Joulukuun kakstoka. Miksi valmennusta?
Miksi mä olen valmennuksessa? Oon nyt neljä vuotta treenannu triathlonia, ja käytännössä toteuttanut jonkun laatimaa ohjelmaa koko ajan. Muutaman kuukauden oon mennyt omillani, ja todennut kuitenkin mulle sopivan parhaiten sen, että tahti määrätään ulkopuolelta.
Omaa ohjelmaa toteuttaessa treenit kasaantuu loppuviikkoa kohden ja lepoviikolla kuvittelen jo torstaina, että levätty on ja sitten taas painetaan menemään. Selkeää rytmitystä ei tule. Se on isoin ongelmani.
Neljästä vuodesta kolme on mennyt Aqua Plussassa. Yksi vuosi triathlonkoulussa Kaitsun ja Venlan opissa, yksi Venlan henkilökohtaisessa valmennuksessa ja nyt Kaitsun ns. ryhmävalmennuksessa. Välissä olin Seinäjoella Maijan valmennuksessa, ja sitten hetken omillani. Lopulta päädyin Kaitsun tiimiin vuosi sitten.
Henkilökohtaiseen valmennukseen tämä eroaa siinä, että ohjelma on yhteinen koko ryhmälle. Ryhmä on nimeltään ironman-tiimi, eli kaikki treenaavat täysmatkalle. Toinen ryhmä on valmennustiimi, joka tavoitteena on puolimatka. Vaikka kyse on ryhmävalmennuksesta, niin silti saa henkilökohtaisia neuvoja koska vain, valmentajalla on tiedossa tavoitteet joka lajissa, ja yhtälailla saa palautetta ja tsemppiä. Ja on kyllä saanu henkilökohtaisen ohjelman ennen kisoja tai esim. syksyllä, kun oli jalkaongelmia. 🙂 Ja tahtoo se Kaitsu tietää munkin vauhdit täsmälleen, eli henkilökohtaisemmalta ei voisi tuntua.
Mä oon todennut, että mulle tällainen ryhmävalmennus sopii parhaiten. Mulla on ohjelma, jota yritän noudattaa 100%, mutta elämäntilanteen takia joudun välillä vaihtamaan treenien paikkaa. Toki Kaitsu on myös sanonut, että esimerkiksi keskiviikon ja torstain treenien paikkoja voi vaihtaa, tai lauantain ja sunnuntain. Eli on siihen lupakin. 😉 Ja toki välillä tulee kysyttyäkin, että onkohan tämä järkevää. Ja on myös tsekattu esimerkiksi, että mitkä treenit voin korvata Botniahallissa ajelulla. Tiedän kuitenkin, että ohjelmassa treenit on tietyssä järjestyksessä syystä, joten pyrin välttämään omia vääntelyjä.
Itselläni on siis ohjat tiettyyn pisteeseen asti käsissä, ja oon vastuussa treenien toteuttamisesta. Mutta toki tietenkin Kaitsu myös olettaa, että valmennettava tekee ohjelman mukaan ja tiettyjä asioita myös vaatii. Niin kuin valmentajan pitääkin. Kyllä mä haluan, että valmentaja luottaa muhun, jaksaa uskoa mun tekemiseen ja kehittymiseen, ja jaksaa vielä tsempatakin. Parempiin suorituksiin mä yllän aina valmentajan silmän alla kuin itsekseni. 😉 Ja koska haluan kehittyä niin paljon kuin tämän ikäinen aikuisena kestävyysliikunnan aloittanut nainen voi kehittyä, niin siksi edelleen maksan valmennuksesta. Saan siitä niin paljon!
Kaupan päällehän hommassa tulee vielä mahtava treeniporukka. Minä ja kymmenen miestä, kaikki kovempia kuin minä. Ja itteään paremmassa seurassa kehittyy aina, joten valittamista mulla ei oo. 😉 Uintitreeneissä mukana on myös kovaa nuorten tiimiä, ja Aqua Plussan yhteisissä treeneissä valmennustiimin ja triathlonkoulun porukkaa. Jos asuisin Pirkanmaalla, niin voisin osallistua viisiin yhteistreeneihin viikossa. Nyt osallistun vain kaksi kertaa kuukaudessa ja kevään/kesän tärkeinä kuukausina sitten useammin.
Talven aikana käyn eniten uintitreeneissä, koska uinnissa saa parhaiten tehoja irti ohjauksessa. Ja täysin tekniikkalajihan se on, ja lisäksi lajeista hankalin teknisesti. Toki silloin tällöin on hyvä jonkun tsekata juoksua, pyörää ja voimatreeniäkin. Ja tehojahan porukassa saa noissakin lajeissa paremmin irti kuin yksin. On kiva, että joku kommentoi ajoasentoa, juoksutekniikkaa jne.