Hae
Ninnin energianurkkaus

Triathlonkausi on nyt täällä! Supersprintti takana.

Tänään aloitettiin sekä avovesiuintikausi että triathlonkisat samalla kertaa. 😀 Ei ehkä järkevintä, mutta kylmän kevään takia ei ole oikein ollut muuta mahdollisuutta. Aqua Plussan Supersprintti kisaillaan myös tänä kesänä viime vuoden tapaan, kuuden kilpailun cup Särkijärvellä Häijäässä.

Menin ajoissa paikalle, että sain testailla uutta märkäpukua, jolla en ollut vielä ehtinyt uimaan ja että saa vähän käydä järvessä tsekkaamassa, että mitäs se taas onkaan. No vaikka vesi olikin 17 asteista, niin tuntui kyllä kylmältä.

Nämä supersprintit on ihan parhaita. Saa kisata tosissaan, mutta hymy huulilla treenikavereita vastaan. Aina ei toki niin kirjaimellisesti, kun pitää sen verran yrittää puristaa, että väkisin irvistää. 😀 Hannan kanssa tästä jo etukäteen juteltiin ja kuinka paljon näistä saa, kun on tasaväkistä porukkaa ja joutuu oikeasti antamaan itestään kunnolla. Ja tänään sprintistä tulikin niin tasainen, että vasta maaliviivalla tiesi kuka naisista oli ensimmäinen.

Kuva: V. Vilen.

Uinti oli aika perustekemistä, en saanut suorituksesta mitään kiksejä. Kolmion muotoinen lenkki ja poijulta rantaa kohden uidessa muistelin Hannan uimalakin väriä ja aattelin hänen olevan semmosen 30m mun edellä. Maijun tiesin menneen menojaan. Rannassa tajusin jonkun olevan mun peesissä, ja siinähän se Hanna oli. Sekoiltiin molemmat vaihdossa. En meinannut saada puvun tarraa heti auki, ja lopulta märkäpuku jäi toiseen jalkaan jumiin. Kun päässä heitti, niin se teki hommasta hankalampaa. Hanna pääsi pyörän päälle mua ennemmin, ja mulla oli takaa-ajoasema.

Kun tajusin alun 100m välimatkan lyhenevän, niin päätin polkea niin lujaa kuin pystyin. Tiesin, että pyörässä mulla on saumoja, mutta juostessa ei yhtään. Pääsin ohi Hannasta ja myöhemmin Maijusta. Yritin saada niin paljon eroa kuin mahdollista, ja naureskelinkin vaihdossa tyhjille jaloille ja tilanteelle. Mutta pakko oli kokeilla. Kokonaistehot hiekkatien päässä olivat 200W, ja lopulta hiekkatieltä parkkipaikalle käännyttäessä 193w, mikä oli 7w enemmän kuin viime kesän parhaimmat tehot tuolla, ja 10-13w mun keskimääräistä tulosta enemmän. Tänään nuo olivat siinäkin mielessä hyvät tehot mulle, kun tiistaina 10km viikkotempossa keskiwatit olivat 206, ja nyt piti kuitenkin vielä juostakin päälle. Mutta kertoo siis siitä, että ei jäänyt hirveesti parannettavaa. 😀

Tämä kuva T2-vaihdosta tiivistää kisan fiiliksen. Nauraen juoksemaan. 😀 Kuva: V. Vilen

Tiesin, että naiset tulee takaa lujaa. Ja juoksin minkä pystyin. Mäkistä hiekkatietä 1,5km päähän ja käännös ympäri. Silloin näin Maijun ja Hannan välimatkan muhun, ei taidan 1,5km riittää, kun molemmat on sen verran kovempia juoksemaan. 600m ennen maalia katoin taakseni ja sieltä ne tulee. Maiju oli jo miettinyt, että matka loppuu kesken, mutta niin vaan tikutti ohi juuri ennen maalia eikä mulla ollut mitään sanomista siinä kohtaa. 😀 Maiju vei voiton tänään, mä toinen ja Hanna kolmas. Saa nähdä mitä seuraavalla kerralla. 😀 Oli kyllä niin mukavaa, ja yhtä mukavaa olisi ollut, vaikka molemmat olisivat ehtineet ohi. Pääasia, että sai hyvän treenin hyvässä porukassa.

Lopputurinat ennen loppuverraa. Kuva: V. Vilen

 

Tulokset

Kaikki omat Supersprinttiajat. Ennen Joroista (12.7.) passailtu pyörässä ja juoksussa.

Yyterissä treenaamassa

Blogin Facebook-sivua seuranneet jo tietävätkin, että päätin lähteä tänään juoksemaan Yyteri Maratonille kympin, ja sitä ennen pyöräilemään treenikavereiden kanssa hienoissa maisemissa.

Posti toi tilaamani uudet juoksusukat sopivasti perjantaina. Pari vuotta sitten väritys oli kelta-pinkki, oisko se tänä vuonna turkoosi-pinkki? 😉

Päätökseen lähteä juoksemaan vaikutti viime viikon perjantaina juostu nousevavauhtinen 27km pitkis, jossa puristin viimeisen kilsan vielä 5:04min/km. Ja tiistaina Häijään Särkijärvellä duathlonin jälkimmäinen kolme kilsaa mäkisellä hiekkapätkällä 5:02min/km vauhtia (rankka reitti ihan oikeasti). Niin, siis jokainen mua jo vähän tunteva tietää, että kun lähdetään viivalle, niin yritetään parantaa edellistä aikaa. 😉 Viime keväänä Ylistarossa 50:26, oman mittarin mukaan 4:57 vauhtia. Tavoite oli siis lähteä alle vitosta juoksemaan ja saada ensimmäinen alle 50 minuutin alitus virallisella kympillä. Etukäteen mä murehdin mun energioita. Oon nimittäin vetänyt tämän lepoviikon todella minimikaloreilla, mikä ei ihan järkevää välttämättä ole, mutta oon vähän hakenut puustia aineenvaihdunnalle. Kympille ei toki tarvitse mitään tankkailuja, mutta hiilareita pitää kuitenkin kropassa olla, että on jotain poltettavaa. Söin kyllä hyvän aamupalan, ja otin geelin pyöräillessä sekä sen jälkeen.

Ensin tosiaan viiden hengen porukassa pyöräiltiin 49km (1h41min, pk1 sykkeillä 126), ja sitten suurin osa puolimaratonin starttiviivalle ja itse kympin viivalle. Lähtöpaikkaa oli siirretty 100m kauemmaksi. Uusi virallinen mittaus oli tehty tällä viikolla. Ennen mitattiin 60cm tien reunasta ja nyt ihan reunasta, ja nyt täytyi siis juosta sata metriä enemmän kuin viime vuonna. 😀 Kovin täpärälle ei saa siis jättää ennätysten rikkomista. Tiesin, että vauhti on oltava alle vitosta kuitenkin kunnolla. Jos juoksen 4:59, niin 50min alitusta ei tuu tapahtumaan, kun en vain osaa juosta lyhintä reittiä GPS:n  tai mittauksen mukaan.

Juoksu tuntui heti raskaalta, kuin lievään ylämäkeen olisi juossut koko ajan. No niin, tämmönen päivä! Nyt ei muuta kuin kovan treenin kannalta. Suunnitelma oli pysyä treenikaverin Pasin vauhdissa, mutta kyllä se selkä jo jossain kahden kilsan kohdalla jo lähti edelle. Mutta sitten 4,3km kohdalla kramppas reisi ja äkkipysähdys. Se oli siinä, lopunkin motivaation jatkaa matkaa vei kellosta näkemäni 5:03 keskivauhti siihen asti. Venyttelin, kävelin ja hölkkäilin maalialueelle. DNF. Siinä kävellessä jo päätin, että näin tänään ja ensi viikolla toisin. 😉 Nyt on kesän ensimmäisiä päiviä, nautitaan aurinkoisesta treenipäivästä meri-ilmastossa. 🙂 Oisin tykännyt juosta kyllä jossain alle 10 asteessa, mutta en valita tästä lämmöstä nyt yhtään. 😉 Tuli muuten kilometreille hintaa 5,35 euroa / kilsa. Hups! 😀

Kiitos Maijulle kuvasta!

Raskas lyhyt juoksu, mutta mukava ja kevyt pyörä. Tuo pyörä on kyllä se, mikä ehdottomasti on mulle se paras osa triathlonissa! Mutta olis se tärkeää oppia juoksemaankin. 😀 Auton mittarin näytti 20.5 astetta, kun kotia päin ajelin. Kotona kuitenkin ”onneksi” enää 16.5 astetta. Toki jäi vähän tyngäksi tämä treenipäivä, olis tehnyt mieli vielä lähteä lenkille. No taidan mennä pesemään pyörät, ja säästää pyörälenkin huomiselle. Adios amigos!