Viikon höpinöitä
Tämä lomalainen on ollu laiska blogin kirjoittaja, vaikka ensimmäinen kunnon treeniviikko ironmanin jälkeen onkin takana. Ja treenikuvatkin on jääny oikeastaan ottamatta. Muutama kuva instassa, ja oikeastaan marjoista vaan eniten.
Instassa jaoinkin jo kälyn vinkkaaman vinkin. Kananmunaleikkurilla mansikat viipaleiksi ja pakkaseen. On valmiiksi puuro- ja smoothiemarjat pienempinä. Kätevää!
Lauantaina olin tekemässä triathlontreeniä Nokialla. Uintia Vihnuksessa, pyöräilyä Säijään lenkillä ja juoksua Pitkäniemen vitosta ympäri pariin kertaan.
Uinnin kanssa on ollu vähän ongelmia Frankfurtin jälkeen. Kisaraportin lukeneet ehkä muistavat kuinka jouduin pariin otteeseen kyökkäämään veden valloessa pesukoneen lailla poijuilla. Sen jälkeen jokaisella uintikerralla on tullu hetki joskus tonnin jälkeen, että on pakko vetää happea. Kyökkään ja hengitän syvään aikani, ja sit taas menoksi. Oon ollut kolme viikkoa lomalla ja kiinnittäny huomiota siihen, että kun on paljon makoillut, niin ylösnoustessa huimaa ja paljon. Mulla on ollu aina tosi matalat verenpaineet. On normaalia, että yläpaine on alle 110. En tiiä onko nyt paineet alempana, vai onko vaan tullu löhöttyä normaalia enemmän ja sit sen huomaa useammin. Tiedä tuota. Pitäis käydä vähän mittailemassa paineita. Toinen juttu, että pitäisi hommata korvatulpat, jos tää johtuukin näistä kylmistä vesistä.
Pyörä sujui oikein mukavasti, ja juoksukin aika samoihin aikoihin ja sykkeisiin kuin kuukausi ennen Frankfurtia viimeistelytreeneissä. Treenin jälkeen Kaitsu-koutsi kysyi mun juoksuvauhteja ja jatkoi itse vastaamalla ”5:40? 5:45?”. Totesin kelloa katsoessani 5:43. Hyvin se tietää! 😀 Juoksunopeutta toivon ensi kesäksi kyllä lisää ja tämän toiveen tietää valkkukin.
Tänään puolestaan pitkä juoksu, johon sain systerin juoksukaveriksi. Nopeampana juoksijan otti sykkeenkohotusta mukaan lenkille. 😀 Raskas oli juoksu, ja pohje vaivas koko juoksun. Pyöräilyn jälkeen juoksu on helpompaa kuin ilman lämmitettyjä paikkoja.
Koirien kanssa mettässä ollessa tuli kerättyä ex tempore autosta löytyneeseen pulloon lakkoja ja mustikoita. Niistä tuli kyllä loistava piirakka! Tosin mä leipuri Hiivana en sitä tietenkään tehny, vaan tytöt kaverinsa kera.
Illalla vielä toinen kerta, kun nää siskokset suuntasivat pyörineen mettiin. Ja kuulemma blogimaininnan paikka, että nämä toiskertalaiset menivät molemmat mun ohi kerran pyörällä. Toinen yllätti ylämäessä ja toinen pikkunyppylässä. 😀 Olkaatte hyvät H ja P! 😛
Viis vuotta nuoremmat kaksossiskoni täyttävät ensi viikolla 30 vuotta, ja ehkä meidän pitää tehdä jälleen uusi lenkki kolmikymppisten kunniaksi. 🙂
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja hyvää viikonalkua! 🙂
Hauska mansikkavinkki! 🙂 Kokeilen heti tänään, kun haen vähän isompia manskuja jostain. Hyvä sisarussuhde on kyllä parhautta, mullakin on. 🙂
Meitä on kaikki neljä viiden vuoden sisään, joten näin aikuisiällä ollaan läheisiä. Toisin kuin joskus teineinä, jolloin esimerkiksi mä olin viisi vuotta nuorempien siskojen mielestä ihan persiistä. 😀