Hae
Ninnin energianurkkaus

Le Tuuri Parc, erilainen treeni

Työkavereiden kanssa tsekattiin eilen Vesa Keskisen naapurissa oleva Le Tuuri Parc köysiseikkailupuisto.

Mä en oo ennemmin ollu missään köysiseikkailupuistossa, mutta erityisen hyvää tässä kuulemma oli valjaat ja kiinnityssysteemit. Varsinkin, jos aattelee lapsia ja ihan itteäkin. 😉 Ei nimittäin oo pelkoa, että sä olisit unohtanut kiinnittää ittesi kunnolla. Kun aloitat radan, niin pääset siitä vain radan lopussa pois, oot vaijerissa kiinni koko ajan. Ja tietenkin kesken kaiken pääsee pois apua pyytämällä henkilökunnalta, jos haluat keskeyttää. Lisäksi vaijeriliukujen alastuloissa oli aina patjat vastassa!

Päivästä teki huomattavasti haastavamman se, että mulla on korkeanpaikankammo. Junior-rata skipattiin ja meidän ensimmäinen rata oli Family. Radat pitää suorittaa järjestyksessä, koska ne vaikeutuvat koko ajan. Tietää myös, että uskaltaako tai onko mahdollisuuksia suoriutua seuraavasta.

Tuolta tasanteelta jo pelotti lähteä laskemaan!!

Tuolta tasanteelta jo pelotti lähteä laskemaan!!

Heti radan ensimmäinen lasku oli kamala, kun oltiin muka jo niin korkeella ja piti valjaiden varaan ittensä tiputtaa. Huh!! Aina esteen jälkeen halasin kyllä puuta niin paljon, etten varmasti tipu!

Adventureradasta on eniten kuvia, kun siinä joutui eniten oottelemaan toisten suorituksia. Adventuressa oltiin jo huomattavasti korkeammalla, mutta yritin vaan keskittyä aina esteiden suorittamiseen. Nyt uskalsi jo paremmin hypätä vaijeriliukuun valjaiden varaan, vaikka matkat piteni ja korkeus kasvoi.

Pari työkaveria oli ollut jo kesällä ennemmin tuolla ja vannoivat, etteivät lähde Sporttiradalle. No jotenkin kummasti meitä sinne lähti, ja täytyy sanoa, että se oli niin hirveää, mutta voittajafiilis tietty, kun se oli päässy läpi. Rata nousee 13 metriin, ja yksi este on kaikista vaikein. Verkkoeste. Ollaan tosiaan 13 metrissä, verkkoja on 7 ja niillä on aina noin metrin väli. Lisäksi täytyy vielä kiivetä ylöspäin. On kyllä haastava! Lisähaastetta itelle toi tuo korkeanpaikankammo. Jännitin niin, että välillä ihan jalat ja kädet tärisi, ja lihaksia piti yrittää rentouttaa. Oli kyllä kädet hapoilla tuo esteen jälkeen! En yhtään ihmettele, että noin 20% selvittää tuon radan. Kuinkahan paljon helpompi se olisi, jos olisi vaikka metrin maasta. Veikkaan, että paljon. Ainakin mulle! 😀

Menossa kohti ylös oranssia,vaikka katse taaksepäin onkin.

Menossa kohti ylös oranssia,vaikka katse taaksepäin onkin.

Hankalassa paikassa vaijeri just tuolloin!

Hankalassa paikassa vaijerin stopparin ohitus just tuolloin!

Joku siellä alhaallakin seisoskelee.

Joku siellä alhaallakin seisoskelee. Itse oon jo tasanteella lepäämässä, este ohitettuna.

Nuoralla kävely

Nuoralla kävely

Tässä näkee noiden verkkojen välin, lyhyillä jaloilla hankalaa päästä toiseen verkkoon.

Tässä näkee noiden verkkojen välin tuolla ylhäällä, lyhyillä jaloilla hankalaa päästä toiseen verkkoon.

Kun kolme tuntia on painellu erilaisia esteitä, ja jännittäny jokaisen lihaksensa, niin kyllähän tänään sitten tuntuu käsissä ja jaloissa. Jopa reisien sisentäjissä. 😀 Niin ja muutamia mustelmiakin löytyy, niin säärestä kuin käsistäkin! Tuli käytyä siis vähän tekees lihaskuntotreeniä. 😉

Mieletön paikka! Suosittelen todellakin! Ja aion mennä myös muksujen kanssa tuonne, mutta en ihan heti oo kyllä uudestaan sporttiradalle lähdössä. 😀

9 kommenttia

  1. Senja kirjoitti:

    Tuli itsekkin käytyä tuolla kesälomalla. Itse pidin paljon ja todellakin sporttiradan verkot olivat pahimmat haasteet. Kyllä oli kädet hapoilla ja mustelmilla mutta kyllä oli voittajafiilis kun kaikki radat läpi pääsin 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Jotenkin huojentavaa kuulla, että muillakin on tuntunu. 😉 Mua on ihan naurattanu nää mustelmat mitä on, mutta miksei kun lyö jalkoja mihin sattuu ja puristaa käsillä niin, ettei veri kierrä. 😀

  2. MatuCanex kirjoitti:

    Käytiin tyttärien kanssa kesällä Varalan vastaavassa paikassa ja olen samaa mieltä kanssasi että se verkkoeste on yllättävän hankala ja rankka, varsinkin kun se etukäteen vaikuttaa paljon iisimmältä. Toipumiseen mulla meni pidempään kuin puolimaratonista, mutta ei sentään niin kauan kuin puolitriathlonista – siis kun on vetänyt tosissaan. Innolla odottelen sun pyöräuutisia, vaikkakin lievä aavistus mulla taitaa jo olla 😉

    • Ninni kirjoitti:

      No just tuo, kun se vaikuttaa paljon helpommalta!! 🙂 Juuri kirjoittamassa pyörästä bloggausta. 😉 Taidat arvata joo! 🙂

  3. Jarmo kirjoitti:

    Aivan mahtava rata ja varmasti huikaiseva ja erilainen treeni mitä normaalisti triathlonissa ja korkean paikan pelko varmasti lisää jännitystä, kokeilisin varmasti jos oli lähempänä.

    Aika tarkkaan vuosi sitten, ehkä tässä korkean paikan kammosta voisi kärsiä, mutta muuten temppurataa varmasti helpompi
    http://1drv.ms/1HnSfMP

    • Ninni kirjoitti:

      Joo, ja oikeasti pystyi ihan treeniksi lukemaan. En oikein ees ymmärtänytkään millaista se voi olla. 😀

      Kääk, en pystyisi ikinä!! En ikinä!! 😀

  4. Jarmo kirjoitti:

    Se oli helppoa, kaveri työnsi alas, itse ei tarvinnut tehdä mitään, kaikkein vaikeinta oli tulla ylös siksak polkua kävellä, eivät vetäneet köydellä ylös 🙁
    Sillalta alas joenpintaan 160 metriä 🙂

  5. Katarina kirjoitti:

    Hei kiitos tästä!! Itse mietiskelin tuonne lähtemistä miekkosen kera ja tuumasin onkohan mistään kotoisin, mutta ilmeisesti ihan jees! ^_^

    • Ninni kirjoitti:

      Itse asiassa on ollut suunnitelmissa mennä tsekkaamaan lasten kanssa radat myös. En tiedä onko tullut muutoksia parissa vuodessa, mutta tuo oli eka kerta, kun köysipuistossa olin ja tykkäsin kyllä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *