toinen muistaa, että millä huoltopisteellä. Tulee jotenkin paljon paremmin huolehdittua energiasta ja juomisesta, kun on toinenkin, joka tekee samalla tavalla.

Jossain kohtaa mietitään, että sattuuko toisellakin johonkin, mutta päätetään, ettei luetella paikkoja, kun niitä on turha miettiä! 😀

Mulla helpottaa kierros kierrokselta meno. Aurinko on jo ystävällisempi vipalla kierroksella, ja juokseminen on helpompaa. Uccalla puolestaan tulee heikko hetki 5km ennen maalia. Sitten oli mun vuoro olla se vahvempi menijä, johan mentiinkin pitkään tasaisina. 14 tunnin alitusta kohden juoksimme huoltopisteet hyödyntäen. Tsekkasin vaan koko ajan, että toinen on ok.

39 kilsan kohdilla näimme Soilea ja tsemppasimme puolin ja toisin! Muita suomalaisia ei paljon oltu nähty, muuta kuin Utriaisen Ilkka, joka juoksi ekalla kierroksella kauheaa vauhtia ohi! 😉

Parhaimmat muistikuvat itsellä on vipoista kilsoista. Tuntuu, että juoksin joka kierroksella enemmän ja pitempiä pätkiä. Kuitenkin aikoja tänään luuraillessa nuo reilun kympin kierrokset oli kaikki aika samoissa ajoissa. Ehkä se juoksuvauhti sitten vain hiipui, kun jaloissa alkoi painamaan. Mutta meno parani kuitenkin koko ajan, kun paahde hellitti ja vipoilla kilsoilla jopa tuulikin kivasti. Silti oli hidasta ja tuskaista.

Kun lopulta käännyimme maalisuoralle oli kannustus valtavaa, joten herkistyihän siinä ja aika lähellä oli päivän neljännet kyyneleet! 😉

Maalissa. 13:52. Hyvävoimaisena. Ei sulanut tää nainen 40 asteen helteessä (sitä ne asteet oli seuraavan päivien lehtien mukaan ollut varjossa). Järki päässä piti tämä keikka tehdä. Matkan varrella oli todella paljon ensiaputeltoissa ihmisiä, palautumisalueella oli ensiaputeltat täynnä ihmisiä. Vaikea sanoa, että millainen olis ollu aika ja meno ilman kuumuutta, mutta tällainen oli nyt mun eka ironman.

Yhtään kramppia ei tullu päivän aikana, mutta isovarpaan kynnet tulee lähtemään irti ja rakkoja on. Tämä johtuu märistä sukista ja kengistä, kun kastella itteänsä on pitäny jatkuvasti ja nyt niitten takia vähän joutuu nilkuttamaan. Reisissä tuntuu jonkin verran, mutta saisi kyllä tuntua enemmän, että tietäisi suorittaneen ironmanin. 😀 Kyllä rappuset pitäisi mennä alas niin, että astuu joka askelman molemmilla jaloilla eikä vuorotellen. 😉 Pohje antoi mun juosta, mutta huomaan kyllä tänään, että se vaivasi juoksussa. Pohkeessa nimittäin tuntui jopa lauantaina jokainen kävelyaskel, ja vähän mietitytti miten sunnuntaina kestää. Ruoka ei oo oikein maistunu ja henkeä ahdistaa ja yskittää. Syynä luultavasti se kuuma ilma, kun mitä kuulin lenkillä käyneiltä reissun aikana.

Sen verran kauan kului maratoniin aikaan, että nälkähän tästä reissusta jäi.. ;)

Sen verran kauan kului maratoniin aikaan, että nälkähän tästä reissusta jäi.. 😉

Kiitos reissusta ihanalle huoltojoukolle!! Kiitos miehelle ja perheelle, että tällaiseen treenaaminen on ollut mahdollista! Kiitos Aqua Plussan Kaitsulle ja Tuulille! Kiitos treenikavereille! Kiitos Hieroja-Marjolle, Liikuntakeskus Pulssille ja Haukkalan Tilitoimistolle! Kiitos kaikille ihanille mukanaeläjille ja onnittelijoille!

Kotona odotti mitalikahvit miehen siskon leipoman kakun kera! 🙂

88 kommenttia

  1. Elsa kirjoitti:

    Onneksi olkoon! Aivan mahtavasti taisteltu. Hyvin kirjoitettu kisaraportti toi hiukan fiilistä lukijoillekin! Kauhulla katsoin Saksan lämpötiloja ja sunnuntaina päivitin tasaiseen tahtiin tuloslistaa ja seurasin tietty sinunkin menoa. Totta tosiaan, ei voi muuta sanoa kuin rautainen nainen. Kiitos myös hyvästä blogista ja inspiroivista kirjoituksista. Tsemppiä treeniin ja mukavaa palautumista! Terveisin aktiivinen blogisi lukija 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Elsa! Hyvä, että sain raportin kirjoitettua niin, että välittyy fiilis lukijoillekin. 🙂 Aikamoinen päivä kyllä oli!

  2. susanna kirjoitti:

    Ihan älyttömästi vielä onnea Ninni!!En edes oikein löydä sanoja tuolle sun suurelle saavutukselle!! Onnittelu halaus näin virtuaalisesti, halaan sitten ihan aidosti kun nähdään.

    Koko päivä seurasin sun menoas ja Sannalta kyselin tilanneraporttia 🙂 itkun päästin, kun maaliviivan ylititte.. Huikeeta.
    Pelkäsin, että se kuumuus ei vaan sulta tajua vie tai saa jotain muuta vakavaa aikaiseksi, mutta sisukas, kun oot niin mikään ei ollut esteenä.

    Hauskaa oli, kun seuraavan yön olin teidän mukana sielä kisassa. Aamulla herätessä vähän hymylytti.. mä pääsinkin tuon kisan helpolla :)))

    Nyt paljon lepoa ja nautinnollista palauttelua.. rakoista ja muista kivuista huolimatta.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Sussu!! 🙂 Siellä oli joku pari päivä kisan jälkeen kuollutkin sairaalassa ja keskeytysprosentti oli 34,5 eli aikamoinen keli kyllä oli. Hyvä tuo sun uni!! 😀

  3. Katja kirjoitti:

    Aivan mahtava suoritus olosuhteisiin nähden!! Sen voin rehellisesti sanoa,että sulta ei henkistäkanttia puutu. Jos puuttuisi niin oisit jättäny leikin aivan varmasti kesken. Voin hyvin samaistua sun kuumuuden vihaamiseen. Itselle riittää 25 astetta ja menee 3litraa tunnissa nestettä. Vaativat olosuhteet ekalle ironmanille, mutta nyt voit ikuisesti sanoa olevasi ironman ja uskon, että kaikki kyyneleet ja tuska olivat sen arvoisia, että kyseisen tittelin sait!! Nyt vain kunnolla lepoa ja sitten kohti uusia haasteita. Oiskoha se sitten seuraavaksi megamanin vuoro 😉 ;)??

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Katja!! 🙂 Pitääkin luurata se mun yks bloggaus, kun tein kesällä lenkin. Kävin puntarilla ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen ja paino tippui melkein kolme kiloa tunnin aikana! o_O Nyt lupaan, etten valita alle 30 helteistä. 😀 Megamanista pysyn kaukana!! 😀

  4. Tiilimäen Titaani kirjoitti:

    Aikamoinen matka. Tekstiä lukiessa tuli oikein hiki. Onnittelut Ironmanista, ja kiva että tulitte upeasti Ursulan kanssa yhdessä maaliin. Se oli varmasti hieno kokemus. Ainakin video oli liikuttava.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos!! 🙂 Oli kyllä aikamoinen reissu tuo. Ehkei toista tällaista tuu ikinä vastaan, toivottavasti ei! 😉 Oli kyllä mahtavaa taivaltaa kilsat yhdessä, teki siitä varmasti helpompaa kuin yksin.

  5. Lea kirjoitti:

    Mahtava teksti ja mahtava suoritus 🙂
    En käsitä miten siedit tuon kuumuuden, itse olen ainakin niin lämpöongelmainen että tukehtuisin.
    Sun tekstejä lukiessa sitä itsekkin inspiroituu että josko minäkin joskus yrittäisin triathlonia. Toistaiseksi olen tyytynyt maratoneihin ja hitaana niitä saa työstää oikein huolella. Mutta ehkä joskus minäkin uskallan )

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Lea! 🙂 Mä inhoan kuumuutta, mutta jotenkin sitä vaan halus sinne maaliin, että pysyi siihen jäiden ja kylmän veden avulla. Ehdottomasti Lea kokeilemaan! Johonkin sprinttiin vaan testaamaan lajia, ja siitä se sit lähtikin.. 😉

  6. -Katri- kirjoitti:

    Vähän meinaa täällä mennä roskia silmiin, niin huikeen hienoa on ollut matkaasi seurata! Ihana kisarapsa! Me istuttiin Jaanaban ja Härren kanssa nurmikolla katsomassa trikisoja ja seurattiin koko ajan väliaikoja, miten teillä menee. Maaliintuloa oli kiva katsella livekamerasta illalla. Onnea vieläkin suuresti, Ironman!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Katri!! 🙂 Aika hienoa, että ootte porukalla seurannu menoa. Aika moni oli maaliintulon bongannu kamerasta, vähänkö mahtavaa!!

  7. Eija kirjoitti:

    Huikea kisaraportti 😀
    Tippa tuli linssiin kun videolta katsoi maaliin tulonne! Aivan huippu suoritus! Onnea vielä kerran :-D!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Eija! 🙂 Ehkä pian taas lenkille. 😉

      • Eija kirjoitti:

        Eilen vesisateessa lenkistä nauttiessa ajattelin miten ihana keli verrattuna sun hellekisakeliin! Olispa kiva päästä taas yhdessä pitkikselle. Viestitteli kun tarvitset seuraa, jos vaikka sattuisi aikataulut sopimaan. Mulle sopii arki-illatkin varsinkin nyt kesällä 🙂

        • Ninni kirjoitti:

          Arvaa tekiskö mun mieli lenkille, kun näen juoksijoita. Vettä ja +16, parempaa lenkkisäätä saa hakea! 🙂 Kyllä, viestittelen. Nyt alkoi lomakin! 🙂

  8. Hanna / Kunnolla kirjoitti:

    No niiin, tätä olikin niin odotettu! Eikä tarvinnut pettyä! Hengästyttää itseäkin! Huikea kisa ja kun sanoit että mietit maratonilla niitä Suomessa seuraajia (no mä kyllä seurasin Virosta ja Englannista 😉 ) niin juoksuajoista totesin vaan että nyt on rankkaa ja ainut huoli oli vaan että kunhan et tuuperru sinne. Lämpöasteet oli kyllä tiedossa ja tärkeintähän oli vaan että pääsette eteenpäin. 🙂 Siis todella upeasti vedetty!! Jauhoin tästä sun (ja Soilen) kisasta koko päivän kaikille ketkä vaan jaksoi kuunnella (ja vaikkei olisi jaksanutkaan) ja näin siitä untakin seuraavana yönä 😀

    Ja huoltojoukot sulla toimi kyllä mahtavasti myös, moni kisaaja oli varmaan kateellinen 😉 Sanna tuolla kuvissa vetää kyllä niin tunteella, ja siis tottakai niin pitääkin! 🙂 Valtavasti onnea vielä! Niina, mieti, you are an IRONMAN!!!

    • Ninni kirjoitti:

      Harva on ehtiny seuraan paristakin maasta, oot varmasti koko kisan seuraajista ainut. 😀 Itse asiassa tyttö sanoi ennen reissua, että ethän äiti pyörry siellä, enkä mä voinu luvata. Totesin vaan, että siellä on hyvä ensiapu, jos niin käy.

      Huoltojoukot oli kultaakin kalliimmat!! <3 Kiitos Hanna!! 🙂 Ja kun oot taas täälläpäin, niin vinkkaa.

  9. Karoliina S kirjoitti:

    Kova nainen! Onnittelut, tuolta ei ihan jokaikinen ois selvinnyt! 😀

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Karoliina! 🙂 Keskeytysprosentti oli 34,5, joten moni ei tosiaan päässy maaliin. Mutta en ihmettele sitäkään, oli kyllä niin kuuma.

  10. Jaanaba kirjoitti:

    Onnittelut. On se keli ollut aikamoinen. Olen pari kertaa ollut lomalla 40-asteisessa maassa ja onhan se hemmetin kuuma. Jo pelkästään istuessa ja aamupalaa syödessä tuli niin kuuma, että hiki vaan valui.

    Hyvät huoltojoukot sulla ollut.

    Me muuten huomattiin kotona, että Ursula saavutti sut ja sitten olikin täsmälleen samat ajat juoksussa, että yhdessä juoksevat ja tsemppaavat toinen toistaan. Ihan parasta.

    Miltä nyt tuntuu, onko tullut tyhjä tai haikea olo kun semmonen juttu mitä ei oo ennen tehnyt on ohi?

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Jaanaba! 🙂 Joo, piti yrittää juodakin vielä normaalia enemmän ennen kisaa tuon kuumuuden takia. Kun tuntui, että hikos vaikka ei mitään ees tehny.

      Jos seuras tarkkaan molempien aikoja, niin sit varmasti huomas. 🙂 Kyllä, ihan parasta!!

      Ei oo ainakaan vielä. Varmaan johtuu siitä, että olosuhteet oli sellaset, mitä on harvoin. Eli jäi hampaankoloon, kun kuitenkin juoksuunkin meni sen verran kauan sitä aikaa. Ois varmaan eri asia, jos olis ollu hyvä sää ja olis päässy tekeen hyvän suorituksen. Hyvä suoritus siis nytkin, mutta lähinnä tässä vaiheessa sellanen olo, että mihis sitten. 😀 Mutta voihan tässä vielä se laskukin tulla, kuulemma ihan normaalia on. Sitä siis odotellessa!

  11. Jarmo H kirjoitti:

    Vieraankin blogin lukijana uskaltaa nyt onnitella. Aivan mahtava urakka ja loisto suoritus

  12. Nimetön kirjoitti:

    Onnea hienosta suorituksesta =)

  13. Hanna / Sporttaillaan kirjoitti:

    Onnea ihan mielettömästä suorituksesta!! Jo pelkkä ironmanin suorittaminen on niin huikee juttu ja vielä tuollaisessa helteessä niin huhhuh!! Oot kyllä täyttä rautaa, nainen!! Vou, hatunnosto!! 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Hanna! 🙂 Oli sitten ensimmäinen ironman sellainen, ettei ikinä enää tuu vastaan. Eikä taida tulla tommosta monelle muullekaan. 😀

  14. eveliina kirjoitti:

    Huh huh! Aivan huikee suoritus Niina! 🙂 Onnittelut ironwomanille! Tohon ei kyllä kuka vaan pysty ja ihan oikeesti, aivan sama mihin aikaan tulee maaliin niin mieletön suoritus se on jaksaa edes maaliin asti ja vielä noissa olosuhteissa. Ei voi muuta sanoa kun, että oot kyllä kovassa kunnossa 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Eveliina! 🙂 Tuossa säässä ajalla ei tosiaan ollu mitään merkitystä. Arvostan niin korkealle kaikki maaliin päässeet, tuli ne sitten alle 15 tuntiin tai yli (15h oli aikaraja, sit meni virallisesti maali kiinni). 34,5% keskeytti, joten ei ollu helppo päivä tuolla kuumuudessa.

  15. d1treenaaja kirjoitti:

    Ihan huikea rapsa! Kyynelehdin täällä lukiessa. Käsittämätön suoritus, isot onnittelut!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos d1treenaaja! 🙂 On aina ihanaa, kun onnistuu kirjoittamaan raportin kisasta niin, että se tuo edes osan fiiliksestä lukijoillekin.

  16. Marianne kirjoitti:

    Hieno kisaraportti ja ennen kaikkea ihailtava suoritus olosuhteet huomioon ottaen! Paljon onnea teräsnaiselle ja kiitos hyvästä blogista 🙂

  17. Heta kirjoitti:

    Onnea Ninni! Huikea suoritus. Olet todellinen IRONWOMAN!! Ihan hirveät olosuhteet ja silti noin upea suoritus.

  18. Taru kirjoitti:

    Onnea Ninni!!! Ihan huikea suoritus extreme olosuhteissa! Hieno kisarapsa, monta kertaa piti nieleskellä lukiessa. En muista oliko tämä eka kommentti sun blogissa, vaikka aktiivilukija olenkin, mutta nyt ei vain voinu olla enää hilijaa Onnea vielä ja nautiskele saavutuksesta!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Taru!! 🙂 Eipä taida tulla tällaisia enää koskaan vastaan, ja hyvä niin!! 😉 Ja saa kommentoida jatkossakin. 😉

  19. Katja kirjoitti:

    Paljon Onnea! Todella mahtava suoritus! Olen pitkään seurannut blogiasi ja nyt piti ehdottomasti kommentoida. Kiitos mielenkiintoisesta ja inspiroivasta blogista. Tätä on ilo lukea! 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Katja!! Sekä onnitteluista että blogikehuista! 🙂 Kiitos, kun luet, ja kommentoidakin saa jatkossa. 🙂

  20. Soila kirjoitti:

    Hui! Wau! Ja onneksi olkoon uudesta tittelistä! Oli melkoinen koitos keholle tuossa kelissä.

  21. Sofia/ Fitness Führer kirjoitti:

    Aivan mahtavaa!!! Mäkin haluan! Mutta kauhea missä oloissa :O Onneksi sulla oli noin ihanat huoltajat 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Sofia! 🙂 No noissa olosuhteissa ei kannata haluta. 😀 Huoltajat oli kultakimpaleet!

  22. Kipa kirjoitti:

    Loistojuttu Ninni, tosi hyvin suoriuduit ja marakin siis nähtävästi meni kuitenkin melko tasaisella vauhdilla, mikä ei liene noissa kisoissa ja lämpötiloissa itsestäänselvyys! Onnea!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Kipa! 🙂 Yleensähän vauhti laskee vipalla kympillä, mutta nyt pystyin juoksemaan lopussa enemmän, joten siitä syystä varmasti se tasainen vauhti.

  23. Terveelliset Herkut kirjoitti:

    Mieletön nainen! Paljon onnea hienosta suorituksesta!

  24. Anna kirjoitti:

    Aivan mahtavaa! Todella upea raportti joka sai lukijan mukaan. Upea olet! Onnittelut!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Anna! 🙂 Hyvä, että onnistuin raportissa. Tiedät varmasti kokemuksesta, että välillä fiilikset on vaikea viedä ruudun toiselle puolelle.

  25. Heidi kirjoitti:

    Oot sää vaan kova ja huikea typsy! Hieno raportti ja elin mukana lukiessani ja itkin mukana kun sääkin olit itkenyt. 😀

  26. Marketta kirjoitti:

    Onnea Ninni! Kerran Iron(wo)man, aina Iron(wo)man!:) En hetkeäkään epäillyt, ettetkö suoriutuisi valtavasta helleurakasta. Kun tulitte maaliin, katsoin livelähetystä, tuli käsittämättömän hyvä, ja onnellinen olo. Sitä niin eli täysillä teidän suorituksen, urakan, lumoissa.
    Nyt vain, lepoa, lepoa, ja lepoa. Tuo huikea suoritus vain ”kultautuu” muistoissasi ajan hieman mennessä eteen päin. Kiitos huoltojoukoille, Onnea vielä kerran Sinulle , Ninni!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Marketta! 🙂 Ihanaa, kun niin moni on eläny mun päivässä mukana! Nyt tosiaan levätään ja palaudutaan.

  27. Ripsu kirjoitti:

    Hurjasti onnea loistavasta suorituksesta! Onhan tuo vaan jäätävän kova teko tuossa helteessä. Ei ole ihan jokaisella taskussa tullaista kokemusta mitä sulla on tuon kisan jälkeen. Muhun on iskenyt triathlon innostus näitä sun ja Jaanaban treeni. ja kisaraportteja lukiessa, iso kiitos triathlon kärpäsen herättämisestä 🙂

    Nautiskele nyt täysillä tuosta suorituksestasi ja koeta popsia kaikkia lempiherkkuja koko hurjan energiankulutuksen verran!
    Oot ihan uskomattoman sisukas, mun idoli kestävyysurheilun puolella!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Ripsu! 🙂 Tämmöisiä olosuhteita ei Euroopassa kovin nopeesti eteen tuu, oli niin ainutlaatuista. Jee, ei muuta kuin esimerkiksi triathlonkouluun, josta lähtee homma liikkeelle kaikista nopeiten. Tsemppiä!! 🙂 Varmasti kaikki kulutetut kalorit napataan takaisin. 😀

  28. Anni kirjoitti:

    Hienoa!! Itsellä kiehuis aivot noissa lämpötiloissa 🙂

  29. Punttimimmi kirjoitti:

    Wautsi, ihan huikeaa!!! ARVOSTAN! Taisi olla aika mahtava fiilis päästä maaliin! 🙂

  30. Taru kirjoitti:

    Huh huh, mikä teräsmimmi! Onnittelut aivan huikeasta suorituksesta!

  31. Andi kirjoitti:

    Ihan mieletöntä!!! Huikeat onnittelut! 😀 Super hienoa!

  32. Marissa kirjoitti:

    En ehkä kestä, miten hienon suorituksen teit. Ihan tuli kuule kylmät väreet tätä lukiessa… kiitos kun jaoit näin yksityiskohtaisesti ajatuksia. Ei ollut helpot olosuhteet, selvisit siitä ja voit kyllä tuuletella nyt vuoden putkeen. VAU! <3

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Marissa! 🙂 Joku muuten kommentoi, että tuosta kisasta olisi pitäny saada kaksi ironman-titteliä. 😀

  33. Hanne kirjoitti:

    Hieno kisarapska ja ihan huikee suoritus ihan älyttömässä kelissä, huhhuh ja vielä kerran huh! 🙂 Onnea vielä hurjan paljon teräsmimmi ja nauti nyt täysillä ironman tittelistä, oot sen niiiiiin ansainnut 🙂 Eikö ookkii siistii 😉 Jee! \o/ Halit!

  34. Inke kirjoitti:

    Huhhuh mikä suoritus, oot sä kova! Onneksi olkoon, harva pystyy samaan! <3

  35. mog kirjoitti:

    Mahtavaa, tuli itselleenkin kylmät väreet kun luki kirjoitusta. Loisto suoritus kyllä tuossa kelissä. Itsekkin vihaan helteessä urheilua joten voin vain koittaa kuvitella tuota fiilistä.
    Tuo on jotain minkä tulet muistamaan varmasti aina ja jonka suhteellisen harva pystyy ikinä suorittamaan.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Mog! 🙂 Mä luulen kans, että tuon muistaa aina. Ensimmäinen tommosissa olosuhteissa, ei tuu toista 40 asteen hellettä varmaan ikinä vastaan.

  36. MatuCanex kirjoitti:

    Talvella funtsailin että ihan hoopoa tuo Ninnin valtava panostus allasuntiin, koska oma kokemukseni on että ei se oikein tunnu siirtyvän märkkäriavovesiuintiin. Päädyit kuitenkin uimaan Ironmanin ilman pukua, joten siinä valossa tuo panostus oli varmasti paikallaan ja tuotti mielestäni todella hyvän uintiajan. Tulosluettelossa on 3064 nimeä, joista 2592 rantautui uinnista eli 472 ei lähtenyt lainkaan tai jätti uinnin kesken tms.

    Kun mä kuulin uutisen tuon että märkäpuku ei ole sallittu, niin jotenkin oli helppo kuvitella itseni kispaikalle. Kyllä siinä multa ainakin olisi ärräpäitä päässyt, olisin kyseenalaistanut kaiken mahdollisen ja todennäköisesti lähtenyt saman tien kotiin. 14 tuntia tetsailua noissa olosuhteissa on jotain aivan laitonta. Uinnin jälkeen vielä 548 henkilöä heitti pyyhkeen kehiin. Tukijoukot sulla on olleet lukemastani päätellen aivan mahtavat; tuollaiset ystävät ovat arvokkaita.

    Sä kirjoitat tällä hetkellä mielestäni kiinnostavinta suomenkielistä triathlonaiheista blogia. Tippa tuli linsiin tästäkin raportitsta. Harmillista että et päässyt näkemään todellista tasoasi triathlonistina, mutta ehkä se meille lukijoille tarkoittaa sitä että tarinoille tulee vielä jatkoa. Lepää nyt fyysisesti sekä henkisesti ja muista että mitään et ole velkaa blogisi seuraajille vaan päin vastoin. Nauti kesästä ja lasten kanssa olemisesta. Urheile sitten kun huvittaa ja jaksat; jokaista kisattua tuntia kohden voi hyvällä omalla tunnolla löhötä vuorkauden.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos MatuCanex! 🙂 Mikä valtava panostus?! 😀 Oon kyllä tyytyväinen tuohon uintiaikaan ilman märkkäriä. Sanoin nimittäin huoltajille, että alle 1:30 mua on turha odottaa. Sieltä oli kuulemma porukkaa kääntyny takaisin rantaan melko pian. Varmasti märkkärikielto vaikutti moneen.

      Arvasit oikein. Todellista tasoa kun ei päässy näkemään, niin uusia kisoja on jo luurailtu. 😉 Se onkin ainut, mikä vähän harmittaa tuossa päivässä. Totta kai päällimmäisenä fiiliksenä tyytyväisyys ja iloisuus, mutta ymmärrät varmaan mitä ajan takaa. Mitäs sun ens vuoden kesä, lähteekö nimi johonkin listaan? 😉

      • MatuCanex kirjoitti:

        En kiellä ettenkö olisi ajatusta mielessäni pyöritellyt, mutta hallitustunnustelut ovat vielä aloittamatta. Pelkkä maalintulo ei yksnkertaista Ironmania kiinnosta vaan täytyisi lähteä tavoittelemaan 11 tunnin alitusta, joka puolestaan johtaa taloudellisesti tuntuvaan varustelukierteeseen sekä melkoiseen ajankäyttöhaasteeseen tähän hetkeen verrattuna. Frankfurtin helteestä otin sen verran opiksi että ainoat vaihtoehdot ovat käytännössä Köpis ja Kalmar joita suostun edes harkitsemaan.

        • Ninni kirjoitti:

          Totta, kyllähän siitä pitää lähteä, että aikaa lähdetään parantamaan. Muuten treenimotivaatiota sais aika kauan haeskella. Porukkaa meinaa lähteä Vichyyn, mä en tiiä mitä siitä sanoisin. Nuo meriuinnit mua oikeasti vähän hirvittää!

  37. Mika kirjoitti:

    En saanut missään vaiheessa live-tulospalvelua toimimaan, en varmaan vain osannut, mutta tiesin kyllä koko ajan että homma hoituu. Olet täyttä rautaa, todella hurja suoritus. Hattu nousee päästä korkealle.

    Otahan ihan rennosti nyt ja nautit täysin siemauksin siitä mihin olet päässyt, palaat sitten aikanaan liikunnan pariin ihan maltilla. Kroppa on tuollaisen jälkeen sekaisin vähintään useita viikkoja, jopa pari kuukautta. Silmäilet niitä tulevia ironmanien ajankohtia sitten joskus myöhemmin, vaikka ens viikolla 😉 Onnea Ninni!

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Mika! 🙂 Hih, taisit arvata, että mun tulevaisuus on aika pian. 😀 Vähän tuosta jäi hampaankoloon, niin oonhan mä jo ny surffaillu. 😀 Mutta rennosti otetaan ja palautellaan. 🙂

  38. Juha kirjoitti:

    Mahtava suoritus ONNEA IRONNINNI! seurasin liveseurannasta ja täytyy kyllä sanoa että lujaa jaksoit pyöräillä sauna lämmöissä. Kerran vaan tarvi huolestua kun live seuranta ei heti päivittynyt mutta onneksi oli vain päivitys ongelma. Ja hieno postaus jälleen kerran..

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Juha! 🙂 Et oo ainut huolestunu, muutama muukin on sitä sanonu, mutta onneksi vain päivityksen kanssa ongelmia. Pyörä on mun vahvin laji noista, mutta silti kaipaan lisää vauhtia siihenkin. 😀

  39. Jenni kirjoitti:

    Onnittelut hienosta suorituksesta! Kyllä omakin triathlon innostus taas kasvoi entisestään, täs on tavoiteltavaa!

  40. Petri kirjoitti:

    Erittäin hieno kisarapsakka, juuri niin hieno kuin odotinkin! 🙂 Suuri kiitos siitä ja tällaisen lukeminen ehdottomasti kasvattaa minunkin triathlon innostusta.
    Pitikin kysellä jo mitä aiot tehdä seuraavaksi ja miten V800 toimi mutta näistä oletkin jo kirjoittanut seuraavaan juttuun, hyvä!
    Olen samaa mieltä kuin moni muukin eli sulla on pakko olla maailman paras perhe ja huoltojoukot. Harjoittelu Ironmania varten on onnistunut kaikesta päätellen hienosti. Sellaisen kisan kesto on pitkä joka tapauksessa mutta saamasi support, lukuisat hienot valokuvat ovat jotain ihan ainutlaatuista. Ja oli taatusti makoisaa se kotona odottanut IM kakku, ihan huippu!! 😀 (slurps)

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Petri! 🙂 Loistavaa, että näillä omilla kokemuksilla saan muillekin lisää intoa! Jee! 🙂 Kiitos kauniista sanoista! Ilman tukea tämä ei onnistuisi, sen verran kuitenkin vaatii aikaa ja suunnitelmallisuutta. Nyt tosin huomaa, että ei saa mitään aikaiseksi, kun on vaan ollu. 😀 Sopii mulle paremmin tuo järjestelmällisyys ja aikataulutus. 😉

  41. Carita kirjoitti:

    Nyt vasta luin Ironman-raporttisi……ihan loistava suoritus…..tippa tuli silmään pelkästään sitä lukiessa 🙂

  42. Zia kirjoitti:

    Onnea mahtavasta suorituksesta! Jälleen kerran olit kirjoittanut tosi mielenkiintoisen ja ”kaunistelemattoman” kisarapskan. Olen seurannut sun blogia joitakin vuosia, vaikka en itse tätä lajia harrasta. Upeaa, että saavutit pitkäaikaisen tavoitteesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *