Hae
Ninnin energianurkkaus

Kehittyminen kestävyysurheilussa

Välillä tulee mietittyä syvällisemminkin tätä omaa tekemistä liikkumisen suhteen. Ja tottahan se, että toiset kehittyy nopeammin kuin toiset. Miksi on eroja samaa sukupuolta olevien välillä ja miksi nainen kehittyy urheilussa hitaammin kuin mies?

Tietenkin on fyysiset ominaisuudet sukupuolten välillä:

  • Naisilla on pienempi sydän, pienemmät keuhkot ja hemoglobiinia veressään vähemmän. Miehillä on siis parempi hapenottokyky.
  • Miehillä on vähemmän rasvaa kehossaan kuin naisilla. Rasvakudos ei kuluta energiaa, joten se on periaatteessa pelkkää lisäpainoa. Toki rasvasta on tietyissä asioissa myös hyötyä.
  • Hormonit: Testosteroni ja estrogeeni

Okei, nuo on tiedossa kaikilla ja ollut tiedossa kauan. Mutta ootteko miettinyt asiaa tuon pidemmälle? Mitens hormonit tarkemmin? Hormonikierto, menkat, mieliala? Entäs vastuu perheestä ja kodista?

Itsellä henkilökohtaisesti vaikuttaa treeniin hormonikierto. Syömiset ja nesteen kertyminen on erilaista ennen menkkoja, ja silloin tuntuu, ettei kovista treeneistä saa tarpeeksi kovia. Tuntuu, että parhain treeniaika on heti menkkojen jälkeen ennen ovulaatiota. Silloin on muuten myös estrogeenitaso alimmillaan ja kehon lämpötilakin alempana, en tiedä onko niillä mitään merkitystä asiaan. Vai onko lopulta merkitystä ainoastaan nesteen kertymisellä, huonommalla syömisellä ja mielialalla.. Voi olla näin. Pitäiskö tuo mieliala kirjoittaa isolla M-kirjaimella?! 😀

Lisäksi miehen on ehkä helpompi ottaa treeniaika treeniaikana, eikä se murehdi silloin kotona olevia asioita. Jos on perhettä, niin silloin tämä luultavasti kertaantuu. Äidit on äitiä. Tietysti tähän asiaan vaikuttaa vielä lisäksi jokaisen luonne, mutta kuitenkin voisi ees vähän yleistää, että äidit eivät ajatuksissaan pääse irti kotiasioista niin hyvin kuin miehet. Joko siis treenistä ei saa niin paljon irti kuin haluaisi, tai sitten palautuminen on hitaampaa.

Meidän perheessä on tietenkin aikuisia vaan kaksi, yksi nainen ja yksi mies, ja näin ollen sellaisia vertailukohtia ei ole, että voisin faktana asian kertoa. 😉 Mutta mitä asiasta on jutellut ihmisten kanssa, niin kyllä se vaan tahtoo olla, että (perheelliseen) naiseen vaikuttaa erilailla perheessä tapahtuvat asiat kuin mieheen. Geenit, hormonit, äitiys..

Geenit, työ- ja kotiasiat vaikuttavat ihmisiin ja heidän treenaamiseen. Vaikka olisi kaksi samaa sukupuolta, jotka tekisivät saman treeniohjelman mukaan, niin tulokset voivat olla ihan erilaisia. Mulla henkilökohtaisesti vaikuttaa moni asia treeniin. Tiedän, että normaalia pitemmän työpäivän (vaikka päivän työreissun) jälkeen on turha yrittää tehdä kovaa treeniä, vaan ihan rauhallinen pään tuuletus on paikallaan. Tai jos on murehtimista lasten takia, niin se vaikuttaa tekemiseen. Esimerkiksi tässä kuussa on ollut yhteensä viisi sairaalakäyntiä lasten kanssa, osa rutiinijuttuja ja osaa murehdin kovastikin. Ja voin kertoa, ettei jaksa panostaa syömisiin niin paljon kuin helpompina aikoina, tai saa vk-treeneistä niin hyvin irti kuin voisi saada.

On asioita, joita joudun ottamaan huomioon, kun haluan kehittyä ja odotan iteltäni kehittymistä. Vaikka toteutan ohjelmaani 98 prosenttisesti, niin en ole aina täysin valmis ohjelmassa olevaan treeniin, vaikka niin haluaisin. Se on kylmä fakta. Välttämättä en olekaan palautunut treeniin riippuen henkisistä tai fyysisistä asioista. Mutta elämä on, ja niillä korteilla mennään, mitkä mulla on. Pääasia, että saa liikkua ja tämä on kivaa, kehittyminen tulee omaan tahtiinsa.. 🙂

Tästä oon jutellut myös valmentajan kanssa. Lähinnä halusin kirjoittaa tästä asiasta blogiinkin, jos joku lukija jonkun ahaa-elämyksen tästä tekstistä saisi. 🙂 Jokainen omilla korteillaan eteenpäin! Ja niin kuin joskus oon kirjoittanutkin, niin on turha verrata itseään muihin. Ja juuri tuon kaiken ylläolevan kirjoittamani vuoksi.

Pääsiäiselle on merkattu melko paljon treeniä, leirityyppisesti. Tänäänkin mulla oli klo 7 kello herättämässä, ja klo 7.29 starttasi pyörä pihasta. Tykkään!!

4 kommenttia

  1. -Katri- kirjoitti:

    Totta. Mä joudun edelleen tekemään pitkissä treeneissä itseni kanssa töitä, että kotiasiat menisi sivuun pään sisällä. Että antaisin itselleni luvan vain treenata, enkä miettisi, että lapset mahdollisesti tarvitsisivat minua juuri nyt. Että lakkaisin potemasta huonoa omaatuntoa siitä, että pidän itsestäni ja kunnostani huolta ja hyvänen aika, vietän omaa aikaa. Yleensä ne lapset ei edes huomaa, että olin pidempään pois. Silloin kuitenkin kirpaisee lähdön hetkellä, kun lapsi tulee halaamaan ja kysyy, että onko sun äiti TAAS mentävä treenaamaan ja koska sä voisit olla vaan kotona. Näinä hetkinä herkästi käy niin, että treeni lyhenee, jääkin pois tai sovellan niin, että lapsi/lapset tulee mukaan. Tai vaihtoehtoisesti mies tulee pelastamaan tilanteen ja vie lasten ajatukset johonkin mukavaan tekemiseen. Tällaisten itselleni kamalien lähtöhetkien jälkeisenä päivänä pidän yleensä treenivapaan illan ja annan kaiken aikani lapsille. Voihan sitä sitten treenata kun lapset on käyneet nukkumaan, jos on ihan pakko. Ja jos jaksaa.

    Sulla on etuna tuo aamuvirkkuus. Mä en oo aamuvirkku ja kärsin kyllä siitä. Mulle olis ihan myrkkyä soitella herätyskelloa vapaapäivän aamuna tosi aikaisin ja lähteä treenaamaan. Silloin tällöin tosi harvoin ihan jees ja kivaa, mutta ei usein. Aikaiset aamut on kaikkein kauneimpia hetkiä, mutten saa itseäni silti ulos, toki joka kerta harmittelen itsessäni sitä piirrettä. Mä haluan nukkua pitkään, kun on vapaapäivä, arkena nukun niin vähän. Jostain syystä en saa tätä rytmiäni korjattua ikinä. Tiedän kunnollisten yöunien merkityksen kaikkeen, mutta kun ei. Millähän oppis?

    • Ninni kirjoitti:

      Mulla uinti on just tuollainen, että altaasta tulee usein kiire pois. Se kun on lajeista ainut, missä mua ei saa puhelimella kii. Ja oikeesti, jos mies on kotona, niin ei siellä mua tarvita. 😀 Mutta minkä sitä itellensä voi.

      Mä tein joskus treenit aina kasin jälkeen, kun muksut meni nukkumaan. Nykyään niidenkin nukkumaanmenoaika on myöhentynyt, ja sitten tulee tehtyä ite treenit useammin jo järkevään aikaan. Mutta ite en kyllä pidä itteäni aamuvirkkuna. 😀 Mieluummin treenaan illalla myöhään kuin aamulla aikaisin. Mutta vapaapäivinä mä kyllä helposti laitan kellon herättämään treeniin, varsinkin jos yhtään on ohjelmaa ja haluaa omat treenit tehdä alta pois.

      Tsemppiä sinne!! 🙂

  2. Carita kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus ja hyviä pointteja mm. äitiydestä…..kyllä se vaan kieltämättä on niin, että äiti on äiti 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Carita! Välillä kyllä harmittaa, että ei voi olla se isä tai edes ottaa rennommin. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *