SM-pronssia sprinttimatkalta
Kävin torstaina verikokeissa ottamassa rautavarastot ja D-vitamiinin. Itse asiassa monta muutakin arvoa, kun Terveystalon Liikkujan paketissa tuo tulee paljon halvemmaksi. Ei tarvinnut käydä lääkäriltä kyselemässä lähetettä, vaan satasella iso satsi erilaisia kokeita. Perjantaina ajoissa iltapäivällä oli suurin osa tuloksista valmiina, mutta D-vitamiinin tulos tuli matkalla tyttärien kanssa kohti Lohjaa ja majapaikkaa. Samantien soitto miehelle ja valmentajalle. Tässä taitaa olla nyt syy tälle mun alavireisyydelle!
D-vitamiini helmikuussa 42, maaliskuussa 73 ja nyt 54. Viitearvo on, että sen pitäisi olla minimissään 75. Ferritiini eli rautavarastot olivat nousseet, nyt 38. Kun tammikuussa oli 14, helmikuussa 25, maaliskuussa 20. Tavoite kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavana on, että ne olisi 80-100. Siihen on vielä matkaa, mutta pääasia, että ovat nousseet.
Sitten itse kisa-aamuun. Kuvia on heikonlaisesti, kun oon ite täysin unohtanut ottaa yleiskuvia ja en huomannut tytöille sanoa, että ottaisivat mun puhelimella paremman kameran vuoksi. Olimme Lohjalla sukulaisissa yötä, ja lauantaiaamuna kohti Vantaan Kuusijärveä. Matkalla vähän jännitys nousi, ja tytär kommentoikin, että eikö tämän pitäny olla vaan treeni? No kisa on kuitenkin kisa, vaikka treenimielessä lähteekin. 😀 1,5h ennen piti kisakansliassa ilmoittautua, olin paikalla 1h 40min ennen lähtöä. Aikaa oli, mutta lopulta tuli kuitenkin kiire tekemään uintiverraa! Siinä kohtaa, kun järveen mennessä syke oli 149, niin aattelin, ettei tästä tuu mitään. 😀
Starttiviiva oli leveä, ja lähdin keskeltä liikenteeseen. Kaikki mahtuivat yhteen riviin, joten eturivistä sai lähteä. Huomasin ensimmäisen suoran uivani ison porukan vasemmalla puolella samaa vauhtia, ja päätin ensimmäisten poijujen jälkeen yrittää liittyä porukkaan ja saavani siitä peesihyötyä. Se ei ollut niin helppoa, kun mun uinti vielä kaartaa vasemmalle, mutta pääsin kuitenkin porukkaan sen verran, että huomasin siitä olevan hyötyä. Takasuoralla pääsin muutaman naisen ohi, ja etusuorallakin vielä. Uinti tuntui hyvältä. Olin uinnin jälkeen sarjani 2., ja kaikista naisista 14.
Vaihto oli vähän hidas, ja vaihtoaika olikin vain 33. nopein kaikista naisista. Pyöräilyn aloitettuani kokonaisuudessa sijalla 21. Tässä näkee hyvin, missä on parantamisen varaa! Aqua Plussan juniori Valtteri piti mut hyvin ajantasalla kisassa, vaihdosta pyöräosuudelle mennessä huikkasi, että olen toisena.
Pyörä oli perustekemistä. Muutaman viikon aikana on käynyt selväksi, että pyörä kulkee nyt hyvin. Se on hyvä, koska on kuitenkin ironmanissakin pisin osuus. Pyöräreitti oli mulle sopiva! Ei mitään isoja mäkiä, vaan ajettava. Loivaa alamäkeä ja loivaa ylämäkeä. Muutaman saman naisen kanssa ohiteltiin välillä toisiamme, mä olin hitaampi ylämäissä ja nopeampi alamäissä. Pidin tarkkaan huolta siitä, että väli edellä ajamaan on vähintään 10m. Heti jalka suoraksi, jos lähenin liikaa. Tai jos vauhtia oli huomattavasti enemmän, niin sitten ohi. Pyörän lopussa alkoi sataa, ja se tuli niin oikeaan saumaan. 24 astetta lämmintä on mulle liikaa, ja pieni vesisade juoksuun tekee todella hyvää! Reitti oli 3x7km eli 21km. Oma mittari näyttää vauhdiksi 34,5km/h.
Taru kertoi vaihtopaikkaa kuntoon laittaessa juoksureitin olevan pururadalla, sisältävän pari mäkeä ja jopa polkupätkän. Ei ole nopea, joten ei kannata murehtia vauhdista. Niinpä en oikeastaan vauhtia paljon katsonutkaan. Tiesin olevani pyöräilyn jälkeen toisena, kun porukkaa ei ohi mennyt. Sain taas Valtterilta siihen varmuuden. Tämä toinen vaihto puolestaan oli nopea, kaikista naisista 10. nopein.
Juoksu olikin sitten kaikkea muuta kuin mulle sopiva. Raskastekoisena juoksijana ylämäet on kovia, ja alamäkiä en osaa juosta. Toki osa oli niin jyrkkiä, ettei niitä kyllä olisi pystynytkään rullaamaan. Reitin loppupätkä ei onneksi ollut samanlaista kuin alku. Kaikki pyöräilyssä ohittamani naiset tulivat juoksussa ohi. Juoksussa syke oli tosi korkea, mutta silti tuntui, ettei pääse yhtään mihinkään. Juoksu oli kaksi kierrosta, ja ensimmäisellä kierroksella tuli jo yksi meidän sarjan naisista ohi. Sain varmistukseni kolmannesta sijasta kilpailukeskuksessa, mistä lähdettiin taas uudelle kierrokselle. Näin, että takaa tullaan lujaa, ja olin ihan varma ehtivät ohi useampi. Viimeisen kilometrin yritin juosta kovempaa ja sitä vauhtia olisi pitänyt pystyä juosta koko matka. Sain kuin sainkin kolmannen sijan pidettyä, ja ensimmäinen SM-mitali napsahti! Oman mittarin mukaan vauhti 5:19min/km eli ei kummoinen, mutta ei ollut kyllä mun reitti. Ja eipä sillä oikeastaan tässä kohtaa mitään väliä. 😀 Kultaan ja hopeaan ei mitään saumoja, ja pronssi tuolla juoksulla tuli pidettyä. Maalissa siis oman sarjan kolmas, kaikista naisista 21.
Uinti ja pyörä kulkee, seuraavaksi on juoksun vuoro! 😉
Kiitos mun huoltajille ja jokaiselle kannustajalle! Yritin aina omaa nimeä kuultaessa vilkutella, ei paljon noilla sykkeillä pystynyt puhumaan. 😀 Oli ihana nähdä tuttuja taas talven jälkeen! Palkinnoksi mitalin lisäksi tuli Shock Absorberin urheilurintsikat sekä Masajon jaksamisjuomaa ja Chian siemeniä. Tämä teki todella hyvää rikkonaisen talven jälkeen!! 🙂 Enkä ees meinannut ilmoittautua tänne, valmentajalla oli kovempi luotto muhun kuin mulla itellä.
Tapahtuma oli mun mielestä järkätty hyvin! Tuli sähköpostia ja tekstaria ohjeista, parkkipaikalle oli opastus ja kaikki reitit oli niin hyvin merkattu, ettei voinut mennä harhaan.
Hei onnittelut hyvästä kisasta! Mitali ja kaikkee. =)
On pari kertaa osunut silmään kun kirjoitat, että et osaa juosta alamäkiä. No tuu Pirkkalaan niin Jaana ja Juha neuvoo ja ohjaa ja näyttää ja toistaa ja sitten sulla on mahdollisuus oppia rullaava ja kevyt ja nopea alamäkitekniikka. =) Lupaan.
Kiitos Jaana! 🙂 Ehkä joskus tuunkin! 😉 Ongelma on siinä, ettei täällä oo mäkiä, niin en pysty niitä harjoittelemaan. 😀 Muistan aina kuinka kommentoit Turussa, että sä otat kiinni mua alamäissä, että juokse rennommin.
Onnittelut! Olipa ilahduttava uutinen☺️
Kiitos Virpi! 🙂