SM-pikamatkalla Himoksella
Meillä mies ja tytöt lähtivät torstaina viiden jälkeen aamulla kohti Hämeenlinnaa ja lentopallon Suomen suurinta turnausta Power Cupia. Me ollaan nautittu pojan kanssa muutama päivä hiljaisuudesta kotona. 😀 Eilen lähdin kohti Himosta ja SM-sprinttimatkan kisaa (750m uinti, 20km pyörä ja 5km juoksu), ja yövyin seurakaverien vuokraamassa mökissä. Paritalon toisessa puolikkaassa oli polttariporukka, mutta onneksi eivät pitäneet niin isoa meteliä kuin edellisenä yönä olivat pitäneet. Sai nukuttua ihan hyvin. Paitsi aamulla heräsin vatsakramppeihin, ihanaa tämä naisen hormonitoiminta. Aargh!
Käytiin aamupalalla hotellin puolella, ja sitten suunnattiin klo 9 katsomaan yleisen ja nuorten sarjojen startti. Katsottiin uinti sekä pyörävaihto, ja sen jälkeen vaihtamaan omat vaatteet ja laittamaan vaihtopaikkaa kondikseen. Yritin kysellä yleisten sarjojen voittajia, mutta en edelleenkään tiennyt niitä oman kisan alkaessa.
Harmittelin jo edellisenä päivänä, että 750 metrin uinti oli lyhennetty 500 metriin. Vesi oli 14,8 asteista, joten olisi kyllä tarjennut uida koko matkan. 🙂 Mulla se tietää sitä, että juoksuvaihdossa takana olevat ovat lähempänä kuin jos uinti olisi pidempi. Juoksu kun itellä on nykyään heikoin laji ja takaa tullaan aina ohi.
Vaihtoalue oli ylhäällä, eli aina vaihtoalueelle tultaessa ja poistuttaessa joutui nousemaan tai laskemaan mukavan mäen.
Kävin ennen starttia uimassa, ja kylmää vesi oli. Sain kuitenkin totuteltua hyvin veteen, ja hengitys alkoi olla jo kohdillaan, eli ei enää kylmästä aiheutuvaa hyperventilointia. Uinti oli helppoa, ja niin hienoa, että se on vahvistunut. Uinnin väliaika otettiin mäen päällä, ja totesin siinä vaihtoalueella juostessani oman sarjan naisten Hannan ja Tarun ohittaessa, että oon uinut hyvin, koska ikinä ennen en oo ollut rannassa ennen heitä. Toki katosivathan hopea- ja pronssimitalisti sitten näkyvistä aika nopeesti. 😉
Pyöräilykengillä juostessa jyrkkä alamäki alas oli vaarallista, mutta varovasti vaan ja sitten polkemaan. Pyörä perustekemistä, ja olin etukäteen pelännyt, että kun kolme kertaa kierretään kuuden kilsan lenkki, niin ruuhkaa on. Mutta ei, pari ohitusta ja muuten sain ajella ihan omaa vauhtiani. Ei tarvinnut pohtia, että jääkö edessä olevaan 10m vai ei. Loistojuttu! 🙂
Sama mäki nyt ylös, pyörä telineeseen ja juoksukengät jalkaan. Kisan tavoite oli saada onnistunut juoksu. Ei tuntunut mitenkään vahvalta, mutta sain onneksi murrettua kisassa oman henkisen ja fyysisen rajani: 5min/km. Juoksuaika oli 24:46. Ja kokonaisaika 1:15:22.
Suoritus kaikkinensa oli hyvä ja toin viidennen sijan, mutta fiilis oli kuitenkin sellainen, että napsu pyörästä ja juoksusta jäi uupumaan. Anakynnyksellä on datan mukaan kuitenkin vedetty, joten missään nimessä en oo pettynyt. Harvoin sitä paitsi täydellistä kisaa edes saa tehtyä, saati kesän ekassa startissa tai pikamatkalla. 😀
Sanoin eilen naisille, että jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin kulta menee Marille, hopea Hannalle ja pronssi Tarulle. Niin ne näytti menevän. 🙂 Onnea kaikille tänään Himoksella ja eilen Vanajanlinnassa kisanneille!
Suuret kiitokset kuvista Sarille ja Tommille!! Blogikirjoitukset on aina luettavampia, kun ne on kuvitettu. Ja mulla on maalisuoralla juoksussa molemmat jalat ilmassakin! 😀
Mulla oli elämäni ensimmäinen sprintti toissasunnuntaina Vantaan Kuusijärvellä. Jännitti ihan sairaasti kun ei tiennyt yhtään mitä odottaa. Maaliviivalle päästyä ensimmäiseksi tuli pettymys kun pyöräilyn keskari jäi 25km/h ja juoksukin oli aika hidas mutta uinti meni hyvin. Olin kuitenkin pettynyt omaan aikaan kun kaverit alitti omia tavoitteitaan yksi toisensa jälkeen.
Sitä sitten sulattelin pari päivää kunnes aurinko alkoi paistamaan risukasaan ja tajusin että olen parantanut pyöräilyä joka ikisessä osakilpailussa tai yhteistreenissä mitä meillä ehti olla. Juoksukin meni omaan historiaani verrattuna todella hyvin (etenkin kun otetaan huomioon että siinä oli alla uinti ja pyöräily), jaksoin jopa kiristää tahtia koko ajan sen viiden kilometrin aikana. Summa summarum, kun jätän itseni vertaamisen muihin pois ja mietin lähtökohtaa tammikuun alussa, olen tehnyt kovan työn kevään aikana! Tiedän myös mitä osa-alueita tulee treenata enemmän ja mistä koitan seuraavissa kisoissa repiä minuutteja pois.
Tein myös alitajuntaa helpottavan päätöksen ja jätän perusmatkan tältä kesältä suosiolla pois. Keskityn sprinttiin ja sen ajan parantamiseen. Talvi treenataan taas kovaa ja katsotaan ensi kesänä pidempää matkaa huomattavasti kokeneempana urheilijana. Itseni tuntien tämä kesä ois mennyt stressatessa että pitäisi treenata enemmän ja kovempaa koska matkakin on tuplasti pidempi.
Sun juttuja on mukava lukea, tsemppiä tämän kesän kisoihin! Jos satutaan samoihin kisoihin niin pitää tulla moikkaamaan! 🙂
Loistavaa Papukaisa!! 🙂 Juuri juttelin samantyylisestä asiasta sunnuntaina yhden tutun kanssa. Pitää nimenomaan verrata omaan itseensä, ei missään nimessä muihin. Viisaasti oot siis tehnyt, kun itse huomasit asian. On tärkeä arvostaa omaa kehittymistään ja olla siihen tyytyväinen.
Kiitos! Ehdottomasti tuut moikkaamaan, jos jossain nähdään! Oikein paljon tsemppiä ja iloa treenaamiseen ja kisailuun! 🙂
Mä aina ihmettelen näitä hurjia uintiaikoja, kärjellä menee 500m uintiin reilut 8min, huhhuh 😀
Itselläni se 750m 18minuuttiinkin oli ekoissa kisoissa rankka! Mutta tälleen ulkopuolisen silmiin sun aika on tosi hyvä, tsemppiä kesän muihin kisoihin 🙂
Joo, ja tuo väliaika on otettu vielä mukavan ylämäen päältä. 😀 En mäkään ymmärrä millä kärki ui noin kovaa! Mutta kyllä se sunkin uintivauhti kehittyy, kun uintimäärät vuosien aikana kasvaa. Usko pois! Niin on mullekin käynyt. 🙂 Kiitos paljon, samoin sulle treeneihin ja mahdollisiin kisoihin!! 🙂