Hae
Ninnin energianurkkaus

Kisan jälkeinen lorvailu ohi, taas mennään!

Finntriathlon Joroisten puolimatkalta palautuminen on lähtenyt käyntiin hyvin. En ole koskaan odottanut niin mielenkiinnolla Emfit QS -mittarin lukemia kuin puolimatkan jälkeen. Sunnuntaina heräsin kellon soittoon klo 6.45 seitsemän tunnin unien jälkeen. Emfitin lukemat olivat olleet illalla 70, ja aamulla 61. Loistavat siis, mutta tiesin, että isommat tippumiset on varmasti tulossa seuraavana yönä. Päivä meni kummitytön rippijuhlissa ja ilta kisaraporttia kirjoittaessa.

Ja maanantain arvoja odotin vieläkin enemmän. Olin sunnuntai-illalla todella väsynyt ja Emfit näytti ilta-arvoksi 85 ja aamuarvoksi 63. Odotetusti siis miinusta, mutta edelleenkään aamuarvo ei ollut tuon pienempi. Oisko pitänyt vetää puolimatka kovempaa? 😉

Joroisten jälkeen la-su yöstä viime viikon to-pe yöhön dataa.

Puolimatkan jälkeen otettiin rennosti kuusi päivää, ja lauantaina alkoi yhdeksän päivän treenijakso, joka loppuu tulevana sunnuntaina. Sitten onkin enää kaksi viikkoa Hampurin ironmanille. Niin se aika vaan menee, liian nopeasti.

Viikonloppuna oli ohjelmassa 180km pyörää ja 30km juoksu mäkisellä reitillä. Oon niin paljon treenannut yksin, ja tehnyt pitkiä pyörälenkkiä yksin. Lauantaina sainkin seuraa IM-tiimistä. Porukka jaettiin kahteen ryhmään, ja mittariin kertyi mukavat 186km ja nousumetrejäkin enemmän kuin kotikonnuilla, vajaat 1300m. On se vaan niin eri asia ajella pitkistä yksin kuin porukassa vetäjän vaihtuessa aina välillä. Tehot on huomattavasti pienemmät peesissä, ja lenkki silloin helpompi. Ajelin välillä olemattomalla peesivälillä ja välillä pitemmällä, ja nautin. Tosin Jumesniemen mäissä kyllä kirosin. 😀 Kiitos vielä hyvästä seurasta porukalle!

Normaalisti meillä pitkikset on 27km, sunnuntaina vuorossa oli 30km. Ja mäkisessä maastossa! Täällä lakeudella ei noita nousumetrejä helposti kasaan saa, joten mun lenkki siskon kanssa suuntautui läheiselle kuntoradalle. Täytyy sanoa, että etukäteen hirvitti ja tuntui hullulta lähteä kiertämään Halliskan 5km purtsia ympäri pitkiksen verran! Mulle Kaitsu ohjeisti, että 30km tai maksimissaan 3 tuntia, jos vauhti jää yli kutoseen. 27 kilometriä juostiin kuntoradalla ja kolme viimeistä kilsaa asfaltilla. Olihan helppoa juosta tasaista ja nopeaa alustaa, kun ensin oli juossut 27km mäkiä ylös ja alas. Mä olin kyllä niin fiiliksissä tämän juoksulenkin jälkeen, koska en olisi uskonut pystyväni juoksemaan niin hyvin loppuun asti pitkistä tuollaisessa maastossa. 🙂 Oon ennenkin sanonut, että sisko on kyllä loistava juoksukaveri täällä, kun on kovempi juoksemaan kuin minä, ja silti tulee aina nuo lenkit mun vauhtia.

Huomenna pitäis taas saada näistä kintuista vauhtia liikenteeseen Supersprintin myötä, saas nähdä! 😀

 

2 kommenttia

  1. -Katri- kirjoitti:

    Mukavaa luettavaa, nyt levollisena kohti Hampuria, koska se menee hyvin. ? Jumesniemen mäet on tarkoitettu tiukoiksi. ?

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Katri! Ihan hyvä fiilis on, huomenna viimeistelytreeni. 🙂 Joo, ne mäet on kauheita. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *