Syksyn eka pitkis, jee!
Kaikella tapaa mahtava treeniviikko! Siitäkin huolimatta, että mies oli kolme päivää reissussa, niin sain kaikki haluamani treenit tehtyä. Siksi sanon haluamani, koska ihan tietoisesti jätin yhden 10km juoksulenkin välistä ja yhtä juoksulenkkiä lyhensin 7km. 🙂
Viikkoon mahtui voimaa, uintia, maastopyöräilyä, pyöräilyä trainerilla ja juoksua. Viikon päätti juoksupitkis. Ihan mieletöntä oli juosta 20 kilsaa! Sisko oli vaunujen kera seurana tuolla lumisissa ja valoisissa maisemissa. 15 kilsaa meni hyvin, mutta sitten juoksemattomuus näkyi: jalat painoi ja polvissa tuntui. Ei kipua, vaan väsymys. Juoksemattomuus. Mutta kun olin päättänyt, että 20 juoksen, jos kipua ei tule, niin sen juoksin, vaikka kuinka vipat kilsat painoi. 😉 Oli samalla muuten nopein pk-lenkki koko syksynä. Kyllä se tästä!! 🙂
20km: 2:04:18, 6:12 min/km ja keskisyke 157 eli pk2. Jihaa! Ei oo muuten yhtään kuvaa tältä juoksulenkiltä, mutta pitkästä aikaa kuvia koiralenkiltä.
Kyllä tuo lumi vaan tuo oman fiiliksen tuonne lenkeille. Eilen kävimme vajaa kolmisen tuntia Harrin kanssa ajelemassa mettissä. Pyörä keräs kyllä sellasen määrän lunta, vettä ja jäätä, että välillä oli pakko pysähtyä sitä putsaamaan, että olisi meno olla ees vähän kevyempää. 😀
Tästä viikosta tuli yllättäen 11 tunnin treeniviikko, ei nimittäin tuntunu yhtään siltä. Ja vihdoin ja viimein pääsin myös juoksemaan 7 kertaa sairaalanmäenkin ylös. Näitä juttuja oon oottanu ja nyt ne on täällä, ja oon niin iloinen! Ei oo siltäkään lenkiltä muuten kuvaa. Mä oon vaan ollu niin fiiliksissä vissiin. 😀
Viikko 47
Pyöräily 3:55
Juoksu 3:24
Uinti 2:51
Voima 0:55
_______________
Yhteensä 11:07
Uusi treeniviikko on jälleen tervetullut, vaikka nyt jaloissa tuntuukin, niin huomista kohti vaan. Mukavaa viikkoa kaikille! 🙂
Tasoni triathlonharjoittelun alussa
Yksi lukijoista pyysi kirjoittamaan siitä, millainen oli kuntoni eri lajeissa, kun aloitin triathlontreenit.
1.8.2011 ilmoittauduin Aqua Plussan triathlonkouluun. Soitin ja kysyin onko mun kunnolla mahdollista tulla mukaan. Koulussa oli 15 tyyppiä, joista kymmenen jatkoi keväältä ja viisi oli aloittelijaa. Uinti oli nollassa, juoksua oli takana 2,5 vuotta ja pyörälenkkejä parin viikon verran. Triathlonkoulu alkoi syyskuun lopussa 2011. Onneksi sain seuraa toisesta aloittelijasta eli Jaanabasta. 🙂
Juoksu
14.1.2009 ostin juoksuvaatteet ja aloin käydä juoksulenkeillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Toukokuussa 2010 Tukholmassa ensimmäinen maraton (5:18), vuonna 2011 siellä toinen (4:29). Kolmannen maratonin Juoksin Berliinissä syyskuussa 2011 juuri ennen triathlonkoulun alkua ajan 4:37, se oli vaikea juoksu mm. vähäisten kilsojen takia (jalkaongelmat). Puolimaraton kulki tuona syksynä aikaan 1:58.
Normilenkeillä vauhti oli 6:15-6:30 min/km . Pk-lenkit olivat aina pk2-tasolla. Kun kunto on kasvanut, niin oon huomannu, että treeneissä syke jää nykyään useimmiten pk1-tasolle. Kun ennen sellaiseen ei ollut mitään mahdollisuutta, ei päässyt niin hiljaa. 😀
Puolimaratonin ennätys on nykyään 1:51. Maratonia en oo juossut tuon Berliinin jälkeen. 7 minuuttia on lähtenyt neljässä vuodessa ja minuutit ovat koko ajan vaikeammassa.
Pyöräily
Ensimmäisen cyclocross-pyörän ostin heinäkuussa 2011. Kiitos Kipan vinkin, että sellaista kannattaa aatella hybridin sijaan. 🙂 Siihen lukkopolkimet ja sitten alkoi maantiepyöräily. Välillä lenkki kesti tunnin, välillä kaksi tai siltä väliltä.
Ensimmäinen pyörälenkki valmennustiimin ja triathlonkoulun kanssa oli lokakuussa. Keskisyke lenkillä oli yli 160 ja maksimisyke 197. Ei päässyt helpolla! 😀
Maastopyörän ostin sitten heti loka-marraskuussa. Sama Cube on edelleen tallissa. Cyclocross puolestaan päivittyi myöhemmin maantiepyörään ja vielä sen jälkeen triathlonpyörään.
Uinti
Vapaauintiahan en osannut ollenkaan. Päivänä, jolloin triathlonkouluun ilmoittauduin, uin 2km mummouintia (rintaa pää pinnalla) ja siihen meni aikaa 1h 11min. Jaksoin siis matkan uida, mutta aikaa tuhlaantui. Vaparia pääsin ensimmäiselle lippusiimalle asti eli vaivaiset 5 metriä!
Otettiin yhdessä Jaanaban kanssa Kaitsulta kaksi uinnin yksityistuntia heti elokuun alussa ennen kuin triathlonkoulu alkoi. Tehtiin aina 10-15m jotain harjoitetta ja sitten seis ja käännyttiin takaisin päätyyn. Kaitsu piti meitä hyvinä oppilaina. 😉 No olihan se alku haastavaa, ja lokakuussa onnistui 25 metrin uiminen putkeen, marraskuussa meni jo satanen. Sitten hengitys alkoikin luonnistua ja joulukuussa pulliksen kera ensimmäinen tonnin aika oli 21:40.
Siitä lähti uinnin opettelu ja nyt neljä vuotta sitten ollaan siinä pisteessä, että tekniikkaa yritetään parantaa koko ajan ja vauhtia saada lisää. Tonnin ennätys on nykyään 18:23.
UInnissa oon kehittynyt taidollisesti ja ajallisesti eniten, mutta lähtötaso olikin nolla. Juoksuvauhti ja pyörävauhti on kehittynyt, mutta eniten ehdottomasti niissä kestävyys. Sitä on tullu neljässä vuodessa huimasti. Jos en olisi triathlonkouluun mennyt, ja kulkenut Ylöjärvellä kolmena sunnuntaina kuukaudessa, niin en tiedä millä tasolla mun uinti nykyään olisikaan. Tai olisiko harrastus ees tällä tasolla. Sen verran motivoitunutta oli triathlonkoulun porukka ja valmentaja. Innostus vei mukanaan mutkin. Itse asiassa taitaa kaikki trikoulussa aikoinaan ollutta tyyppiä harrastaa lajia edelleen. 🙂
Uinti oli se, mikä eniten mietitytti. Sama taitaa olla suurimmalla osalla ihmisistä, jotka triathlonin aloittamista pohtii. Ja eipähän tuo mun lähtötaso muutenkaan mikään kummoinen ollut, ja silloin reilu neljä vuotta sitten aattelin, että triathlonin täysmatkan suorittajat ovat yli-ihmisiä. Nyt mulla on sellainen itellä takana, enkä todellakaan oo yli-ihminen. Normaali aikuisiällä liikunnasta innostunut ihminen vaan. Jos mä pystyn, niin jokainen pystyy! Ihan mihin vaan! 🙂