Hae
Ninnin energianurkkaus

Vihdoinkin selvyys: keuhkoklamydia

Mistäköhän mä oikein aloittaisin. Oon odottanut verikokeiden tuloksia monta päivää, ja eilen ne vihdoin tuli! Ja mikä helpotus, kun nyt on oireille syy tiedossa! Nyt on tosiaan selvinnyt paljon asioita, niin omassa kuin lapsen voinnissa. Poikkeuksellisesti kerron myös lapsista, koska ne liittyvät tähän ja haluan myös muistuttaa teitä tärkeästä asiasta. Nyt kun sain vihdoin verikokeiden tulokset ja juteltua niistä lääkärin kanssa, niin pääsen julkaisemaan tämän kirjoituksen. Tämä on ollut niin pinnalla omassa mielessä, että en ole saanut kirjoitettua viikkoon blogiin mistään vähäpätöisemmästä asiasta.

Seitsemän viikkoa sitten oli Barcelonan Ironman, ja tulin heti sen jälkeen kovaan flunssaan. Flunssa meni ohi, ja yritin vähän tehdä kevyttä treeniä, mutta jaksaminen oli koetuksella keveydestä huolimatta. Juosta en pystynyt, syke nousi kevyessä verravauhdissakin aerobiselle kynnykselle ja täytyi laittaa kävelyksi. Kävin kaksi viikkoa sitten maanantaina ensimmäisen kerran uimassa kisan jälkeen, se oli täydellinen virhe. Sen jälkeisenä keskiviikkona aloitin sisällä pyöräilyn, jonka lopetin 10 minuutin jälkeen, koska keuhkoissa tuntui liikaa. Torstaina halusin ulkoilla, ja ajelin vajaa tunnin rauhassa pyöräteillä ja tulin itkien kotiin. Olotila oli tosi vaihteleva, enkä kertakaikkiaan käsittänyt, miksi lenkillä tuntui siltä kuin tuntui. Mietin lenkillä, että oonko mä ylirasittunut. Vedinkö liian kovaa ennen ironmania ja siitä alipalautuminen. Perjantaina olo oli taas sellainen, että olin varma, että olen oikeasti kipeä. Sitä paitsi stressi aiheuttaa mulle aina unettomuutta (aamuyön valvomiset) ja nyt sitä ei sännöllisesti ole. Työkuormaa kyllä on ollut, sen myönnän.

Tuolloin perjantaina (vajaa kaksi viikkoa siis) myös illalla tajusin, että olen koko viikon palellut joka ilta ja tuli mieleen mitata lämpö. Mulla oli lämpöä, ja keuhkot taas kipeämmät, kun olin vähän liikkunut. Nyt olen kahden viikon aikana vain kerran käynyt kävelyllä. Mä oon siis treenannut seitsemän viikon aikana reilu kymmenen tuntia, jotka sisältää kävelylenkitkin. Yksi kaveri soitti mulle luettuaan blogista oireet ja sanoi, että hän epäilee mulla keuhkoklamydiaa, että kuulostaa niin tutulta.

OIREET

Oireet siis seuraavat: Pitkittynyt yskä ja mitä enemmän yskin, niin sitä pahemmin tuntuu keuhkoissa kipua jälkeenpäin. Rasitus laittaa yskimään jälkikäteen. En yski jatkuvasti, mistä meidän perheessäkin on kokemusta tältä syksyltä. En osaa kuvailla tarkasti miltä hengittäminen tuntuu, vähän kuin painetta olisi rintakehän päällä. Lämpöä 37.1-37.4 melkein joka ilta. Aivastelen paljon. Ortostaattinen syke-ero on aamuisin 40. Emfit QS:n ilta-arvot ovat olleet 18-25, mitä ne eivät ikinä ole. Tai kerran 02/2016 jälkeen Emfitin ilta-arvo on ollut alle 20, kun olin tosi tosi poikki. Veren basofiilit-osuus oli 3 viikkoa sitten yli viitearvojen 1.4 (viitearvot 0.0-1.0%), kun aina ennemmin se on ollut viitearvoissa ja maksimissaan 0.6. Luin, että basofiilit viittaavat mm. keuhkoastmaan ja allergisiin reaktioihin.

Olotila on ollut hyvin vaihteleva. Toisena päivä tuntuu, ettei mulla mikään ole ja jos päätyy lenkille, niin sitten sitä ei vaan oikeasti jaksa. Välillä tuntuu, että kuvittelenko mä kaiken ja välillä on selkeitä fyysisiä oireita. Oon jutellut yhden kaverin kanssa, jolla epäillään tällä hetkellä mykoplasmaa ja meidän tuntemukset on tässä asiassa täysin samanlaisia. Ja siis niin paljon olen omaa kroppaa kuunnellut vuosien aikana, että kyllä sitä tietää, milloin joku ei ole kunnossa. Tuon lämmön nousu todettuani lopetin treenien kokeilun.

TUTKIMUKSET

Kävin viime torstaina Tampereen Urheilulääkäriasemalla. Halusin käydä urheilulääkärillä, joka ottaisi kokonaisuuden huomioon, vaikkakin olin aika varma mikä mua vaivaa. Nimittäin yhdellä perheen lapsista oli lokakuun alussa keuhkoklamydian IgM vasta-aineet (akuutti tauti) todella reippaasti koholla ja mykoplasman IgM vasta-aineet vähän koholla. Oli muuten ihanaa, kun kerroin lääkärille alkuun, että mulla oli neljäs ironman lokakuun alussa. Ei mitään päivittelyjä tms. Ainut, missä lääkäri viittasi ironmaniin oli, kun sanoi ironmanin olevan sellainen rasitus kropalle, ettei ihme, että kova tauti on napannut kiinni.

Käytiin puolen tunnin aikana tarkkaan asiat läpi. Sitten kävin EKG:ssa, jolla poissuljettiin sydänlihastulehdukseen viittaavat asiat. Otettiin uloshengityskaasun typpioksidi, jolla selvitettiin esiintyykö hengitysteissä astmatyyppistä eosinofiilistä tulehdusta. Otettiin virtaustilavuus-spirometria, eli puhalsin neljä voimakasta puhellusta, otin ventolinea ja vartin vaikuttamisen jälkeen puhalsin kaksi kertaa. Nämä kaikki olivat ok, joten saatiin suljettua paljon asioita pois ja kaikki viittasivat siihen keuhkoklamydiaan. Kertoo muuten aika paljon keuhkojen kunnosta, että kuusi voimakasta puhallusta, ja yskin sen jälkeen 1,5h.

Tutkimusten jälkeen jatkettiin läpikäyntiä. Sain labralähetteen ja lääkkeet keuhkoklamydian hoitoon. Tiedän, että näissä antibioottiasioissa on omat koulukuntansa, mutta tämä lääkäri oli sitä mieltä, että jos on IgM-vasta-aineita, niin kannattaisi kuuri syödä. Hän on nähnyt niin paljon pitkittyneitä tauteja, jotka ovat johtaneet neutrofiiliseen astmaan. Tästä harmittavasti on kokemusta mun ystävällä, jolla todettiin viime talvena keuhkoklamydia ja neutrofiilinen astma.

Lisäksi teen PEF-seurantaa nyt kaksi viikkoa, ja tarvittaessa tehdään rasitusastmatesti.

Mulla oli excel-taulukko mun kahden vuoden labratuloksista mukana, ja lääkäri kommentoi mun matalia D-vitamiiniarvoja, että ne altistaa kyllä sairauksille. Mulla on otettu 1v 9kk aikana seitsemän kertaa D-vitamiini, ja ikinä ei oo ollut viitearvoissa (yli 75). Oon tänä vuonna käynyt kolmesti Terveystalolla otattamassa Liikkujan paketin. Siinä voi käydä ilman lääkärin lähetettä, ja sisältää D-vitamiinin, rautavarastot (ferrit), täydellisen verenkuvan ja monta muuta. Se maksaa 100€. Pelkästään D-vitamiinin ja ferritiinin ottaminen erikseen maksaa jo enemmän.

Tulokset

Mun mykoplasman vasta-aineet olivat negatiiviset. Keuhkoklamydian vasta-aineista IgG oli positiivinen ja IgM oli negatiivinen. Lääkäri kommentoi, että jos olen joskus taudin sairastanut, niin silloin ei välttämättä IgM-vasta-aineet nouse, vaan IgG. Lisäksi perheessä kahdella lapsella on molemmilla reilusti positiiviset IgM-vasta-aineet. Pojalla verikokeet otettiin lokakuussa ja tytöllä mun kanssa yhtäaikaa viime perjantaina. Diagnoosina Chlamydia pneumoniae -bakteeri eli keuhkoklamydia.

Käytin siis myös tytön uudestaan lääkärillä. Meillä on hyvin samanlaiset oireet hengityksen sattumisesta yskään. Hän on ollut vaan paljon väsyneempi kuin minä, ja yskä on ollut pahempi. On kyllä ihan hirveää, kun lapsi on huonossa kunnossa ja mietit kaikki vaihtoehdot keuhkokuumeesta lähtien. Onneksi on ihania lääkäreitä! Tässä kohtaa muistutan kaikkien lasten vanhempia, että muistakaa se D-vitamiini. Mä oon kyllä muistuttanut teinejä, ja aika monta kertaa vienyt pillerin huoneeseen asti, mutta kuten minä, tytötkin ovat keliaakikkoja, ja toisella tytöllä D25-vitamiiniarvo oli nyt onneton 41. Pitäisi olla siis yli 75. Nyt varmasti hekin muistavat tabletin ottamisen ilman mun muistuttamista. Ja siis annos muuttui heillä nyt samaksi kuin mulla itsellä. Melkein kymmenen viikkoa enemmän ja vähemmän flunssassa ei ole kyllä hääviä.

Mulla on siis kaksi kaveria, joilla on keuhkoklamydia ollut. Lisäksi oon lukenut siitä, ja ottaa kuukausia parantuakseen. Joten tässä mennään nyt miniaskelilla, ja toivon, että sain diagnoosin mahdollisimman ajoissa! Yritin muuten Black Fridayn tarjouksia käyttää hyväkseen ja ilmoittautua sekä Challenge Turkuun että Finntriathlon Joroiselle. Challengen ilmoittautumisessa takkusi PayTrailin maksupalvelu (tai sitten Nordean puoli, koska lauantaiaamulla en päässyt verkkopankkiin) ja Finntriathlonin alennuskoodi olikin ollut vain päivällä voimassa (ihmettelin, kun koodi ei toiminut ja piti käydä tarkistamassa koodi uudelleen). Challenge Turkuun laitoin sähköpostia silloin illalla ja saan samalla hinnalla ilmoittautua. Ihanaa asiakaspalvelua! Tosin mietin, että kun viisi kertaa täyttää toisen ilmoittautumisen ja yhden kerran toisen, ja ilmoittautuminen ei onnistu, niin olisiko syytä jättää väliin ja todeta, että ei mietitä ensi kesää vielä tässä sairastellessa! 😀

Onko teillä kokemusta tästä taudista? Kauanko meni paranemiseen? Koska pääsit treenaamaan?

LUE MYÖS:

Ensi vuoden tavoitteet

Ravitsemusterapeutilla

Verikoetulokset järkytti

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

2 kommenttia

  1. Anna kirjoitti:

    Vuosia sitten sairastin keuhkoklamydian. Äkkiä olo rupes kohenemaan, kun sai lääkekuurin ja arkioleminen luistamaan. Olin silloin opiskelija ja aivan totaaliväsymys katosi parissa viikossa. Urheilukunnon löytymiseen meni pari kuukautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *