Hae
Ninnin energianurkkaus

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja urheilu

Mä oon monesti miettinyt tästä aiheesta kirjoittamista, koska suurimmalla osalla on sellainen käsitys, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan liikkumisen täytyy olla rauhallista, kävelystä pilatekseen. Heti alkuun totean, että voi harrastaa myös kestävyysurheilua ja voi treenata kovaa. Juttelin juuri yksi päivä toisen vajaatoimintaa sairastavan triathlonistin kanssa tästä, että mun tekisi mieli aiheesta kirjoittaa ja hän kannusti kirjoittamaan. Muistan, että luin jostain muutama vuosi sitten, että joku ei enää maratoneja juossut sairauden takia. Se kuulosti surulliselta, että harrastuksen loppumisen syy on kilpirauhasen vajaatoiminta.

Yleensä kilpirauhasen vajaatoiminta saadaan thyroxin-lääkityksellä aisoihin, mutta sitten on ikävä kyllä niitäkin, joille se pelkästään ei auta. Tai että tasapainoa on vaikea löytää. Ja toisilla ottaa pitempään löytää diagnoosin jälkeen se tasapaino. Tiedän siis taudin vaikeudet, mutta itse onneksi kuulun tähän porukkaan, jolle thyroxin riittää (vaikkakin iso annos) ja veriarvot ei nykyään älyttömästi seilaa. Ja haluan uskoa, että näin on suurimmalla osalla, koska Suomessa kilpparin vajaatoimintaa sairastavia on todella paljon.

Mun diagnoosista on jo 18 vuotta. Raskaudet + synnytyksien jälkeiset ajat ovat saaneet eniten aikaan ongelmia mun voinnissa ja veriarvoissa. Silloin, kun kilpirauhanen toimii vajaasti, niin silloin ei jaksa urheilla, ei nimittäin jaksa yhtään mitään. Kyse ei ole pelkästä väsymyksestä, vaan jo aloitekyky on onneton. Oon myös nykyään paremmin perillä, mitä arvojen olisi hyvä olla ja mitä ne saa olla lääkityksellä. Osaan myös lukea itseäni paremmin, ja mennä ajoissa verikokeisiin. Näin TSH ei enää ehdi nousemaan 6-8 arvoihin, kun labrasta riippuen yläraja on n. 4. Ja koska tyroksiini tulee purkista, niin huomaan omassa voinnissa jo, kun TSH on yli 2. T4V mulla puolestaan ei koskaan nouse yli 16, vaikka moni sitä suositteleekin. Voin kuitenkin hyvin 15 arvoilla. (TSH arvoissa alempi luku parempi, T4V arvoissa ylempi on parempi, mutta liikatoiminnallekaan ei voi mennä.) Eli tämäkin on yksilöllistä. Mutta kiitos netin, niin on mustakin tullut viisaampi. Koska lääkäritkään eivät ole kaikki samaa mieltä. Toisten mielestä lääkityksellä TSH saa olla alle viiterajojen, jopa mittaamattomissa. Toisten mielestä niin ei voi olla. Samoin kuin toisten mielestä T3-arvoa ei tarvi mitata, ja toisten mielestä se on melkeinpä tärkein.

Lisäksi 1,5 vuotta sitten opin, että jos kehossa on rautavarastot matalilla, niin kilpirauhanenkin toimii huonommin. Mun T4V oli tuolloin huono 10-11 välillä, vaikka TSH oli ok n. 1. Ja on siis eri katsoa sairastavan arvoja kuin terveen arvoja, se täytyy muistaa! Koska se tyroksiini tulee tosiaan sieltä purkista.

Mutta joo, vuosien aikana oon oppinut paljon. 1,5 vuotta sitten pyysin kaikki mun labratulokset terveyskeskuksesta, ja sain ne vuodesta 2000 lähtien. Ei ihme, että muistan kuinka saamaton oon välillä ollut. Se, ettei jaksa tehdä mitään pieniäkään kotitöitä tai muutakaan, on aina hälyyttävä. Muistan noita tilanteita, ja siksi aina mietin, että millä tavalla oon väsynyt tai mitä en jaksa. Ja kuinka pitkään tilanne on sellainen ollut. Siis ihan kuten normaalistikin urheilijan on otettava huomioon oma olotila, ja miettiä, etteikö treeni vain huvita vai eikö oikeasti jaksa. Eli siis palautumisen tilaa täytyy noissa tilanteissa pohtia, niin vajispotilaiden täytyy joskus myös miettiä, että voiko olotila kummuta kilpirauhasesta.

En toki tiedä, että millainen mun kunto olisi ilman vajaatoimintaa tai olisiko kehittyminen kenties ollut parempaa. Mutta tuo sairaus on mulla, ja siitä eroon ei pääse, joten näillä mennään. Treenaan valmentajan tekemän ohjelman mukaan, kuuntelen itseäni, käyn tsekkaamassa labrassa veriarvot 1-2 kertaa vuodessa. Nykyään myös rautavarastoja ja d-vitamiiniarvoja, kuten kesäkuun loppupuolella juuri kävin. Lihakset luultavasti palautuu vähän huonommin kuin terveellä, mutta en usko siinä mitään isoja eroja olevan. Salitreeneistä lihakset on välillä tosi kipeet, mutta ehkä vaan pitäisi pienentää painoja ja lisätä toistoja. 😀

Tämä kuumuushan mun kropalle on tuskaa. Mä hikoilen enimmäkseen päästä ja kasvoista. Toisilla käsivarret ja jalatkin hikoaa, mulla ei. Mutta pää on pienenkin juoksun jälkeen tulipunainen. Aurinkoa en pysty ottamaan eli rannalla makaajaksi musta ei ole, ja nytkin oon viettänyt monta päivää sisätiloissa. Tämä on yksi vajaatoimintaa sairastavien ongelma, mutta toki mä aina mietin, että onko joku muukin juttu, mikä lämmönsäätelyjärjestelmän ongelmiin vaikuttaa, koska tyroksiini tulee sieltä purkista ja veriarvot on ok. Laihtuminen ei myöskään ole helppoa, mutta aineenvaihduntaan vaikuttaa koko ajan myös lisääntyvä ikä. Siksi asian kanssa pitää tehdä töitä enemmän ja enemmän. Mutta joo, tämmöinen kuumuus ahdistaaa.

Ei ollut tarkoitus kirjoittaa ihan tällaista tekstiä, mitä nyt sylki suuhun toi. 😀 Mutta siis, tarviiko se enempää informaatiotakaan kuin että sairauden kanssa pystyy todellakin harrastamaan ihan mitä haluaa, myös kestävyysurheilua!

5 kommenttia

  1. Eeva kirjoitti:

    Olipa mukava lukea vaihteeksi jotain myönteistä kilpiraihasen vajaatoiminnasta. Minullakin on todettu vajaatoiminta 18 vuotta sitten 12-vuotiaana. Olen sen jälkeen tehnyt pitkän kilpaurheilu-uran vaativassa lajissa ja urheillut jatkuvasti todella paljon. En ole koskaan ainakaan tietoisesti kokenut, että kilppari olisi estänyt minua tekemästä mitään tai elämästä tietynlaista elämäntyyliä. Olen laihtunut, jos olen tehnyt sen eteen jotain. Myöskään minä en ole voinut hyvin, jos T4v nousee kovin paljon yli 16. Sitäkin on kokeiltu. Myös melko maltillinen T3 on riittänyt normaaliin aloitekykyiseen arkeen ja urheiluvireeseen. TSH on tosin hyvä olla matala, ja eläinperäinen pitikin sen luonnollisesti mittaamattomissa. Lääkitys oli ensimmäisen 10 vuotta Thyroxin, mutta halusin kokeilla urheilun vuoksi myös eläinperäistä. Sillä meni onnellisesti 8 vuotta, kunnes nyt raskauden vuoksi piti vaihtaa takaisin Thyroxiniin. Vaihdos ei ollut mieluinen, mutta toivon tällä pärjääväni, koska olen aikaisemminkin pärjännyt 🙂 Toki nämä lääkityksen vaihdokset aiheuttavat hieman huolta ja päänvaivaa, ja mieluummin olisi saanut koko sairaus jäädä tulematta, mutta elämä ei aina ole tasaisen helppoa. Välillä tulee vain niin surullinen olo, kun lukee ihmisten kokemuksia ja olotiloja kilpirauhassairaudesta. Haluan myös uskoa, että oikealla lääkityksellä elämä ei poikkea muutamaa pilleriä lukuunottamatta täysin normaalista elämästä.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Eeva kommentista! Vähän jännitti kirjoittaa tämä teksti, kun tiedän, että niitä vaikeita tapauksiakin on. Mun kaverillakin seilaa arvot todella paljon, on ollut hankalaa hoitaa jo vuosia. Enkä tapani mukaan halua pahoittaa ihmisten mieltä. 🙂

      Oon itsekin välillä miettinyt, että olisiko eläinperäinen lääke parempi, mutta saatavuus Suomessa on vaan koko ajan huonompi. Ja kun se olo on kuitenkin hyvä, niin vaihtokin pelottaa. Osan lääkäreistä mielestä mun tyroksiiniannos on oudon korkea. En tiedä sitten mikä on normaalia. Mutta joo, omassa mielessä välillä näitä pohtinut. Helpompi kuitenkin pysyä tuossa nykyisessä.

      Tsemppiä, ja muista raskauden aikana ja sen jälkeen kuunnella kroppaa tarkasti. Mulla kasvoi lääkkeen tarve suuresti.

  2. Elina/Lenkillä-blogi kirjoitti:

    Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi. Mulle tuli kilpirauhasen vajaatoiminta kolmen raskauden jälkeen ja se on ollut nyt 5 vuotta. Olen ollut onnekas, sillä lääkityksen oikea taso löytyi helposti ja nykyään sairaus ei tunnu vaikuttavan enää mitenkään. Tai sitten olen tottunut oireisiin. ? On ihanaa, kun en enää palele niin helposti enkä väsähdä iltapäivisin. Mä tykkään kuumasta ja olen nauttinut näistä Suomen helteistä.

    https://lenkilla.com

    • Ninni kirjoitti:

      Ai, sullakin Elina on tämä sairaus! Tätä on kyllä ihan liikaa.
      Ihana kuulla, että sulla on tasapaino löytynyt helposti ja jaksaa harrastaa! Parastahan se on silloin, kun unohtaa koko sairauden! 🙂

  3. Johanna kirjoitti:

    Wow, en oo koskaan kuullutkaan miks ei muka ”voisi” harrastaa kovatehoista liikuntaa. Itselläni ollut vajaatoiminta jo 6 vuotta ja aktiivisesti käyn salilla ja treenaan kyllä suhteellisen kovaa. Itselläni ei vaan koko 6 vuoden sairastelun aikana ole arvot asettuneet, tässä juuri sain arvos ja taas huidellaan jo yli ”oman rajan”. On se kummallinen elin kyllä pakko myöntää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *