Pitkin maita ja mantuja ilman ruskeaa raitaa
Vaikka sataa, on pimeää ja kylmää, niin valitsen mieluummin maastopyörän ja ulkona olemisen kuin trainerin ja sisällä polkemisen. Toki tietenkin pimeys ja märkyys vaikuttaa reitin valintaan. Tuolloin yksin metsässä on pelottavaa, ja juuret ja kivet ovat liukkaita. Talvella taas kovilla pakkasilla mieluummin hiihtää kuin pyöräilee, silloin pysyy lämpöisempänä. Ja jos on paljon lunta, niin mettässä on ees turha tavallisella maastopyörällä ajaa, kun ei vaan pääse eteenpäin.
Vähälumisessa talvessa on siis puolensa, mutta toivon silti paljon lunta ja hyviä hiihtokelejä! Se kehittää pyöräilyä enemmän, kun on helpompi nostaa syke vauhtikestävyydenkin puolelle.
Mulla on ihan 26″ jäykkäperäinen Cuben pyörä. Haaveissa 29″ täysjousto, mutta siitä saa haaveilla aika kauan. Mieluummin laitan rahani kisapyörään kuin maastopyörään, vaikka jokaisella lenkillä mettässä jäykkäperäisen kiroaa. 😀
Sanna mulle fiksuna muistutti, että Seinäjoen vanha ruotsinkielinen nimi Östermyra tarkoittaa itäsuota. No sitä suotahan täällä on tarjolla joka paikassa. Ei oo ylämäkiä, mutta syke kyllä nousee raskaalla alustalla. Toki on tavallisia polkuja ja jokunen juurakko- ja kivikkopätkäkin. Mutta niistä harvemmin tulee ees otettua kuvaa, kun on vaan ajettava kaksi kättä sarvissa kiinni. 😉
Aika hyvin sitä tietää eri reittejä Seinäjoella Ämmälän, Eskoon ja Jouppiskan maastoissa. Sen verran on tullu koirien kanssa kierreltyä samoja reittejä, että niitä nappaa sitten pyöräilyynkin.
Nyt oon hommannu pyörään Ass Saverin. Sellaisen kympin muovisen lipareen, nopeesti lisättävän ja poistettavan rapakaaren. Syksyisin persus on ollu heti alkulenkistä niin märkä, että ihan ärsyttää. Nyt ei oo enää!! Ja jää se ruskea raita niistä housuista persevaon kohdaltakin pois! 😀
Oiiii, olipa mukava lukea ja katsella kuvia teidän maastoilusta. Mulla oli omassa Cubessani oikein isot lokarit vaan eihän niillä mettässä voinu kulkee. Poistin kummatkin lokarit ja kuljin muutaman kuukauden ilman lokareita kunnes alkoivat nämä märät syyskelit ja persus oli kalsareita myöten kurassa. Kyllästyin moiseen ja ostin myös tuollaisen lyhyen satulaan kiinnitettävän muovipätkän. Sittemmin persaus on säästynyt kuivana.
Mukavan näköistä tuo reitti mitä olette päässet ajamaan. Tai sanotaanko, että mielenkiintoisen näköistä. Näin märällä syksykelillä ajelu on aika haastavaa liukkautensa vuoksi eikä vauhti pääse nousemaan kovin suureksi. Varsinkin jos polut ovat vähänkin teknisiä. Mutta on se vaan silti niin hauskaa. Lauantaina olemme menossa ajelemaan Lopelle Poronpolulle. Matka on noin 30km ja luvassa on suhteellisen vaativa reitti. Odotan sitä innolla!
No niin, ehdin koneelle ja vastaamaan tänne. 🙂 Mä oon myös aika arka näin märällä kelillä, kun maatuvat märät lehdet peittävät juurakot. Pelkään loukkaavani itteäni ja joutuvan treeneistä sen takia sivuun. Tänään oli sellaista juurakkopätkää, että kun muutaman kerran pyörä lähti alta, niin tuli pahimmat pätkät talutettua pyörää. 😛 Toivottavasti teillä oli oikein onnistunut Lopen reissu!! 🙂 Pitäis kyllä enemmänkin lähtee ajelemaan muuallekin kuin näitä samoja juntuja, mutta toki matkat ottaa sitten aina oman aikansa. Tää on kyllä hieno laji! 🙂