Finntriathlon Joroinen 16.7.2016
Oli taas hienoa pakata auto ja lähteä kohti Joroista. Lähdettiin miehen ja pojan kanssa perjantaina aamulla ennen kahdeksaa. Klo 12 jälkeen pulahdin Valvatus-järveen Uccan seuraksi, klo 13 ehdin kisainfoon, sen jälkeen kirjauduttiin hotelliin ja kolmelta olimme Rossossa syömässä Kimmon, Sarin ja Mian kanssa. Sitten katselemaan viideksi sprinttimatkan menijöitä ja monia tuttuja kisakeskukseen. 🙂
Oon aina katsastanut pyörän perjantai-iltana, mutta nyt tein toisin. Päätin katsastaa vasta aamulla. Niinpä olin jo ysin jälkeen sängyssä, tosin uni tuli vasta paljon myöhemmin, mutta hyvät kahdeksan tunnin unet sain. Aamupalan kautta kohti kisakeskusta. Vettä satoi niin kuin Esterin puosta, mutta onneksi kuuroja ja ne loppui aina jonkin ajan kuluttua.
T2 eli juoksuvaihto on kisakeskuksessa ja kävin viemässä oman vaihtopussin paikoilleen. Sitten treenikaverien kanssa pyörillä kohti neljän kilsan päässä olevaa lähtöpaikkaa, Valvatus-järveä. Sadetakki mulla oli päällä, mutta jätin tyhmänä tennarit jalkaan ja autoon jätin kumisaappaat. Pyörän katsastus eli jarrujen toimivuuden tsekkaus ja kypärän kiinnityksen tarkistus. Tässä kohtaa oli persus jo ihan märkä. 😀
Pyörä paikoilleen, vaihtopussi paikoilleen ja soitto miehelle: Tuotko autosta irtohihat ja liivin? Heitin ne myös vaihtopussiin. Rannassa oli kylmä, kun tuuli oli 5m/s ja satoi. Mä tärisin kylmyydestä, mutta olin jo etukäteen päättänyt, etten valita. Ihan sama mikä keli, kunhan ei oo helle. 😉 Tuttujen näkemistä ja kasvojen saamista tutuille nimille, tämän homman suola! Märkäpuku lämmittämään kroppaa jo tuntia ennen starttia.
Uinti
Klo 11.10 oli ikäryhmien startti ja nyt ensimmäistä kertaa rullaava lähtö myös Joroisissa. Aikatavoitteiden mukaan ihmiset menivät starttikarsinoihin. Alle 25min, alle 30min, alle 35min, alle 40min, alle 50min ja yli 50min. Mä valitsin alle 35min karsinan. Bongasin treenikaverini Mikan, ja aattelin lähteä hänen peesiin. Lähdön koittaessa Mika kuitenkin hävisi samantien, niinpä yritin löytää jotain peesiä ja välillä uin omaa linjaa. Joku tarras mun jalkaan ja olin varma, että nyt meni ajanottochippi järven pohjaan, mutta rantauduttuani varmistin heti, että nilkassa se on edelleen!
Aallokko ei haitannut mua ollenkaan, välillä vähän piti vaan miettiä, että laittaa liukuvan käden tarpeeksi syvälle veteen. Viimeiselle suoralla yksi oranssilakkinen mies blokkas mun uintia, enkä päässyt ohi. Olin vasemmalla ja yritin vasemmalta lisää, mutta ei, aina se oli siinä. Mun uintihan vielä kaartaa vasemmalle ja lopulta huomasin, että kaikki muut menee parikyt metriä meistä oikealla. Voi p, ollaan ihan sivussa. Sieltä sitten vaan kohti rantaa. Olin varma, että aikaa tuhraantui ja olinkin tyytyväinen, kun kello näytti 33:19. Huh!
Uinti 1900m: 33:19, keskisyke 161.
T1
Vaihtopussi naulasta, ja hitto, kun märkäpukua ei meinannu saada ollenkaan pois. Tää ei oo mun kauden tärkein kisa, tää on mulle hyvä treeni, mä kulutan vähän enemmän vaihtoon aikaa, laitan sukat ja liivin, ja vältän kipeeksi tulemisen ennen Kööpenhaminan ironmania. Laitoin lopulta tuuliliivin kisa-asun päälle, mutta jätin hihat vielä laittamatta, mutta otin mukaan. Heitin ne hetken mielijohteesta sitten pyörää taluttaessa miehelle eli jätin laittamatta. Aattelin pärjääväni ilman.
Pyörävaihto: 4:09
Pyörä
Pyörän mittariin valmentajan määräämät watit näyttöön ja niitä seuraten omaa ajoa. Olin jo etukäteen päättänyt, että tehköön muut mitä tekee ja huijatkoon niin paljon kuin haluaa, niin mä ajan omaa ajoa, enkä kuluta energiaa peesijonojen kiroamiseen jne. Sen verran hyvissä asemissa nousin vedestä, että aika paljon meni nopeampaa pyöräjalkaa ohi, suurin osa tietenkin miehiä. Niitähän kisassa oli enemmän kuin 2/3. Olin varautunut tähän jo etukäteen, että ohitettavana olen.
Mulla oli vain muutama ohitus menomatkalla Rantasalmen kääntöpaikalle, eli hyvin sain ajettua omaa ajoa. Muutaman kerran laitoin silmät kiinni, kun letka pörhälsi ohi. Mutta kerran oli sanottava, kun neljä miestä meni ihan eturenkaat takarenkaissa kiinni ohi, että ”hienot peesivälit teillä”! Mielessäni aattelin pari kertaa rauhallisesti ”v*tun idiootit”. Mutta en kuluttanu niihin energiaani. 😉 Valmentaja kielsi, käski tehdä oman ajon muista välittämättä. Kampi suoraksi muutaman kerran, että ohittavaan letkaan tulee tarpeeksi väliä, kun niin nopeasti aina ohituksen jälken eteeni tulivat. Ainoastaan kerran jouduin jarruttamaan kunnolla, kun iso letka meni ohi ja takana moottoripyörällä oleva tuomari vihelsi pilliin ja letka jätti välit ja samaan aikaan edessä vielä ylämäki, niin mähän sain letkan kii välittömästi. No ne jatkoivat sitten moottopyörän mentyä ohi hienosti taas kasassa matkaa. Miten voikaan olla suoritukseensa tyytyväinen huijaamalla, en ymmärrä! Oli Wasa Triathlonin, X-trin, TriathlonSuomen, Helsinki Triahtlonin, TT226:n, AquaTerran ja monen muun seuran äijää. Tilaa olis ollu kyllä tehdä omaa suoritusta! Moottoripyöriä oli kyllä hyvin matkassa, hyvä niin.
Ennen Rantasalmen kääntöpaikkaa mun pyörä rupesi vinkumaan, ja yritin muutamaan kertaan paikallistaa, että mistä vinkuminen tulee. Ei jumita renkaaseen taka- eikä etujarrut. Ei hinkkaa ketjut, ja kuuluu, vaikka en polje. En saanu selvyyttä ja mitä hitaampi vauhti oli, niin sitä kovempi ääni.
Menomatkalla oli sivumyötäinen tuuli ja paluumatkalla sivuvastainen. Välillä tuli kovaa vettä ja välillä ei satanut yhtään. Ei mikään ennätyspyöräkeli. Kääntöpaikalla keskivauhti 33,3 km/h, takaisinpäin taitaa muutenkin olla nousuvoittoista, joten vauhti laskee aina vähän. Paluumatkalla ohittelin menomatkaa enemmän, mutta taisi silti määrä pysyä sormin laskettavissa. Ohi meni kuitenkin edelleen miestä, mutta moni jäi kuitenkin sitten eteen ja varmaan sain hyödynnettyä 10m peesiä jonkun kymmenisen kilometriä yhteensä, vaikea arvioida kun olivat pätkissä.
Kerran mullekin vihellettiin pillillä! Mun ohi ajoi mies, mä lepuutin niskaani ja tuijottelin vastatuulessa watteja tankojen välissä olevasta näytöstä. Peesiväli oli varmaan joku 7-8m, no hidastin ja menihän se mieskin sitten menojaan, kuten olisi joka tapauksessa mennyt. 😀 Sitten toinen kerta, kun vihellettiin takana pillillä ja olin ihan, että miten voi, kun seuraava on edessä 100m päässä. Siellähän oli mun takana miehiä kasa. 😉
Tuuli vähän jumitti niskoja ja välillä oli noustava ala-asennosta ylös niitä venyttelemään. Pyörässä kuusi SiS geeliä (22g hh), eli yksi geeli puolen tunnin välein. Lisäksi urheilujuomaa puolen tunnin välein niin, että vartin välein jotain energiaa vähän sisään. Ja yksi banaani myös.
Vaikka peesausta oli, niin kyllä rolling start sitä vähensi huomattavasti! Nyt ei ole enää kyse siitä, etteikö olisi tilaa ajaa omaa ajoa. Homma lähtee jokaisen omasta päästä, järjestäjäkään ei pysty ihan kaikkeen.
Pyörä 90km: 2:48:30, keskisyke 159, keskivauhti mittarin mukaan 32.4km/h.
T2
Ensimmäistä kertaa kisassa jätin kengät polkimiin, eli ennen kun pitää pyörän päältä poistua, niin jalat kengistä pois ja näin kengät jäi polkimiin kiinni. Pyörä telineeseen, matkalla vaihtopussille kypärä pois päästä ja tuuliliivi päältä. Juoksin vaihtopussin ohi seuraavalle telineelle, palasin takaisin etsien omaa pussia. Löytyi! Pussi tyhjäksi lattialle tavarasta, kuivat sukat ja lenkkarit jalkaan, geelit taskuun ja menoksi.
Juoksuvaihto: 2:50
Juoksu
Jälleen rannemittari päälle, kun pyöräilyssä käytin kokonaan toista mittaria. Vilkaisu ensimmäisen 50m jälkeen mittariin: vauhti 4:54. Ei näin lujaa, rauhoita. Alle vitosta ei saa juosta, se on liian lujaa. Paljon kannustusta kisakentällä, ihan parasta! Yritän kuitata kaikki edes peukulla.
En tiedä mikä mun aika oli juoksuun lähtiessä ja sitä kyselen. Haluan tietää kuinka lujaa mun pitää juosta, että alitan 5:30. En saa vielä vastausta.
Ensimmäinen kierros menee nopeasti, ja katon sekä vauhtia että sykettä moneen kertaan. Vauhti 5-5:30 ja syke tosi alhainen, alamäessä tippuu jopa aerobiselle kynnykselle. Aattelen vaan, että yhtään ei saa kiristää. Tää vauhti on mulle tarpeeksi kovaa, ja kuitenkin syke nousee ja vauhti tippuu, kilsoja on niin paljon jäljellä.
Todella hyvä fiilis, kannustusta reitin varrella mahtavasti! Kuuden kilsan kohdalla otan ekan geelin, pari kävelyaskelta vesimukin kanssa.
Toiselle kierrokselle kisakeskuksen kautta jälleen tuttuja nähdessä. Saan tietää, että juoksuun lähtiessä aika oli 3:28 eli kahden tunnin juoksulla tulee 5:30 alitus. Ja hyvässä vauhdissa sitä kohti. Kiitos Valtterille, joka raportoi kevyesti hölkäten vieressä ajat! Tuli sijoitukset ja kaikki, mutta sanoin, ettei niillä väliä, tärkein T2 aika. 🙂
Nyt ei kuitenkaan enää ylävoittoiset kilsat mene ihan samaan tahtiin kuin ekalla kiekalla, vauhti näyttää tippuvan 10 sekunttia per kilsa. Kympin kohdilla huomaa, että alkaa jaloissa juoksu tuntumaan. Kun ekalla kierroksella ylämäet meni helposti, niin nyt saa tehdä töitä. Porukkaa menee jatkuvasti ohi, oikealta ja vasemmalta. Aattelen vaan, ettei se haittaa mä juoksen mulle hyvää vauhtia. Ohitan yhden miehen, joka meni mun ohi peesaten edellä menevän takarenkaassa kiinni. Teki mieli sanoa, että eikö sulla pitäis olla tuoreet jalat nyt juosta, kun oot levänny pyörässä.. Pidän suuni kiinni. Yhdentoista kilsan kohdilla toinen geeli juoksussa, vettä päälle vasta seuraavalla juomapisteellä.
Nyt muistaa jo tarkkaan mikä pätkä mennää alaspäin ja mikä ylöspäin. Kummasti oottaa niitä loivia alamäkiä. Tulee toinen kierros täyteen kisakeskuksen kautta. Takareidet alkaa olla kovilla, pakko kävellä ylämäki, muuten varmasti kramppaa. Ihan ei hymyä tuu, vaan irvistys hymyn tilalta. Siitäkin huolimatta, että on ollu mukava päivä ja oon lähteny tänne nauttimaan ja tekemään hyvää treeniä. Alapuolella olevasta kuvasta näkee, että tuskaa on mäki! 😀
Tekisi mieli kävellä useampaan kertaan, vauhti vaan tippuu. En mä halua nähdä mittarissa mitään 5:45 vauhtia, mutta jalat ei vie lujempaa. Muista tää on päästä kiinni, älä anna periksi, vaan juokse! Juoksun on mentävä alle kahteen, se oli se tärkein juttu. Enää viisi kilometriä, otan juoksun kolmannen geelin.. Neljä kilsaa jäljellä ja kaatosade, nyt pitää jo nostaa aurinkolasit otsalle, että näkee eteensä. 😀 Kolme ja alamäkikilsa. Syke on ollu jo muutaman kilsan siellä vk2:lla. Niinhän se meni, mitä aluksi epäilin. Tunnen oman kroppani.
Viimeinen ylämäki ja sitten kohti maalia. Onpahan pitkä kilometri, en saa kyllä loppukiriä aikaan. Takareidet kiitettävän jumissa. Lopulta se maali tuli, helpotus.
Juoksu 21.1km: 1:57:17, keskisyke 172, vauhti 5:35min/km.
Maali 5:26:06, sijoitus 10/66
En tiennyt tarkkaa aikaa, mutta tiesin, että meni alle 5:30. Oon tosi tyytyväinen! Aikatavoitetta ei mulla ollut, vaan ehjä Kaitsu-valkun ohjeiden mukainen suoritus. Tämä oli eräänlainen kunnon testaus, ja edessä onkin kolme kovaa treeniviikkoa ennen herkistelyä kauden päätavoitetta Kööpenhaminan ironmania.
Sain sen kuuden tunnin alituksenkin, ja sanoin mä parille tyypille pari päivää ennen kisaa, että 5:2x, jos kaikki menee hyvin. Mutta en halunnut ottaa siitä stressiä, kun ei sitä koskaan tiedä olosuhteista, teknisistä murheista tai kropan ongelmista. Nyt oli sateinen ja tuulinen keli, pyörässä se oli huono (toiset oli palelleet tosissaan), mutta juoksussa mulle ihanteellinen!
Juoksussa tavoite oli juosta 5:30 vauhtia, mutta ihan siihen en pystynyt. Keskisyke jäi juuri ja juuri vk1:sen puolelle, joten varaa olisi ollut, jos reidet olisivat totelleet. 😉
Suihkussa jouduin lainaamaan shampoota toiselta ja hiusharjaa toiselta naiselta, ja ite lainasin yhdelle pyyhettä. Aina ei kaikkea voi muistaa. 😀 Näin vielä paljon tuttuja ennen kuin lähdettiin puoli kahdeksan aikaan kotimatkalle! Joroinen on kyllä yksi kesän kohokohdista, siellä on lähes kaikki! 🙂
Suuret kiitokset huoltajille eli mun elämäni miehille sekä kaikille kannustaneille, teitä on paljon! Ootte huippuja! Kannustus antaa niin paljon! Ja onnittelut kaikille maaliin päässeille, tuli ennätys tai ei! Ekakertalaisille erityisesti, hyvä te!! 🙂
Kotona selvisi pyörän vinkumiselle syykin, rengas oli ruvennut jostain syystä hinkkaamaan runkoon. Onneksi en tajunnut sitä kisassa, olisi mennyt hermot! 😀 No nyt pyörii taas ihan moitteetta, kun tehtiin vähän säätöjä.
Finntriathlon Joroinen oli taas Joroinen. Ei syyttä Suomen hienoimpia tapahtumia! Jotenkin automaattisesti jo tietää, että mikä fiilis siellä on ja mitä tapahtumalta odottaa. Silti paranee vuosi vuodelta! 🙂
Mikä tää peesijuttu on? Siis onko kyse jotenki siitä, että joku saa vauhtihyötyä sun perässäkulkemalla tms? Ja jos se on kerta säännöissä kielletty niin minkälaisia rangaistuksia siitä voi seurata? Ja pitääkö fillariosuudella siis ajaa peräkanaa eikä rinnakkain, mutta tietyt turvavälit pitäen? En tunne lajia, mutta oon jonkunaikaa seurannu mielenkiinnolla tätä sun blogia ja siksi kyselen 🙂 Kiitos myös mielenkiintoisesta kisaraportista!
Hyvä, kun Jenni kysyit. En huomaa aina kaikkea selittää. Puolimatkalla ja täysmatkalla on aina peesikielto. Sitä lyhyemmissä kisoissa osassa on ja osassa ei. Peesikielto tarkoittaa sitä, että kisasta riippuen sun pitää pitää 10-12m väli edellä ajavaan. Se mitataan edellä ajavan takarenkaasta takana tulevan eturenkaaseen. Useimmat pikamatkat on peesivapaita, joten silloin ei saa ajaa triathlonpyörällä (kädet eivät ole suoraan jarruilla), vaan pitää olla maantiepyörä tms, jossa pystyt jarruttamaan välittömästi.
Peesissä ajava hyötyy todella paljon, siinä on paljon helpompi ajaa. Syke tippuu 10-15 pykälää, kun on toisen perässä. Ei saa ajaa myös rinnakkain, tuulihyödyn ja kaistan tukkimisen takia. Jos ohittaa edellä ajavan, pitää se tehdä reippaasti.
Vihellys on huomautus. Sitten on erilaisia sakkorangaistuksia. Stop and go, jolloin joudut pysähtymään ja lähtemään liikenteeseen uudestaan. Aikarangaistus 2-5min, joka kärsitään erillisessä sille varatussa paikassa. Isoissa pitkissä kisoissa paikkoja on matkan varrella pari, Joroisissa se pitää kärsiä juoksuvaihdossa. Rothissa täysmatkalla (joka oli juuri tänään) tulee jokaisesta rangaistuksesta kilometri lisää juoksuun, ja se jos mikä tuntuu maratonilla ihan varmasti! Mä oon tuonne kannalla, että se olis joka paikassa. 😉
Eli siis kyseessä on huijaus. Kuten sähkömoottori tai doping.
Onnea!
Just jotenkin vahingossa menin ja tilasin itselleni maantiepyörän. Tähän asti triathlon on ollut sellainen ”no voisin kokeilulakiin jos olis vähä paree pyörä”-puhe mutt nyt pian on sellainen pyörä että pitäisi päästä tekemään vähän parempia lenkkejä kuin tuolla mun iänkaiken vanhalla kaunottarella 😀
Ja kaunis kiitos tästä kuuluu sinulle, ainut triathlonblogi jota luen 😉
Kiitos Sanna! 🙂
Ei oo totta!! Ihan mielettömän hienoa!! 🙂 Koska pyörä tulee, koska pääset ekalle lenkille? Niin siistiä kyllä, turvallisia kilometrejä!! 🙂
Tällä viikolla odottelen saapuvaksi. Ihan hurjaa! 😀
Nyt kun olen koittanut lukea (maantie)pyöräilystä niin olen aivan hukassa. Jotenkin tuntuu että pitäis olla kaikenlaisia lisävarusteita ja tavaraa mukana kun lenkille lähtee, en tilannut muuta kuin pyörän, siihen lukkopolkimet (oppiiko niitä käyttämään?) ja kengät. Pitäis olla joku renkaankorjaussarja, pari erilaista pumppua, vararengasta, laukkua ja ja ja vaikka mitä! Mutta ehkä pikkuhiljaa, jos nyt alkuun pääsisi ihan tuolla pyörällä ja hankkisi sen pikkuisen pumpun. Josko laji vaikka veis mennessään ja pian oon joku pyöräilyguru joka tietää kaikki vaihteista ja nuista hienouksista 😉
Mahtavaa! 🙂 Pääset pyörällä, polkimilla ja kengillä pitkälle! Pikku pumpusta ei tahdo olla mitään hyötyä, mä en ainakaan saa sillä ilmaa renkaaseen kunnolla. Ja suurimmaksi osaksi mulla ei oo ees mitään varusteita mukana, jos rengas menee. Mutta puhelin on, ja soitan sillä hakijan! 😀 Tarvittavat eväät ja puhelin mahtuu hyvin pyöräilypaidan takataskuihin, joten sellainen on hyvä omistaa. 😉
Turvallisia kilometrejä ja mukavia lenkkejä! 🙂
Heippa! Näitä sinun kisaraportteja on huikea lukea, pääsee täysin fiilikseen, melkein kisaan mukaan! 🙂 Luen blogiasi säännöllisesti, vaikka nyt vasta ensimmäistä kertaa itsestäni merkin jätän. Kiitos kivasta ja mielenkiintoisesta blogista sekä tsemppiä tuleviin koitoksiin 🙂
Hei. Kiitos Elina!! 🙂 Hyvä, silloin oon onnistunut kirjoittamaan, jos pääsee mukaan fiilikseen. 🙂 Kiitos paljon, ja mukavaa kun jätit kommenttia. 🙂
Wau, onnea tuloksesta!
En ole itse koskaan triathlonia kokeillut, mutta kovasti se houkuttelee… Miten neuvoisit aloittelevaa harrastajaa lajin pariin? Kannattaako liittyä johonkin seuraan (varmaankin kyllä), millaisia varusteita pitäisi hommata, kuinka paljon harjoittelu vie aikaa…? 🙂
Tsemppiä tuleviin koitoksiin!
Mulla on jatkokysymys: onko uimalakki uinnissa pakollinen, kun kuulemani mukaan joka kisasta saa erikseen oman uimalakin järjestäjän puolesta? 😀 En ole koskaan käyttänyt itse uimalakkia ja parin viikon päästä hietsussa eka triathlon! En myöskään siis ole mikään pro-uimari vaan täys amatööri, harjoittelut nyt oon vähän mökkijärvessä…. (Krooliakaan en osaa kunnolla mut en anna häiritä! Jos ei taitu niin koiraa sitten kunhan eteenpäin pääsee!) Mut oon ihmetellyt tätä asiaa. 😀 Luulisi että uimalasit olisi tärkeemmät!
Uimalakin tosiaan saa yleensä kisoissa. Uimalasien remmit jää hiuksiin kiinni, joten uimalakki helpottaa sitä ja myöskään hiukset ei tule naamalle. Uimalakki näkyy myös avovedessä paremmin kuin hiukset, joten turvallisuuskysymyskin. 🙂 Miehet, joilla on ihan lyhyt tukka ei aina uimalakkia uimahallissa käytä. 🙂 Eli ei muuta kuin päähän. 😉
Kiitos Sara! 🙂 Jos vähänkin houkuttelee, niin ehdottomasti mukaan lajin pariin! Jos paikkakunnalla on seura tai jokin harrastusporukka, niin ehdottomasti siihen mukaan. Jos löytyy triathlonkoulu, niin vielä parempi vaihtoehto. Siellä olisi muitakin aloittelijoita ja ohjeistusta. Kaikissa seuroissa ei aloittelijoille oo tarpeeksi opastusta. Lähinnä mietin uintia, mutta toki riippuu, että osaatko uida vaparia. Itsehän en viisi vuotta sitten triathlonkouluun mennessä osannut ja se on opeteltu alusta lähtien. Siihen suosittelen kyllä, että ottaa opetustunteja, että oppii oikean tekniikan alusta asti.
Harjoitteluun kuluu niin paljon aikaa kuin haluat. Viisi tuntia viikossa tai 20, toki pystymettästä ei kahtakymmentä tuntia pysty edes tekemään. Mun normaalimäärä on 10-12 tuntia viikossa ja treenaan täysmatkalle, joten paljon vähemmälläkin pärjää. 🙂
Varusteista. Uintiin uimalakki ja -lasit, oikeastaan pärjää minkälaisella pyörällä vaan, mutta vähänkin enemmän harrastaessa suosittelen maantiepyörän hankintaa (kypärä ja pyöräilykengät).
Oi, kiitos paljon vinkeistä ja motivoivista postauksista – energiasi tarttuu! Ehkä sitä täytyy lähteä kokeilemaan, mitä itsestä saa irti… 🙂
Onnittelut Ninni hienosta suorituksesta! Sulla on kiva blogi!
Mulle myös tulossa tällä tai viimeistään ensi viikolla eka maantiepyörä. Olen juossut kolme maratonia, mutta lasten saannin jälkeen juoksu jäänyt ja tilalle tullut pyöräily. Ensin hybridi, sitten maastopyörä ja nyt vielä maantiepyörä. Vuosi sitten kuopuksen syntymän jälkeen sanoin, että triathlon pitäs olla kisattuna ennen kuin täytän 35 (mikä tahansa matka). Sinne olisi vajaa 4 vuotta aikaa eli kai tässä ehtisi treenata. Kiitos tästä blogista ja etenkin näistä kisaraporteista, tulee aina sellainen olo, että pakko päästä kokeilemaan itsekin.
Tsemppiä treeneihin ja onnea tulevaan Kööpenhaminan kisaan, täällä jännäillään sun puolesta 🙂
Kiitos Annina! 🙂 Mahtavaa! Lupaan, että koukutut siihenkin. 😀 Maastopyöräily on aivan ihanaa, mutta maantiepyöräilykin taas omalla tavallansa. Sun taustalla voit ihan hyvin mennä jo tänäkin kesänä perusmatkan kisaan tai vähintäänkin pikamatkaan, jos perusmatkan 1500m uinti mietityttää. Ja ens kesänä ihan varmasti puolimatka taittuu, nimittäin mun mielestä maraton on rankempi kuin triathlonin puolimatka. 🙂
Kiitos, ei oo enää pitkä siihenkään! Kääk! 😀 Ja samoin, oikein mukavia treenejä ja turvallisia kilometrejä! 🙂
Paljon onnea Ninni, sähän vetäsit tosi reilusti 6h alle, mahtavaa!
Oli kyllä etuoikeutetun hienoa nähdä sut livenä, kiitos paljon kun oli mahdollisuus paiskata kättä sun kanssa. Olin aivan yli-otettu kun tunnistit mut jopa nimeltä, YES! 😀
Mä pääsin maaliin noin tunnin sun perässä, ekakertalaiselle täydellinen onnistuminen ja ikimuistoinen kokemus. Ehkä oli hölmön näköistä kun oli isolla miehellä tippa linssissä siinä korokkeella 🙂 Josoisten henkeä on mahdotonta sanoilla kuvailla.
Sä olet todella hieno esikuva mulla ja monelle muulle sun seuraajalle. Ei tarvi muuttaa mitään, ole vain oma itsesi.
Köpis enää 1kk päästä, jännään kyllä sua live seurannan kautta. Potkasen takapuoleen sitä typerää Frankfurtin hellettä, nyt tulee varmasti viileämpi kiva keli. Laita sit taas romaanin pituinen tuhatkuvainen rapsa kun jaksat ja ehdit ja pystyt ja kykenet, jookosta? 😀 😀 😀 Ihan hulluna tsemppiä Köpikseen, fly time machine fly ja kevyttä jalkinetta Niinalle!! 🙂
Kiitos Petri! 🙂 Kiva, kun nyt tulit moikkaamaan. Kyllä mä heti tajusin kuka oot. 🙂 Kiva, kun nyt uskalsit! 🙂 Ja mielettömän hieno suoritus sulla, isot onnittelut!! Mä vähän veikkaan, että et oo ainut, joka herkistyy. Monelle se on pitkän ajan tavoite. Maratonin maalissakin on isoja miehiä kyyneleet silmäkulmassa. 😉 Saati sitten ironmanin maalissa.
Kiitos kauniista sanoista! Se on jotenkin niin hassua, että on esikuvana muille, tämmönen tavallinen suomalainen nainen, joka vähän harrastaa ja siitä kirjoittelee. 😀 Välillä kuitenkin kun miettii, että jättäiskö blogin sivummalle, niin muistaa aina kuinka moni on tullut sanomaan, että mun ansiosta on siinä ja siinä tilanteessa. Juuri tänä kesänäkin yksi nainen tuli moikkaamaan, että ilman mua ei olisi nyt siinä kisassa ja syksyllä aloittanut triathlonkoulussa. Mikä tuon parempaa!! 🙂
Kiitos tsempeistä! Toivotaan tosiaan, että keli on vähän parempi kuin Frankfurtissa ja aikakone lentää ja tossu on kevyt! 😀 Mukavia treenejä sinne!
Huikeeta seurata, millainen urheilija susta on kehittynyt, kun tätä blogia olen nyt muutaman vuoden ajan lueskellut. Mahtava loppuaika Joroisilla! Tässä just yhdellä pk-lenkilläni, kun oli aikaa ajatella, mietiskelin ja laskeskelin, kuinka kauan mulla mahtais mennä puolimatkalla aikaa. Varmaan kaksi tuntia pidempään kuin sulla. 🙂 Ja silti se olisi ihan hyvin, se riittäisi mulle ja ylittäisin itseni. Siitä tää just on hieno laji, kun tässä kilpailee vain itsensä kanssa ja voittaa vain itseään.
Mulla on pyörinyt jonkin aikaa mielessä Joroinen 2017, mutta välillä oon sysäämässä sitä kyllä kauas takataskun pohjalle. Täytyisi saada paremmin itselleni istuva maantiepyörä, jotta pystyisin ajamaan yli 50 km lenkkejä ilman jäätäviä alaselkäkipuja. Sitä fillaria täytyy alkaa hiljaisesti haeskelemaan ja säästämään rahaa samalla. Toisaalta ensi kesälle voisi riittää ihan tämä tänä kesänä valloitettu perusmatkatasokin. Jos menen puolimatkalle joskus, haluan tehdä sen Joroisilla. Siis JOS.
Terveyttä ja myötätuulta jokaiselle kilsalle tähän väliin ennen Köpistä!
Kiitos tuosta urheilja-sanan käytöstä! 😀 Ja tietty muutenkin! Jotenkin niin vaikea puhua itsestä minään urheiljana. 😉 Nimenomaan, itseään vastaan tässä jokainen kilpailee tai lähinnä mäkin toivon, että kehittyisin. Se palkitsee niin paljon! 🙂
Mä tiiän ainakin muutaman, jotka on mittojen mukaan teettänyt itelleen Chebicin ja se istuukin sitten täydellisesti. Ei muuta kuin Katri ilmoittautumaan, susta todellakin on suorittamaan puolimatka!! 🙂
Kiitos paljon! Ja tsemppiä sinne treeneihin! 🙂
Chebic? Kiitti vinkistä, googletan… ?
Toivottavasti löysit! 🙂