Hae
Ninnin energianurkkaus

Veriarvoihin parannusta

Tällaiselle kaikki tänne heti nyt -tyypille on kovin vaikeaa tämä hitaasti kuntoon tuleminen. Asioita on mennyt onneksi eteenpäin. 🙂 Kävin tiistaina verikokeissa, ja viiden/kuuden viikon takaisiin arvoihin on tullut hyviä muutoksia. Ensinnäkin noussut maksa-arvo oli tippunut jälleen viitearvojen sisälle! Leukosyytit mulla on olleet aina 3.2-3.8 (näen arvot 2000 vuoden alusta). Tammikuun alussa leukosyytit oli 6.1, vaikkakin siis tuokin arvo on viitearvojen sisällä, niin mulle epätyypillinen. Ny taas 4.0, eli parempaan päin. Parasta oli, että kilpirauhasen arvot olivat jälleen mulle ominaiset eli hyvät! Mun mielestä on jännä, että jos esim maksa-arvot ovat mulla olleet aina alle 20 ja tammikuussa arvo on yhtäkkiä 44, niin miten se voi olla hyvä? Vielä kun viite on 0-35. Tässäkin nyt jälkeenpäin huomaa, että mun huonovointisuus on näkynyt maksassakin. Luin jostain, että kilpparin vajaatoiminta voi nostaa maksa-arvoja. Tai sitten särkylääkkeet on syynä. Onhan se totta, että maksa-arvot on satoja, kun ne ovat oikeasti pielessä, niin siihen nähden kympin ylitys on pieni. No nyt arvo oli siis 20, mikä on edelleen korkein arvo mitä on 2003 vuoden jälkeen otettu, jos tuota 44 ei oteta huomioon. Rauta-arvoja vielä odottelen, että näkee onko syömäni rauta lähtenyt imeytymään. Nämä oli siis ihan omia ei-lääkärin pohdintoja. 😀

Pääkipu ja rytmihäiriöt ovat poistuneet, mutta vielä on oireita jäljellä. Väsymys on kyllä hyvin suhteessa mun yöuniin. Välillä nukun hyvin, ja saan jopa viiden tunnin yhtenäisen unipätkän. Välillä nukun todella huonosti, ja ekan kerran herään jo puolen yön jälkeen. Viikon olen nyt tutustunut Emfit QS mittauksen dataan, ja pystyn sanomaan aamulla herätessäni, että onko palautuminen noussut vai laskenut. Täysin verrannollinen siihen mikä oma fiilis on yöstä. Tällä hetkellä treeni on niin pientä, ettei kuormita kroppaa ja sitä ei datasta pysty päättelemään. Mä kerron Emfitin ominaisuuksista tarkemmin myöhemmin, mutta ensin on päänäyttö, josta näkee jokaisen mitatun asian. Niistä pystyy sitten porautumaan tarkempaan tuntitason dataan, josta näkee miten päänäytön lukemat on muodostunut. Tässä eilisen luvut ja verrokkia koko viikolta.

Tässä mua kiinnostaa eniten RMSSD eli sykevälivaihtelut. Mitä ne ovat olleet illalla ja mitä aamulla ekan ja vipan 1,5h aikana. Kun vihreä pallo on ylempänä kuin valkoinen viiva, niin silloin oon nukkunut hyvin ja palautunut. Kolme hyvää yötä! 🙂

Tässä sykkeen porautuminen.

Eilen ja tänään mentiin myös Polarin ortostaattisen testin mukaan paremmille luvuille, kun mitataan sykeväliä seisten. Sain ensimmäistä kertaa tänä vuonna RMSSD seisten -aamuarvon alkamaan kakkosella, sen ollessa nyt 20. Syke seisten oli ensimmäistä kertaa alle 90, nyt 89! Ortostaattinen oli tosin vielä 24 eli korkea. Myös illan RMSSD seisten arvo alkoi ensimmäistä kertaa kolmosella, se oli kans tasan 30. Jee!

Hyvin nukuttujen öiden jälkeen on oikein hyviä päiviä pirteydenkin suhteen. Niinä päivinä oikeastaan pikkuoireiden lisäksi suurimmat on vielä sykeongelmat. Oon treenannut oikeastaan pelkästään peekoolla, mutta testasin juoksumatolla miten syke käyttäytyy, kun vauhti nousee yli 6min/km. Viisi minuuttia kun juoksi 5:45, niin keskisyke oli siltä viideltä minsalta 171. Piilotin sykkeen, ja olin kyllä yllättynyt, että se oli niinkin korkea. Huh, huh! No loppuverrassa wattbikella huomasi, että juoksun jälkeen syke oli korkealla. Pystyi hyvin verrata parin päivän takaisiin tehoihin. Eli rasitusta ei keho kestä vielä kunnolla.

Mun mieliala on vaihdellut samaan tahtiin kuin mitä on ollut väsynyt. Välillä on todella epätoivoinen olo! Näin muuten unta yksi päivä, että oli keskiviikkopäivä ja tajusin, että huomenna pitää lähteä Hampuriin ironmanille. Mä en ollut pakannnut, enkä mitään ja koko reissu tulikin yhtäkkiä yllätyksenä ja pohdin, että voinkohan mä tässä kunnossa ironmanille ees lähteä. Tajusin kyllä, että uutta ennätystä ei tule, mutta selviäisinköhän maaliin. No onneksi ironmanille on vielä puoli vuotta, mutta kieltämättä mielessä myllertää, että tuunko olemaan kunnossa. Ja koska pystyn taas harjoitella normaalisti ironmantiimin mukana.

Omasta jaksamisesta kertoo se, että esimerkiksi viime perjantaiaamuna kysyin töistä, että voinko pitää liukumavapaan (käytännössä siis ylitöitä pois), kun olin vaan niin poikki ja tiesin, että aivot käy vaan hitaalla. Useita huonoja öitä alla, ja itku tuli aamulla hampaita pestessä, ettei jaksa. Piristin muuten kyseistä päivää ostamalla itselleni vuosia haaveilemani Iittalan maljakon! 🙂

Tammikuun liikuin ihan oman fiiliksen, voinnin ja jaksamisen mukaan, ja nyt helmikuulle Kaitsu teki mulle oman ohjelman. Vaikka en ole pystynyt suorittamaan im-tiimin treeniohjelmaa, niin kyllähän mä oon nähnyt, että mitä muut tekee ja kun kaksi kuukautta on jo jäänyt normaalit treenit välistä, niin se kyllä syö mua. Turha sitä on valehdella. Nyt on kuitenkin jotenkin huojentavaa kuitenkin tehdä omaa ohjelmaa, jossa treenin pituus saattaa olla esim. vaivaiset 35 minuuttia, mutta saan yrittää liikkua ohjelman mukaan. 😉 Ja vaikka mulla on nyt oma ohjelma, niin kroppaa kuuntelen tietenkin silti. Esimerkiksi viime lauantaina en jaksanut juosta, mutta halusin raitista ilmaa, niinpä illalla tein mukavan kävelylenkin.

Palataan taas!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *