Hae
Ninnin energianurkkaus

Bloggausblokki rikki!

En ole meinannut saada kirjoitustaukoa ollenkaan rikki. Muutamakin postausaihe on ollut mielessä, mutta mieleen ne on jäänyt. Lisäksi oon odottanu, että saan juteltua ensin valmentajan kanssa asiat läpi, ettei hänen tarvi lukea mun blogista missä mennään. 😀 Valmentaja Kai Söderdahl siis oli Hawaii’lla ironmanin mm-kisoissa tullen kotiin pronssimitalin kera! Maailman kärkeä sarjassaan 49-vuotiaana jälleen!

Aika rauhallisesti on treenit lähtenyt käyntiin. Kirjoitinkin viime postauksessa lokakuun alussa, että ironmanin jälkeen iski flunssa ja kunto tippui todella alas. Juoksulenkkejä aloitin ihan pienten kävelypätkien kera. Monta syksyä olen kärsinyt rasitusvammoista, mutta nyt näyttää olevan ensimmäinen ehjä syksy. Heti ironmanin jälkeen oli vähän ongelmia jalkaterässä, mutta ne meni ohi siinä normaalissa kisan palautumisajassa. Tai normaalissa ja normaalissa, mutta kuuden viikon jälkeen ne oli ohi. Pohkeessa on ollut kireyttä, vaikka kovia treenejä ei ole ollut. Mutta se ei estä treeniä, pitää vaan yrittää huoltaa.

Yritin lokakussa aloittaa ohjelman mukaan, mutta vähän se on tihkaissut. Uskotteko, kun kerron, että kävin viikko sitten perjantaina kolmannen kerran uimassa ironmanin jälkeen? Mua ei oo saanut altaaseen, se on melkein oksettanut. 😀 No viime viikolla olin jo kaksi kertaa eli tuplasin syksyn uinnit! 😀 Olimme myös perheen kera Rodoksella viikon, ja alunperin jo päätin sen olevan täysin perheloma. Ei treeniloma. 4 kertaa kävin viikon aikana aamulenkillä. Lomareissulta saatiin tuliaisina virustauteja, ja lapset ovat sairastelleet huolella syysloman jälkeen.

Meillä on syksylle tullut perheeseen lisää harrastuksia. Viikossa on yhdeksät 1,5-2 tunnin harjoitukset (lentopalloa ja cheeriä), ja lisäksi pelit päälle. Cheer-kisoja on harvemmin, mutta niitäkin on tulossa. Yhdeksät aikataulutetut treenit peleineen rytmittää viikkoa, ja itse yritän löytää omille treeneille sopivan raon. Jos päivässä on tunti aikaa, niin nyt en oo saanut sitä hyödynnettyä, kun normaalisti se onnistuu. Mulla on syksy ollut monesti hankala saada hommaa pyörimään, ja oon ajatellut sen olevan nytkin. Lisäksi työkuviot ovat aiheuttaneet stressiä.

Toisaalta on ollut mun kropalle varmasti paikallaan vähän pitempi himmailu treenien kanssa. Oon kuitenkin treenannut syyskuussa 28 ja lokakuussa 33 tuntia, mutta se on itselle sellainen määrä, etten oo muka tehnyt paljon mitään. 😀 Tosin niin kuin olen ennemmin sanonut, niin treenituntien määrä ei oikeasti kerro mitään. Viime viikollakin oli henkistä kuormaa, ja Emfit kertoi yön keskisykkeen nousseen jopa 10 pykälää. Tuohon kun päälle lisäisi vielä vk-treeniä, niin lopputulos ei olisi kovin vahva. Tuota henkistä kuormaa on tosi vaikea huomioida ajoissa. Se vaikuttaa yllättävän paljon.

Kävin viikko sitten verikokeissa tsekkaamassa veriarvoja. D-vitamiinia, rautavarastoa sekä kilppariarvoja. D-vitamiini oli samassa 54 lukemassa kuin kesäkuussa (75 on alaraja) ja rautavarastot olivat tippuneet kesäkuusta 38–>22. Lisäksi kilppariarvot olivat sellaiset, että lääkitykseen tuli pieni lisäys. Niinpä veriarvoilla voi olla osakseen vaikutusta, että sitä päivän yhtä tuntia en ole saanut hyödynnettyä. Nyt siis taas vahvempaa vitamiinia kehiin, kun näyttää pienemmät annokset olevan turhia.

Vauhdit on tietenkin näin ylimenokaudella alhaiset kesän kuntoon nähden, mutta on ollut hienoa huomata, että esimerkiksi mäkivetoja tehdessä huomaa, että ne sujuvat aiempaa paremmin. Juoksuvoima on lisääntynyt.

Vaikka vähän on tihkaissut, niin hyvällä mallilla on! Tärkeintä on se, että ei ole rasitusvammoja ja kroppa on saanut kunnolla lepoa. Ja nyt olen saanut treenitkin ohjelman mukaisesti käyntiin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *