Joulukuun kolmas, talvikauden pyöräilyt
Heta pyysi kirjoittamaan talvikauden pyöräilystä eli miten hoidan pyörätreenini talvella.
Mä en oikeastaan koskaan pyöräile pitkiä pk-pyöräilyjä sisällä trainerilla. Ainoastaan, jos on ihan pakko. Pakko tarkoittaa siis sitä, että en voi jättää lapsia päinsä 2,5-4 tunniksi.
Tämä talvi on oikeastaan yllättänyt mut täysin, oon jopa nauttinut kerran viikossa olevista intervallipyöräilyistä trainerilla. 🙂 Triathlonpyörän päällä on kuitenkin ihan järkevääkin istua välillä, että kroppa ei unohda ajoasentoa ja persus penkkiä.
Pitkät pyöräilyt teen mieluummin maisemien vaihtuessa maastopyörällä, jos pakkanen sen sallii. Jos pakkasta on paljon, niin silloin ulkona pyöräily jää väliin tai mahdollisesti vaihtuu hallipyöräilyksi. Kylmillä säillä pyöräilykengät suojineen vaihtuvat pakkaskenkiin, että varpaat pysyvät lämpiminä. Kerrospukeutuminen on hyväksi, voi tarvittaessa vähentää vaatetta matkalla.
Hiihto on hyvä tapa korvata pitkät pk-lenkit. Se ei kuormita niin paljon kuin juoksu, mutta pitää lämpimämpänä kuin pyöräily.
Viikonloppuisin pyrin ajamaan lenkit aamusta, jolloin on valoisaa. Arkena lenkit on iltaisin, joten pyörään hyvät valot eteen ja taakse, ja lisäksi hyvät heijastimet itelle. Kun on akkukäyttöinen kunnon lamppu (mulla 1000 lumenia), niin se valaisee kunnolla ja voi ajella katuvalottomia teitäkin. Pimeään metsään mua ei yksin saa, ja joskus on Sannan kanssakin tehty pikku veto väliin. 😀 Pelottava pimeys ja kaikenlaiset äänet. 😉 Jos esimerkiksi arkena pimeällä tulee poljettua maastopyörällä kaksi tuntia, niin heposti mun reitti kulkee valaistuja teitä pitkin. Vähän naapurikylään ja takaisin.
Yritän myös käydä aina silloin tällöin talvella Botniahallissa pyöräilemässä. Kolme tuntia hallia ympäri ei ihan helppo rasti pääkopalle oo. Mutta toki voittaa trainerilla ajamisen ja ajotuntumaa saa eri tavalla. Nyt on tarkoitus Itsenäisyyspäivänä lähteä taas kohti Mustasaarta klo 5.40, kun vuoro on klo 7-10.
Kiitti! 🙂