Hae
Ninnin energianurkkaus

Askel askeleelta syömisiä paremmaksi

Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän kiinnitän huomiota siihen, mitä ruokakaupasta ostan. On kamalaa, että mä olen omilla valinnoillani vastuussa lasten tulevaisuudesta. Että syötänkö heille voita vai margariinia, kevytmaitoa vai rasvatonta jne.. Ja nimenomaan, että miten kaikki vaikuttavat elimistöön vuosien aikana. 20 vuoden aikana ehtii heillekin opettaa tietynlaiset tavat, ja haluaisin, että ne olisivat oikeat.

Meillähän perheen kaikki naiset ovat keliaakikkoja. Mä olen syönyt gluteenitonta jo 17 vuotta, toinen kaksostytöistä 8,5 vuotta ja toinen 1,5 vuotta.

Viime talvena, kun kaikki mun veriarvot rautavarastosta ja d-vitamiinista lähtien olivat onnettomat, niin se muutti keväällä vielä omaa ruokavaliota maidottomaan suuntaan, että rauta imeytyisi paremmin. Kesän alussa jätin myös karkit. Olisin lisäksi toivonut painon tippuvan muutamia kiloja, että juoksu kulkisi paremmin. Mutta paino ei tippunut koko kevään aikana. Keväällä tekstejä lukeneet tietävät, että tämä asia painoi henkisesti. Niinpä otin yhteyttä ravintovalmentajaan, ja asioita käytiinkin läpi enemmän henkisen puolen kuin ruokien puolesta. Kun perheessä on myös tyypin 1 diabeetikko, niin paljon on tietämystä senkin vuoksi hiilareista, proteiineista ja rasvoista. Puntarikielto ja tippuneen d-vitamiiniarvon uudelleen toteaminen nosti mielialan normaaliksi nopeasti. Tavoite ei ollutkaan enää tiputtaa painoa ironmanille, eikä paino lopulta edes vaikuttanut kesän kisojen juoksuvauhtiin. 🙂

Ostin myös uuden tehosekoittimen, joka on nyt kunnollinen ja murskaa jäätkin hyvin.

Maidottoman ruokavalion aloittaminen oli makuelämyksiltään aikamoinen shokki. Soijatuotteita yritän välttää, kun niitä ei kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle suositella. Eniten kaipasin rahkalle ja raejuustolle korvaavaa. Välipalarahka vaihtui kaurapohjaiseen Yosa Sportiin. Sport on ainut Yosa-tuotteista, joka on gluteeniton. Alkuun maistui ihan hirveälle, mutta kyllä siihen on jo tottunut. Aamupalapuuron raejuuston korvaajaa hain pitkään. Herne-, hamppu- ja riisiproteiiniin ei vaan totu, ne maistuvat niin pahoilta. Lopulta löysin Voimaruoka Kookos -jauheseoksen, joka ei maistunut pahalta. Siinä ei ole niin paljon proteiinia kuin puhtaissa protskujauheissa, mutta ihan hyvin kuitenkin. Chian siemenistä tuli ihan suosikkeja, niitä on tullut lisättyä päivittäin iltapalan joukkoon!

Maha ja suolisto ovat ihan eri luokkaa maidottomalla. Täysin maidottomalla en ole enää, mutta mahdollisuuksien mukaan. Nyt arjen pyöriessä maidoton on helpompaa kuin esimerkiksi reissuissa. Maitorahkoihin en ole enää palannut, ja suurin osa maidotonta. Mutta mm. smoothiessa ja kaurapuurossa (puhdas kaura käy mulle) käytän Foodinin herajauheita. Foodinin heraproteiinijauhe ei sisällä kaseiinia, ja siinä on laktoosia alle 1g/100g. Siksi vatsaystävällinen.

Merkinnät gluteenittomasta ym. on hyvin esillä.

Muutenkin tykkään Foodinin ”tyylistä”. On jyväskyläläinen perheyritys, joka tekee tiivistä yhteistyötä viljelijöidensä kanssa ympäri maailmaa. Pienet yhteisöt saavat hyvän ja varman korvauksen työstänsä. Ostin juuri eilen kvinoa-hiutaleita kaupasta, ja nappasin pussin kyseiseltä valmistajalta. Heidän nettisivuillaankin on hyvin tietoa tavasta toimia.

Karkit on tosiaan jäänyt kauppaan kesän alussa, mutta jätskit ja muut herkut ei. Itseasiassa raakasuklaa on sellainen, minkä karkeista itselleni sallin aina välillä. Nyt on kyllä ironmanin jälkeen maistunut herkut ihan liikaa, ja kun vielä olen monta päivää maannut kunnon flunssassa kotona, niin tästä ei seuraa mitään hyvää. Oon käynyt viimeksi puntarilla ennen ironmania. Nyt ylimenokaudella kun ei tarvitse murehtia hiilareiden riittämisestä treeneihin ja että syö tarpeeksi kehittyäkseen. Kroppakin on pitkään toiminut jo normaalisti, niin voisi olla hyvä sauma kokeilla lähteekö kropasta ylimääräiset kilot pois ja pääseekö viime kesän painoon. 🙂

En ole tosiaan ironmanin jälkeen käynyt kuin kerran vähän pyörittelemässä maastopyörällä, ja hirveästi tekee mieli lenkille. Tekee mieli maastopyöräilemään ja juoksemaan. Ihanaa, kun ilmat viilenee, juoksu on silloin niin kivaa. Mutta vielä en ole siinä kunnossa, että voisin lenkille lähteä. Päivä kerrallaan kuulostelen omaa vointia. Vielä joutuu yskimään ja niistämään ihan riittävästi, ja päätä särkee taas. Onneksi kirjoitin tämän bloggauksen jo päivällä. Nyt illalla pääkipuisena jäi enää vaan oikoluku. 🙂

Fiiliksiä ironmanin jälkeen

Hampurin ironman, kauden pääkisa, oli ja meni. Siitä on puhuttu kisaajien kesken, valmentajan kanssa ja tietysti monen tutun kanssa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen tyytyväisempi suoritukseen olen. Valmentajalta tuli melkein käsky olla tyytyväinen. 😀 Perustelutkin oli hyvät, kun oli pureutunut muutaman Aqua Plussalaisen pyörän dataan. Pyörähän mulla sieltä jäi hampaankoloon, mutta ei kuulemma tarvi. 😉

Selän vihoitteluun en syytä löytänyt, mutta normaalisti olen aina pyöräillyt ja uinut perjantaina. Nyt järvessä oli perjantaina uinti kielletty, ja pyöräilystä ei Hampurin keskustassa tullut mitään. Ajoin pari rinkiä hotellin parkkipaikalla testatakseni, että pyörässä on kaikki kokoamisen jälkeen ok. Juostiin porukalla hotellin kuntosalilla juoksumatoilla vartti. Lauantaina käytiin uimassa, toivottavasti en silloin saanut kylmää. Onneksi selkä ei kuitenkaan tuon enempää sunnuntaina vaivannut, tulipa aloitettua juoksu rauhassa. 🙂

Ironman Hamburg oli tehnyt kisavideon, jossa mäkin vilahdan vakavana kävellen kohti märkäpuvun vaihtoa ja starttia. On hieno video!

https://www.facebook.com/IRONMANHamburg/videos/339781606475931/

On muuten pakko lisätä tähän kuva reitistä noin kilometrin matkalta, joka sisältää 9 junanradan ylitystä. Tuo kohta ajettiin kahteen kertaan, ja ne ei tosiaan tuohon loppuneet. Niitä on lisää ja paljon.

Mutta se olis nyt ylimenokausi päällänsä. Höntsäilyä lokakuun alkuun asti, jolloin alkaa uusi kausi ja tämä kausi laitetaan virallisesti pakettiin. Sunnuntaina kävin jo vähän maastopyörällä ajelemassa Sannan kanssa, ja oli kyllä kivaa. Lenkin keskisyke jotain 110 luokkaa, eli palauttavaa menoa.

Ainut, että muhun iski flunssa! Yleensä kurkkukipu kestää ensin muutaman päivän, mutta nyt se alkoi päivällä ja illalla oli niin kipeä, etten halunnut puhua ja nyt onkin sitten puolikuollut olo ja nenäliinoja kuluu. Toivottavasti menee yhtä nopeasti ohi, kun alkoikin. Viime vuonna olin täsmälleen samaan aikaan kipeä, silloin flunssa tuli heti Kööpenhaminan ironmanin päälle.

Ironman on kova rasitus kropalle, ja kahden edellisen jälkeen mulla on mennyt syksy juoksematta erinäisten kipujen ja tuntemusten vuoksi. Nyt siis kuulostelen kroppaa jälleen tarkasti, ja toivon parasta. Normaalit lihasjumit oli viime viikolla alkuviikosta, sitten tulehtui varvas ja reiden lähentäjään ilmestyi kipukohta. Nämä ovat helpottaneet, mutta tuon mun vasemman ja huonomman jalan kantapään ja sen nilkan palloluun välissä tuntuu välillä vihlontaa. Vasen pohje on kyllä kireämpi kuin oikea, ja toivon, että johtuu pohkeesta. Pelkään kuitenkin, että on joku isompi rasitusjuttu ja taas jää syksyn juoksukilsat. No tässä nyt ei kuitenkaan ole kuin reilu viikko vasta ironmanista, joten vähän kevyttä rullailua, venyttelyä ja kylmää, niin toivottavasti jalka on viikon tai kahden päästä yhtä hyvä kuin oikea! 🙂 Tärkeintä on saada kroppa palautumaan, ja treenit ovat toissijalla. Toki palautumiseen auttaa myös kevyet lenkit, mutta näin flunssan pahimpina päivinä niitä en toki tee.

Emfitissäkin pääsin jo sunnuntaina normaalille keskisykkeelle 61, mutta nyt sitten flunssan vuoksi nousi takaisin korkeammalle. Toki la ilta – su aamu lukemaa vääristää kyllä se, että nukkumaan mennessä unohdin ”punkkipannan” (miehen nimitys laitteesta 😀 ) virittää, ja yöllä yhdeltä herätessä sen laitoin. Siksi illan RMSSD on myös yli 60, se olisi ollut varmaan matalampi, jos en olisi jo levännyt paria tuntia. Flunssa syö kyllä päivän aikana mehut naisesta, sen näkee arvoistakin.