Hae
Ninnin energianurkkaus

Kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Ylimenokautta vietellään, eikä oikein mitään ihmeellisiä treenikuulumisia oo kertoa. 🙂 Vuokatissa meni viime viikonloppu. Isä täyttää pian 60 vuotta, ja yllätettiin hänet äitin ja kolmen siskoni perheen kera onnistuneesti! Oli mukava viikonloppu, ja tietty hienoissa maisemissa tuli myös treenattuakin. Uudet Salomonin maastojuoksukengät pääsivät testiin! 🙂

Mua on jo pitempään häirinnyt yksi asia: suhtautuminen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kaikki kivut, oireet ja kummallisuudet laitetaan kilpirauhasen piikkiin, ja sitten neuvotaan kuinka kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan olisi hyvä liikkua näin ja näin paljon (vähän). Täh?!

Mulla on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta 17 vuotta. Todettiin vuonna 2000 yhtäaikaa keliakian kanssa. Varsinkin raskaudet ja niiden jälkeiset ajat ovat vaatineet veronsa, ja arvot ovat heitelleet, ja lääkitystä on pitänyt hakea. En todellakaan ole unohtanut kuinka saamaton ja väsynyt sitä on, kun TSH-arvo on ollut korkeampi kuin itselle on paras. Tai kuinka tukka lähtee isoina tukkoina jne. Ensimmäisenä, kun oon väsynyt, enkä jaksa jotain tehdä, niin tulee heti mieleen, että mitähän arvot ovat. Nehän mittautin ekana viime vuonnakin joulukuussa, kun väsähdin.

Mutta jos mulla on lihakset tai vaikka varvas kipeänä, niin en koskaan mieti johtuuko se kilpparista. Etsin syytä aina muualta. Siksi yllätyn joka kerta, kun luen kysymyksiä, että voiko joku johtua vajaatoiminnasta.

Silloin kun arvot ovat huonot, niin treenataan sen mukaan mitä jaksaa. Ja kun arvot ovat normaalit, niin treenataan niin paljon kuin pystyy ja ohjelmassa on. Oon jopa miettinyt, että oonkohan mä liian toisessa ääripäässä, että voiko kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava näin treenata? Kuulin kommentin, että yhdellä naisella oli viimeinen maraton, kun nyt oli sairastunut. Ei sen tarvi olla viimeinen, kun vointi kohenee, niin treenejä voi jatkaa samaan malliin. Ja kun olo on huonompi, niin silloin treenataan vähemmän, mutta kyllä silloinkin voi liikkua sen mukaan, mitä jaksaa. Eikö? Oonko mä nyt ihan väärässä? Hyvin mä oon ainakin pystynyt treenaamaan. Toki vaatii vielä enemmän oman kropan kuuntelemista kuin täysin terveellä ihmisellä.

Toisaalta oon oppinut parin viime vuoden aikana, että esimerkiksi huono lämmönsietokyky voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Siinä voi olla järkevä selitys sille, miksi yli 20 asteen lämmöt ei oo mun juttu tai miksi en viihdy saunassa. Nuorena mulle tuli aina migreeni seuraavana aamuna, kun olin edellisenä päivänä ollut saunassa. Sauna jäi vuosiksi, mutta nykyään en vaan istu siellä pitkään. Saunassa viihtymättömyyden oon siis laittanut migreenin piikkiin, mutta voihan se olla kilpirauhasen syytäkin. 😀 Tai jos jostain treenistä palautumiseen menee pitempään kuin muilla, niin ehkä se ei ole huono kunto tai ominaisuus, vaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja hidastuneesta aineenvaihdunnasta johtuvaa. Käytännössä sillä edelleenkään ei ole väliä, kun vaan kuuntelee omaa kroppaansa!

14 kommenttia

  1. Merkku kirjoitti:

    Törmäsin myös vähän aikaan sitten tuohon johonkin juttuu, jossa tosiaan kerrottiin, että en voisi vajiksena treenata kovaa. Täyttä puppua! Jos lääkitys ja arvot on kohdallaan, niin aivan yhtälailla voi treenata kuin ”terveetkin”. Ja mulla on muuten tuo sama vaiva, eli huono lämmönsietokyky. Hellelenkkejä en vaan kestä vaan tykkään kovasti keväästä ja syksyn viileistä keleistä.

  2. marjo kirjoitti:

    Mulla on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta (ja keliakia) yhtä kauan kun sullakin. En ole koskaan antanut sen rajoittaa treenaamista, itse asiassa vasta jokin aika luin siitä ettei saisi treenata kovaa, epäselväksi jäi että miksi ei ?
    En myöskään syytä kilpirauhasen vajaatoimintaa muista vaivoistani. Tosin luulen että se saattaa vaikuttaa palautumiseen jonkin verran. Treenaan päivittäin, enkä koe että kilpirauhasen vajaatoiminta olisi este. Jos tunnen oloni vetämättömäksi, teen kevyemmän treenin ,ns. aktiivista lepoa, venyttelyä tai kehonhuoltoa, pilatesta, joogaa ym.
    Mittautan säännöllisesti arvot, ja aineenvaihdunta toimii hyvin. Tosin lämmönsäätelyssä mullakin vikaa, en kestä kylmää juuri yhtään, ja tähänkin aikaan vuodesta pidän jo toppatakkia ja pipoa 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Kuulostaa oikein tutulta! 🙂 Ja tärkeintä on se oman itsensä kuuntelu, sillä pääsee pitkälle. Sulla menikin toisinpäin tuo kuumuus ja kylmyys. 😀

  3. riikka kirjoitti:

    Kova treenihän on keholle aikamoinen stressipiikki, ja vajaatoiminnalla olisi tärkeää nimenomaan minimoida stressi ja keskittyä rauhoittavaan, matalasykkeiseen, pitkäkestoiseen treeniin, kuten kävelyyn, joogaan jne. Elintavat ovat tärkeässä osassa vajaatoiminnan kanssa elämiseen, mutta tässäkin vaikuttavat suuresti sairauden laatu ja vakavuusaste, sekä se mistä kyseinen ihminen aidosti nauttii. Mikään ei estä treenaamasta kovaa, jos treeni kulkee ja siitä palautuu. Ongelma tulee usein siitä, että väsyneenä revitään liikaa ja liian usein. Se ei tee kenellekään hyvää, mutta kilpparipotilaalle se on todella tuhoisaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kehossa on jo valmiiksi autoimmuunihyökkäys omaa elimistöä vastaan käynnissä, ja ilman riittävää lepoa ja palautumista stressitaso nousee niin suureksi, että tuo hyökkäys vain voimistuu. Tasapainon kautta. Huomaan itselleni sopivan parhaiten juuri rauhallinen liikunta, kuten pitkät kävelyt. Silloin koko keho ruuansulatusta myöten toimii. Rankempia treenejä pystyn vetämään 2-3 viikossa, mutta se on minusta ihan riittävä ja normaali määrä. Siihen oheen venyttelyä, joogaa, kävelyä ja välillä hierontaa, niin pysyy paketti kasassa. Mutta se on yksilöllistä, kuten kaikki. Lähinnä jokaisen pitäisi oppia kuuntelemaan kehoaan sen verran, että ei tee liikaa väsyneenä ja alipalautuneena, ja kilpparipotilaat vain tarvitsevat enemmän lepoa kuin täysin terveet ihmiset, jotta stressitasot eivät nouse liikaa. Huomaan ison eron esim loma-aikoina, kun saan nukuttua pidempiä yöunia ja olemaan vapaalla, niin treenatakin jaksaa ihan eri tavalla.

    • Merkku kirjoitti:

      Hei Riikka! Kaikillahan vajaatoiminta ei ole autoimmuuniperäinen, vaan syitä voi olla muitakin. Minulla esimerkiksi ei ole immunologista taustaa vajikselle, mikä treeneihin vaikuttaisi.

    • Ninni kirjoitti:

      Miten Riikka määrittelet kovan treenin? Kovasykkeinen, lihaksistolle kova (kuntosali) vai pitkä treeni? Suurin osa viikosta itellä on peruskestävyystreeniä, ja normaalisti kaksi kovasykkeisempää treeniä. Nyt syksystä toki pitkää ja rauhallista, ja ne on mukavia. Toki mulla vaikuttaa muun elämän stressi tosi paljon treeniin. Esim työstressi tai huoli lapsesta aiheuttaa sen, etten ole treenikunnossa. Silloin tarvii vain rauhallista pään ulkoilutusta, ei muuta. Siksi vannon kropan kuunteluun. Harmi, että monesti nämä oppii vain kantapään kautta. Vuosien aikana on tullut opittua itsestä ja treenaamisesta paljon. 🙂

  4. Susanna kirjoitti:

    Minulla on myös keliakia ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Odotin hieman jännityksellä tekstiäsi ( netti tökki eikä postaus tahtonut millään latautua auki), että kumpaan suuntaan siinä olet vaakakupissa oireiden kanssa. Mennään näköjään samoilla linjoilla. ? Harrastan juoksua ja pistän kyllä kaikki oireet huonon kunnon tai vitutuksen piikkiin enkä vajaatoiminnan. Aina ei juoksu kulje mutta ei se ole vajiksesta kiinni vaan huonosta päivästä.

  5. Urheilija kirjoitti:

    Hei Ninni, törmäsin googlatessani rauta-arvoista ja vajaatoiminnasta blogiisi. Saitko alhaiset rauta-arvot kohdilleen ja vaikuttiko se itselläsi olotilaasi/kilpirauhas arvoihin? MIllaiset t4v, t3v ym arvot sinulla on ja miten ne muuttuivat rautalääkityksen aikana, jos mahdollisesti haluat näitä asioita täällä ilmaista. T4 muuntohan T3:seksi heikentyy rauta-arvojen ollessa huonot. Hyviä syystreenejä sinulle.

    • Ninni kirjoitti:

      Hei. Anteeksi, kun vastaus kesti. Lääkäri ei ole halunnut T3:sta mitata, mutta kävin sen Cityterveydessä nappaamassa mielenkiinnosta. Sitä ei multa 17 vuoden sairastamisen aikana koskaan otettu. Se oli tammikuussa 4.62, kun ferritiini oli 14.5. T4V oli joulukuussa 10.77, mutta jo helmikuussa 15.49.

      Ferritiini oli kesäkuussa 38. Haluaisin kyllä käydä ottamassa kilppariarvot, sekä D-vitamiinin ja rauta-arvot nyt lokakuussa. D-arvo oli kesäkuussa 54, ja se vaikutti kyllä mun oloon varmasti eniten. Eli rauta-arvojen kanssa on vielä varmasti tekemistä, mutta hirveästi ne ei lopulta oo kilppariarvoihin vaikuttanut. Eniten vain olooni, ja tuntuu, että kaikista eniten kuitenkin matala D-vitamiiniarvo vaikuttaa heti. Se oli helmikuussa vain 42, maaliskuussa 73 ja tosiaan kesäkuussa taas 38.

      Kilppariarvot on otettu viimeksi maaliskuussa TSH 0.08 ja T4V 15.85. Ne on mulle normaalit arvot, T4V on tuon 15, kun olo on niiden suhteen hyvä. TSH on mulla yleensä alle 1. Mutta tuntuu, että kovasti ne heittelee, vaikka kävis 1,5 viikon päästä mittauttamassa uudelleen, niin on hyvin erilainen T4V.

      Mutta tarkoitus on käydä tsekkaamassa, että missä nyt mennään, kun 9 kuukautta on nyt takana siitä, kun solmu alkoi aukeamaan.

  6. Heli kirjoitti:

    Hei!
    Minullakin on autoimmuuniperäinen kilpirauhasen vajaatoiminta vuodesta 2006 lähtien enkä ole koskaan ajatellut, että sen pitäisi rajoittaa treenaamista. En ole itse asiassa ennen edes kuullut asiasta. Minuakin kiinnostaisi tietää mitä kovalla treenillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Itsekin haen syytä aina jostain muusta kuin vajaatoiminnasta, kun väsyttää. Hyvässä fyysisessä kunnossa kuitenkin kestää muutakin stressiä paremmin.

  7. Tuulia kirjoitti:

    Kiinnostavia juttuja. Söitkö isoja annoksia D-vitamiinilisää tuon D-vitamiinipitoisuuden korjaamiseksi, ja mikä sen romahduksen sitten taas uudelleen mahtoi aiheuttaa – loppuiko vitamiinilisän syöminen täysin vai vähensitkö annosta tms.?

    • Ninni kirjoitti:

      Hei, 100mg söin. Ja romahdus johtui siitä, että kuvittelin kesän ja auringon ylläpitävän pitoisuutta tarpeeksi, enkä syönyt vitamiinia. Näyttäisi uusien arvojen myötä, että tosiaan tarvin tuota 100mg mun kropalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *