Läheltä piti -tilanne sorsan kanssa!
Lähdin eilen Ideaparkiin shoppailemaan tyttöjen kanssa, ja onhan se ny tommosten vajaa 12-vuotiaiden paratiisi. 😀 Kotimatkalla kierrettiin Häijään, Särkijärven ja Aqua Plussan SuperSprintin kautta. Mulla oli mukana märkäpuku ja lenkkarit, joten vuorossa oli aquathlon. Tarkoittaa siis uintia ja juoksua.
Molemmat lajeista oli vuorossa ekaa kertaa Frankfurtin reissun jälkeen, kun maanantaina en uimaan ehtiny aikomuksesta huolimatta. Sunnuntaina kävin vähän maastossa pyöräilemässä.
Laiturin vieressä oli kuollut hauki, ja tottahan tytöt pelastivat äitinsä siltä ja onkivat sen muovipussilla. 😀 No mitäs sitten tapahtui.. Kun lähdin uintiverraa tekemään, niin uin muutamia metrejä ennen kuin katsoin eteeni suunnistaakseni. Edessä oli sorsia!! Likat oli kuulemma huutanu laiturilta, että varo äiti sorsaa, mutta en ollu kuullu. Takana olleita miehiä sitten vähän nauratti. Ärsyttäviä olivat, ettei kukaan aikoinutkaan pelastaa mua laiturin takaa tulleelta sorsaparvelta. 😀 Ei ollu monesta sentistä kiinni, etten sorsaan törmänny. o_O En tiiä kuinka siitä olisin selvinny. 😀
No miltä treenit sitten tuntui? Sekä kädet että jalat tuntuivat löysiltä. Ei ole mitään lihaskipuja, mutta juostessakin tuli fiilis, että kompastun kohta omiin jalkoihini. Alamäkeä ei uskaltanu kunnolla rullata, kun sen verran hallitsemattomat oli jalat. 😀 Ei siis mitään lihaskipuja, eikä jalat tuntuneet siltä, että olisivat reeneistä tukossa. Ne olivat vaan lötköt, mutta loppua kohti koko ajan paremmat. 500m uin ja 3km juoksin. Palautellaan siis kevyillä jutuilla. 🙂
Mä lähden kans Joroisille perjantaina ja seuraan kisaa lauantaina. Saa nykiä hihasta! Upeeta säätä +19, aurinkoa ja tuulta 1-2m/s. Ei vois parempaa säätä ollakaan!! Katsojillekin kiva! 🙂 Sannan matkaan siis lähden, kun hänellä on eka puolimatkan kisa. Sanna kommentoi, että häntä ihan hävettää tuo sää. 😀
Hirveen mukava fiilis on nyt, ja treenejä ootan kovasti ja tämmöset pikkuset kunnon, vauhdin ja palautumisen testaamiset on sikakivoja! Ainut, mikä harmittaa, on se, että viikon verran on tullu syötyä sen verran paljon kulutukseen nähden, että olo on melkosen öklö. Nyt täytyy vähän tsekkailla syömisiä, kun treenit niin kevyinä jatkuvat.
Vai kuollut kala. Ei sentään hirven raatoja.
No mä en olisi varmasti uinut tuon kalan ja sorsien jälkeenkään.
Kaksi vuotta sitten Joroisilla syttyi kipinä ja nyt pitäis itsekin olla liekeissä lauantaina. Hurjaa!
Mä en menny lähellekään kalaa, mutta sorsa oli ihan silmien edessä! Yäk! 😀 Ei onneksi hirven raatoja. 😀
Aattele, kaksi vuotta sitten sanoit, että et ikinä! 😀 Mutta niin vaan mieli muuttui ja aika monta ”ei ikinä” -juttua on muuttunu. 😉
Ehkä sun jalat ei vielä halunnu juoksumetrejä ja ne heittäytyi lötköiksi. 🙂 Me just työkaverin kanssa mietittiin, että kuinkahan kauan omalla elimistöllä kestäisi palautuminen täyden matkan triathlonista, siis tällä juuri tämänhetkisellä kunnolla. Voi apua, siinä menis varmaan vuosi! 🙂 Tämänhetkisellä kunnolla ei kyllä suoritettais edes puolikasta… Täällä on yksi, joka vuosi sitten suunnitteli ehdottomasti olevansa Joroisten kisakatsomossa tulevana viikonloppuna, mutta joka ei ole, koska on liikaa muuta ohjelmaa. Harmi! Ehkä ensi vuonna sitten, jos en sit oo starttiviivalla siellä. 🙂 Oi, olisinpa! Sannallekin kovasti tsemppiä kisaan! 🙂
Kiitos Katri. 🙂 Ehdottomasti viivalla ensi vuonna. 🙂
Jo pelkästään matka siihen kuntoon, että pystyy osallistumaan on kulkemisen arvoinen.
Kuulemma 3-4 viikkoa palautuminen normaalisti ottaa. Silloin vauhdit alkaa olla samassa kuin ennen ironmania. Mulla tietty ottaa kauemmin kuin kokeneemmalla. Mutta toki tuota kolmea viikkoa ei voi ihan sängyssäkään maata, mitä melkein nyt viikon oonkin tehny. 😀 Polarin aktiivisuusprosentti eiliseltäkin 25.. Jippijee! 😉
Tosi harmi, että et päässy kisakatsomoon! Mutta ehdottomasti Katri ens vuonna starttiviivalle, susta on siihen ehdottomasti!! 🙂
Jee mukavaa, että tulet kisakatsomoon. =) Jos haluat kannustaa niin mut tunnistat sinisestä tai punaisesta lippiksestä. Tai valkoisesta, öö en ookaan varma. =D No pinkeistä tossuista ainakin. =D Nähdään.
Sannalle tsemiä ja kuten hän tossa kirjoittaa niin matka liikunnan parissa on kulkemisen arvoinen ehdottomasti. Tämmöset kisat on vaan plussaa siihen päälle. Hyvä Sanna.
No ehdottomasti haluan kannustaa, siitä ei oo epäilystäkään!! 🙂 Just mietin eilen, että pyörällä mennään niin kovaa ohi, että on vaikea tunnistaa ihmisiä ajoissa. Onko sulla muuten TT226:n punainen puku päällä? No toki me varmaan nähdään alueella ennen kisaakin, pe tai la. 🙂 Juoksussa onkin hyvä, jos on joku tietty juttu, mistä pystyy kaukaa tunnistamaan. Teidän seuran asu ainakin erottuu hyvin ja sit ku on sen verran yhdes treenattu, niin se ja juoksutyyli auttaa tunnistamaan. 🙂
Kyllä, Sanna on oppinu tärkeimmän asian! 🙂 Tosin aika tylsää olis, jos treenaamisesta ei nauttisi. Se on sitä parasta! Tsemppiä Jaana Joroisille! 🙂
Minä tulen lauantaina myös kisakautsomoon ja Teijaa huoltamaan. Kiva olisi nähdä ja päästä oikein livenä onnittelemaan huikeasta Ironman suorituksesta.
No ihan varmasti nähdään!! 🙂