Lanzarote, päivä 2
Aamu aloitettiin uinnilla aallokossa. Oli aikamoinen aallokko, ja mun uinnista ei kyllä oikeasti tahtonut tulla mitään. Tekniikka hajosi, mutta hitaasti eteenpäin vasta-aallokkoon, ja kalaparvia ihastellen alapuolella. Neljä isoa kalaparvea näkyi alapuolella, ja sitten pariin otteeseen lähes läpinäkyviä isompia kaloja. Kirkasta vettä, ja näkyvyys oli hyvä. Huomenna pitäisi olla tyynempi keli. Uinnin jälkeen nähtiin muitakin suomalaisia, nimittäin viimeistä leiripäivää viettävä Johanna miehensä kera.
Aamupalan jälkeen lähdettiin päivän pyörälenkille. Ajeltiin alkuun yhdessä porukassa, mutta jako kävi kahteen myöhemmin. Me naiset ja pari miestä toiseen ryhmään, ja loput miehistä muodosti toisen ryhmän.
Tänään oli eilistä kovempi tuuli, mutta pyörään luotti jo paremmin. Kun itse kokoaa pyörän, niin kyllä sitä tuolla tuulessa ja alamäissä miettii, että oonko varmasti kaikki ruuvit kiristänyt. Tuuli on kyllä välillä kova. Arvostan kyllä Lanzaroten Ironmanin suorittaneita. Tämä todella on kova saari!
Tänään mulla ja Johannalla ajoaika oli 3h, ja kilometrejä 65kpl. Keskivauhti pyörii siellä 21,5km/h. Nousumetrejä kertyi 760m. Pyörän päälle 5km juoksu, ja oli kyllä aika kova. Todella kuuma, ja pyörällä olin kuitenkin juonut liian vähän. Syke oli herkässä. Ihmettelin, että miten voi nousta niin helposti vk1-vk2 väliin loivassa ylämäessä, vaikka vauhti oli hiljainen. Aattelin, että kunto on vaan surkea. Ja edellisen yönkin nukuin huonosti. Emfit totesi huonoimman sykevälivaihtelun aamuarvon, mitä ikinä aamulla. 29,8, ensimmäinen alle kolmenkympin aamuarvo. Mutta onneksi muutamalla kovakuntoiselle äijälläkin oli noussut vk2-tasolle. Helpotti mua. 😉
Juoksussa nousumetrejä tuli meille tuolla reitillä vaan 60m. Miehet oli juossu pitempään, osa alle 10 ja osa yli 14.
Huomenna on luvassa 5-6h pyörä ironman-reitillä, joten nyt nukkumaan. Öitä!