Henkinen kantti prakaa
Nukuin viikonlopun väsymystä tänään töiden jälkeen sen verran pitkään pois, että nyt poikkeuksellisesti valvon kymmenen jälkeen. Oon nyt puolisen vuotta pitänyt tärkeänä mennä arkena nukkumaan klo 21.30-22 välillä.
Viime viikolla sai jo flunssan jälkeen tehtyä vähän tehojakin. Tärkeimmät treenit oli 10x400m vedot sekä 27km nousevavauhtinen pitkis.
Marjo-hierojalla kävin keskiviikkona ja hän kommentoi mun kintuista, että alkaa olla taas sillä mallilla, että koko 1,5h sais kulumaan mun jalkoihin. 😀 Eli jotain on siis oikeasti tehtykin.
Täytyy myöntää, että tällä hetkellä eniten koville ottaa henkisesti. Hampuriin on vajaa 3 kuukautta aikaa, ja tuntuu, että oon niin kaukana siitä kunnosta missä haluaisin olla. Oon jäänyt IM-tiimistä jälkeen, kun muut ovat kehittyneet ja mun kunto seisoi talven paikoillaan tauon ja kevyen treenin vuoksi.
Eniten henkiseen tilaan vaikuttaa mun paino. Painan kolme kiloa enemmän kuin viime kesän ironmanilla ja neljä kiloa enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Ja se vaikuttaa todella negatiivisesti omaan fiilikseen. Kuulostaa kamalalta, että paino voi noinkin paljon vaikuttaa, mutta en voi asialle mitään. Tässä painossa mulla ei ole koskaan juoksu kulkenut, ja se vaikutta jokaiseen juoksuun. Vaikka juoksu kulkeekin nyt ihan mukavasti, niin ennen jokaista juoksua oon varma, ettei tuu kulkemaan. En usko itseeni ollenkaan.
Myönnän, että tämä vaikuttaa myös siihen, että lähdenkö juoksemaan Yyteriin lauantaina ollenkaan. Flunssan takia valmentaja sanoi, että voisin juosta kympin puolimaratonin sijaan. Mutta en tiedä lähdenkö juoksemaan kymppiäkään.
Tällä hetkellä tarvin treenikavereita varmaan enemmän kuin ikinä. Tarvin hyvää fiilistä, kovaa treeniseuraa ja hyviä treenejä alusta loppuun. Kovista treeneistä saa oikeasti kovempia, kun on joku sanomassa mitä tehdään ja porukkaa ympärillä tekemässä samaa treeniä. Pitkän pk-kauden jälkeen vaatii päätä tehdä kovia treenejä yksin, ja vuoropuhelua saa käydä ittensä kanssa. Sitä on niin helppo himmata. Nyt oon saanut onneksi muutaman oikein hyvän juoksutreenin vedettyä. Juuri niillä vauhdeilla, mitä pitikin. 🙂
Huomenna ohjelmassa on duathlon-treeni, ja lähden Pirkanmaalle tekemään treeniä porukassa. Tämän treenin jälkeen päätän, että lähdenkö juoksemaan Yyteriin.
Kun kevät on edennyt kylmänä, niin pyöräkuntokin on ihan arvoitus. Onneksi on edes tuo wattbike, millä on voinut seurailla tehoja. 🙂 Yksi maantielenkki nimittäin triathlonpyörällä vain takana. Voihan olla, että kuukauden päästä kunto on hyvällä mallilla ja fiilis on kesäinen ja luottavainen. Toivon niin. Paino olisi vaan saatava tippumaan, koska se vaikuttaa juoksuvauhtiin ja näköjään henkisesti sen verran paljon.
Halusin kirjoittaa näistä fiiliksistä, kun ei tää aina oo niin ihanaa ja sujuvaa. 😀 Mutta nyt kaloreiden laskentaa, kerran viikossa Pirkanmaalle IM-tiimin yhteistreeneihin, ja hyviä treenejä. Sillä tästä fiilis lähtee ylöspäin treenien suhteen. 🙂
Viikonloppuna oli ohjelmassa ystävien häät Vantaalla ja tietenkin äitienpäivä. Kiitollinen kolmesta rakkaasta lapsesta! <3 Sunnuntaina olin sen verran väsynyt, että pyörälenkin sijaan kutsui sohva. Vaikka treeniä pitäisi tehdä, niin väsyneenä se on oikeasti yhtä tyhjän kanssa.