Hae
Ninnin energianurkkaus

Yyterissä treenaamassa

Blogin Facebook-sivua seuranneet jo tietävätkin, että päätin lähteä tänään juoksemaan Yyteri Maratonille kympin, ja sitä ennen pyöräilemään treenikavereiden kanssa hienoissa maisemissa.

Posti toi tilaamani uudet juoksusukat sopivasti perjantaina. Pari vuotta sitten väritys oli kelta-pinkki, oisko se tänä vuonna turkoosi-pinkki? 😉

Päätökseen lähteä juoksemaan vaikutti viime viikon perjantaina juostu nousevavauhtinen 27km pitkis, jossa puristin viimeisen kilsan vielä 5:04min/km. Ja tiistaina Häijään Särkijärvellä duathlonin jälkimmäinen kolme kilsaa mäkisellä hiekkapätkällä 5:02min/km vauhtia (rankka reitti ihan oikeasti). Niin, siis jokainen mua jo vähän tunteva tietää, että kun lähdetään viivalle, niin yritetään parantaa edellistä aikaa. 😉 Viime keväänä Ylistarossa 50:26, oman mittarin mukaan 4:57 vauhtia. Tavoite oli siis lähteä alle vitosta juoksemaan ja saada ensimmäinen alle 50 minuutin alitus virallisella kympillä. Etukäteen mä murehdin mun energioita. Oon nimittäin vetänyt tämän lepoviikon todella minimikaloreilla, mikä ei ihan järkevää välttämättä ole, mutta oon vähän hakenut puustia aineenvaihdunnalle. Kympille ei toki tarvitse mitään tankkailuja, mutta hiilareita pitää kuitenkin kropassa olla, että on jotain poltettavaa. Söin kyllä hyvän aamupalan, ja otin geelin pyöräillessä sekä sen jälkeen.

Ensin tosiaan viiden hengen porukassa pyöräiltiin 49km (1h41min, pk1 sykkeillä 126), ja sitten suurin osa puolimaratonin starttiviivalle ja itse kympin viivalle. Lähtöpaikkaa oli siirretty 100m kauemmaksi. Uusi virallinen mittaus oli tehty tällä viikolla. Ennen mitattiin 60cm tien reunasta ja nyt ihan reunasta, ja nyt täytyi siis juosta sata metriä enemmän kuin viime vuonna. 😀 Kovin täpärälle ei saa siis jättää ennätysten rikkomista. Tiesin, että vauhti on oltava alle vitosta kuitenkin kunnolla. Jos juoksen 4:59, niin 50min alitusta ei tuu tapahtumaan, kun en vain osaa juosta lyhintä reittiä GPS:n  tai mittauksen mukaan.

Juoksu tuntui heti raskaalta, kuin lievään ylämäkeen olisi juossut koko ajan. No niin, tämmönen päivä! Nyt ei muuta kuin kovan treenin kannalta. Suunnitelma oli pysyä treenikaverin Pasin vauhdissa, mutta kyllä se selkä jo jossain kahden kilsan kohdalla jo lähti edelle. Mutta sitten 4,3km kohdalla kramppas reisi ja äkkipysähdys. Se oli siinä, lopunkin motivaation jatkaa matkaa vei kellosta näkemäni 5:03 keskivauhti siihen asti. Venyttelin, kävelin ja hölkkäilin maalialueelle. DNF. Siinä kävellessä jo päätin, että näin tänään ja ensi viikolla toisin. 😉 Nyt on kesän ensimmäisiä päiviä, nautitaan aurinkoisesta treenipäivästä meri-ilmastossa. 🙂 Oisin tykännyt juosta kyllä jossain alle 10 asteessa, mutta en valita tästä lämmöstä nyt yhtään. 😉 Tuli muuten kilometreille hintaa 5,35 euroa / kilsa. Hups! 😀

Kiitos Maijulle kuvasta!

Raskas lyhyt juoksu, mutta mukava ja kevyt pyörä. Tuo pyörä on kyllä se, mikä ehdottomasti on mulle se paras osa triathlonissa! Mutta olis se tärkeää oppia juoksemaankin. 😀 Auton mittarin näytti 20.5 astetta, kun kotia päin ajelin. Kotona kuitenkin ”onneksi” enää 16.5 astetta. Toki jäi vähän tyngäksi tämä treenipäivä, olis tehnyt mieli vielä lähteä lenkille. No taidan mennä pesemään pyörät, ja säästää pyörälenkin huomiselle. Adios amigos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *