Hae
Ninnin energianurkkaus

Analyysi kaudesta 2018

Barcelonan ironmanista on nyt viisi viikkoa aikaa, joten on aika vetää kausi yhteen. Mennyt kausi on ollut siitä ihmeellinen, että olen ollut ehjä, enkä ole paljon sairastellut. 🙂 Näin kirjoitin kunnes tajusin hetken päästä, että kesällä tuli Lahden tapaturman vuoksi treenitaukoa. En heti tuota muistanutkaan. Menin pitkälle kevääseen todella laimealla kunnolla. Vaikka sairasteluja ja rasitusvammoja ei ollut, niin henkistä stressiä sitäkin enemmän. Joulukuun alussahan laitoimme porukalla oman firman pystyyn, ja siihen liittyen syksy sekä alkuvuosi oli normaalia stressaavampaa. Töissä oli myös kiirettä, ja kun pitemmät työpäivät eivät voi olla pois perheajasta, niin ne ovat pois treeniajasta. Treenaamaankin kyllä ehdin ja tuntien puolesta hyvinkin, mutta meno oli tosiaan laimeaa.

Keväällä Mallorcan leirillä en ollut siinä kunnossa kuin yleensä keväällä ollaan, joten loma ja pitemmät treenit olivat paikallaan. Kuntoa sain hilattua vähän ylemmäs. Ylläksellä lomailimme perheen kanssa Juhannusta ennen viikon verran, ja tässä kohtaa pari pitempää juoksulenkkiä Maisematiellä tekivät paljon! Mä en olisi halunnut edes osallistua ensimmäiseen puolimatkan kisaan kesäkuun lopussa, johon Ironman 70.3 Lahti osui. Kunto tuntui niin huonolta, mutta onneksi se ei lopulta ihan niin onneton ollut, mitä alunperin pelkäsin. Lahdessa liukastuin laiturilla, ja se tarkoitti treenitaukoa ja pitempää juoksutaukoa, kun nivelsiteet repesivät jalkapöydästä, tuli luun sisäistä mustelmaa ja nivelkapseli hajosi. Tämän vuoksi Finntriathlon Joroisen SM-puolimatka jäi väliin, missä olisin ehdottomasti halunnut olla viivalla! Tuota kisaa mä arvosta sen verran, koska puolimatkan SM-kisassa on sarjan parhaat paikalla. On aina kiva tietää, että missä mennään. Sehän ei ole salaisuus, että mulla tavoite on mennä kohti sarjakärkeä koko ajan. Helppoa se ei ole, koska kärkikin kehittyy. Aikaisemmin näillä ajoilla oli podiumilla, nyt todellakaan ei. 😀

Kuva: Markus Sali

Joroinen vaihtui Challenge Turun puolimatkaan. Siellä tein puolimatkan ennätyksen 5:15. Erityisesti oon tyytyväinen juoksuun, jossa juoksin 1:51 eli nopeiten puolimatkan puolimaratonin tähän asti. Kokonaisaika oli viisi minuuttia viime vuoden Joroisten aikaa parempi, ja kun Joroisilla on hitaampi reitti mm. juoksun osalta, niin hirveitä tuolla ajalla ei kuitenkaan juhlita. Mutta ennätys on aina ennätys, ja todella surkean uintiajan jälkeen oon tähän oikein tyytyväinen! 🙂 Sain myös paikan Challengen puolimatkan mestaruuskisoihin Slovakiaan Samorinin kaupunkiin ensi kesälle. Kuulemma mielettömän upea kisapaikka, joka joskus kannattaisi kokea.

Syksy oli onneksi lämmin, ja sain treenattua pitkät pyörälenkit onneksi ulkona. Viimeistelytreenit Barcelonaan sujui juuri niin kuin piti! Sain kunnon nostettua ja juoksukin alkoi tuntua taas omalta. Pyörä kulki paremmin kuin koskaan. Aikamoista on treenata 15-17 tuntia viikossa normaaleja työpäiviä tehden. Perheen kanssa sovittiinkin, että seuraavat viisi viikkoa mun treenit ovat normaalia isommalla prioriteetillä. Se onnistui, kiitos siitä perheelle! <3 Lopulta luotto kuntoon ja kisaan oli hyvä, kunhan vaan en saisi lasten sairastamaa flunssaa ennen kisaa.

Barcelonassa oli hyvät ja huonot hetket. Viisi minuuttia on tämän kauden juttu, joten sen verran lähti täysmatkan ennätyksestäkin. 11:23 Kööpenhaminassa vuonna 2016, ja nyt 11:18. Ennätykseen täytyy olla aina tyytyväinen, mutta hampaankoloon jäi. Vaikka kisoja ja olosuhteita ei voi päikseen verrata, niin viisi minuuttia kahdessa vuodessa ei ole mitään. Toki tiedän, että esimerkiksi pyörämatka oli Barcelonassa 5km pitempi kuin Kööpenhaminassa. 😀 Valmentaja kuitenkin oli todella tyytyväinen mun suoritukseen. Täysmatka on todella pitkä suoritus, ja kaikkea voi mahtua ja mahtuu päivään. Kolme täyttämatkaa oon nyt tehnyt 11:18-11:46 väliin, seuraavan kerran kunto pitää olla vielä parempi! 😉

Treenitunteja kaudella (1.10.2017 – 30.9.2018) tuli 562h, mikä on itselle enemmän kuin aiemmin. Viime kaudella treenitunteja tuli 509, edellisellä 522. Tässä toki ei ole nyt ylimenokautta mukana, vaan nyt syyskussa tuli yli 60 treenituntia. Ja se tietenkin vaikuttaa paljonkin, tulee yhtäkkiä neljäkymmentä tuntia kokonaismäärään lisää! Eli periaatteessa treenimäärät ihan samoissa kuin parina edellisenä kautenakin.

Ylimenokausi on mennyt sairastellessa, kuten teille oonkin jo informoinut. Treeniohjelmakin on löytynyt jo marraskuun alusta lähtien Trainingpeaksista, mutta en ole sitä pystynyt toteuttamaan. Esimerkiksi uimassa en ole ollut vielä ollenkaan. Mutta uutta kautta kohti uudet tavoitteet mielessä! 🙂 On ihan uskomatonta kuinka alas se kunto ironmanin jälkeen vajoaa. Juttelin valmentajan kanssa, ja hän laskeskeli, että joulukuun puolessa välissä voi alkaa jo tuntumaan paremmalta. Todella pohjalle noin pitkä kisa kyllä ihmisen kunnon vie. Oli taas loistava ja motivoiva puhelu!

Kiitos miehelle ja lapsille! <3 Kiitos Aqua Plussan Kaitsu ja Tuuli! Kiitos treenikaverit! Kiitos Sonja parista kerrasta, mitä Seinäjoelle ja uimaan mun kanssa ehdit! Kiitos myös hieroja Marjo Keskinen, Liikuntakeskus Pulssi ja Rantalainen! Kiitollinen olen kaikesta tuesta, niin isosta kuin pienestä! <3

Ja hei, hyvää Isänpäivää jokaiselle isälle! Eilen tämän tekstin illalla naputtelin, ja tänään julkaisen tässä aamutohinoissa. Kun lapset oli pieniä, niin herättiin jo tosi aikaisin, nyt vasta yhdeksältä nuorimman kanssa. 😀

2 kommenttia

  1. Ari kirjoitti:

    Jos vähentäis määrää ja tekis laadukkaampaa treeniä niin olisko kokonaiskuormitus paremmin hallinnassa ja näin suorituskykykin parempi?
    hurjia tuntimääriä työssä käyvälle perheeliselle.

    • Ninni kirjoitti:

      Kiitos Ari kommentista! 🙂 Määrä on oikeasti maksimi työssäkäyvälle ja perheelliselle, mutta määrää myös nostaa treenileirit. Esim. 10 päivän Mallorcan leirillä tuli lähes kuukauden treenit. Normaalisti koen, että 10 tuntia tulee helposti, ja niistä tuleekin puolet viikonloppuna. Esim. la 1h uinti ja 1h juoksu, ja su 3h pyörä. 7 tuntia esimerkiksi tuntuu siltä, ettei ole tehnyt mitään. 😀 Työni on koneella istumista, ja teen vielä paljon kotoa päin töitä, joten liikkuminen päivän aikana on todella onnetonta. Siksi kaipaan vielä isommin liikkumista, ja jos on paljon stressiä, niin liikkuminen/treenaaminen on tosi matalilla sykkeillä, kunhan saa lähinnä happea. Mutta tosiaan tuon tuntimäärän kanssa liikutaan lukemissa, etten voi vuodessa enempää treenata. Ajattelen, että 10h treeniviikoilla kertyy vuodessa 520h. Ja kun on lepoviikkoja ja treenileirejä, niin tuntimäärä on helposti 500. Tokikaan tunneilla ei käytännössä ole merkitystä, eli en niitä keräile. Ettei saa sitä käsitystä. Nyt stressin vuoksi mentiin pitkään ilman tehoja. Joka vuosi oppii jotain! Ja tärkeintä on kuunnella itseään, koska valmentaja ei tiedä mikä valmennettavan fiilis ja vointi on. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *