Kolme vapaapäivää Juhannuksena
Juhannus oli oikein monipuolinen. 🙂 Sisälsi mökillä käymistä lasten kanssa miehen ollessa kalastusreissulla. Sisälsi pitkän pyörälenkin. Sisälsi pitkän juoksulenkin. Sisälsi uintitreenin. Sisälsi tunteja pihahommia omalla pihalla.
Ostin SUP-laudan ja sillä lautailtiin mökillä. Pysyin kuin pysyinkin laudalla pystyssä, vaikka muutaman kerran tasapaino menikin. 😀 Vielä kun vesi lämpeäisi ja aurinko paistaisi, niin ei pelottaisi se horjahtaminen niin paljon.
Pitkä pyörälenkki kulki Seinäjoki – Rengonharju – Tuomikylä – Munakka – Kitinoja – Lapua – Kuortane – Alavus – Peräseinäjoki – Seinäjoki. 184km. Perinteisesti pysähdyin Mäyryn Nesteelle tauolle, ja siinä Sanna viestitteli, että voisi lähteä ajelemaan vastaan. Viimeiset 20km Pjoelta kotiin sainkin seuraa peesiin. Sannalta meni rengas, ja se olikin ensimmäinen kerta, kun tuli tuubi vaihdettua tien varressa. Bloggaajan kaveri ikuisti tietenkin tapahtuman heti. 😀
Siskon kanssa käytiin aamulenkillä juoksemassa puolimaraton. Oon viime aikoina juossut tosi paljon hiekkateitä pitkin, että saisin säästettyä jalkoja. Varsinkin, kun pohjetta taas kiristelee. Viikonlopusta on sen verran kuormaa kintuissa, että nyt vielä Blackroll-rullailut ja suihkun kautta nukkumaan.
Huomenna olisi taas supersprinttiä ohjelmassa Särkijärvellä. Ihan ei oo tuore kroppa treenien ja pihahommien jäljiltä, mutta niin ne on muutkin Juhannuksen vapaita käyttäneet treeneihin. 😉
Iskeekö koskaan treeniähky? ettei millään jaksaisi tehdä mitään? Itse kun treenailin pari vuotta tri-treenejä, niin alkoi tulla jo korvista ulos. Vaati itselläni ehdottomasti vastapainotreeniä, esim. soutu/melonta. Teitä triathloni tyyppejä seuratessa välillä ihmettelen, mistä ammennatte vuodesta toiseen ilon tehdä pitkiä harjoituksia. Ehkä joskus vielä jaksan aloittaa tuon harrastuksen uudelleen, ainakin kaikki kamat säästän siltä varuin ja seuraan toki kesän kisoja suurella mielenkiinnolla!
Täydellistä treeniähkyä ei oo iskenyt, mutta kyllähän sitä välillä miettii, että jaksanko tätä vielä kuinka pitkään ja olisko helpompaa tehdä vaan omaksi iloksi. Mutta sitten taas nautin kyllä pitkistä treeneistä ja kehittymisestä, siinä kun on vielä tekemistä. Mutta huomaan, että paljon on matkan varrella porukkaa tippunutkin. Eli on niitä, joilla määrä tökkii. Hyvä, kun säästit kamat! 🙂 Toivottavasti innostus lajia kohtaan joskus palaa, mutta pääasiahan on kuitenkin hyvä fiilis ja liikunta kuin liikunta, lajista väliä. 🙂