Hae
Ninnin energianurkkaus

Vuosi 2018

Joka vuosi vuoden viimeinen päivä oon julkaissut yhteenvedon vuodesta, ja sen teen jälleen kerran samalla sapluunalla kuin aikaisemminkin.

Tammikuu
– Pyhäjärven ympäri juoksemassa 5,5 vuoden jälkeen.  Aqua Plussan pyhis aikaan 2:44.
– Tein päätöksen osallistua Barcelonan ironmanille.
Helmikuu
– 25km pitkis Eijan kanssa -20 asteen raikkaassa ilmassa.
– Labroissa: rautaa ja d-vitamiinia koneeseen!
Yhdistelmätestissä maski päässä ensimmäistä kertaa.
Maaliskuu
– Uusi FTP-ennätys, 214W.
– Finntriathlon maalisleirillä Vierumäellä.
– 17h pääsiäiscamp
Huhtikuu
– Vuoden ensimmäinen 27km Lakis. 5:43min/km aerobisella kynnyksellä.
– Millin kuolema.
– Mallorcan treenileirille lähtö.
Toukokuu
– 9 treenipäivää Mallorcalla.
– Seinämaratonilla varttimaraton, vain 5:09min/km vauhtia
– Eka AP:n supersprintticupin kisa.
– Pyörä sentään kulkee vähän paremmin kuin muut lajit, Kiikun 10km pyörätempo aikaan 16:34, mikä tarkoittaa jäämistä ennätyksestä 19s.
Kesäkuu
– AP:n supersprintticupin toinen ja kolmas kisa.
Suurnopeuskameran edessä juoksemassa ja selvittämässä tämän hetken mahdolliset ongelmat.
– Juhannus Ylläksellä. Viikko mäkimaastossa toi pienen buustin kuntoon.
Ironman 70.3 Lahti. Kunto ei vielä hyvä, tulos kuntoon nähden hyvä.
– Liukastuminen Lahdessa ennen kisaa –> 4. ja 5. varpaiden nivelsiteiden repeytyminen, nivelkapselin hajoaminen ja luumustelmaa.
Heinäkuu
– Rikkinäisen jalkapöydän vuoksi treenitaukoa.
– Juoksutaukon vuoksi Finntriathlon Joroinen jäi väliin.
– AP:n supersprintticupin neljäs kisa.
– Suorassa YLEn radiolähetyksessä.
– Maikkarin netissä kilpirauhasen vajaatoiminnan ja urheilun yhdistämisestä.
Elokuu
– Ravitsemusterapeutilla
Challenge Turku. Puolimatkan ennätys parani 5min. Nyt 5:15. Sain paikan Samoriin MM-kisoihin, mutta en ottanut sitä vastaan.
– Elokuussa alkoi viiden viikon kova treenijakso kohti ironmania.
 Syyskuu
– Normaalin ylimenokauden sijaan täyttä treeniä, 16-17h treeniviikkoja.
– Kevään jälkeen ensimmäinen yli puolimaratonin pituinen juoksulenkki, 27km lakis oli todella raskas!
– Älylättäreillä uimassa, ja saamassa faktaa uintitekniikasta.
– Juoksutestissä tsekkaamassa muuttuneet kynnykset.
Lokakuu
Ironman Barcelona. 5min aikaparannus edelliseen. Ennätys nyt 11:18.
– Flunssassa.
– Palauttelua kisasta ja paljon töitä.
Marraskuu
– Aqua Plussan päättäjäiset. Mut valittiin vuoden tempokuskiksi.
– Fitfashionin hautajaiset.
– Urheilulääkärillä, diagnoosi: keuhkoklamydia.
– Blogin siirtyminen Vaikuttajamedian portaaliin.
– Ilta-Sanomien nettisivuilla. Nauroin, että oon ollut lehdissä kaikkien ongelmieni kanssa: Keliakia, vajaatoiminta ja nyt keuhkoklamydia.
– Lanakilan ambassadoriksi.
– Uusi kello, Polar Vantage V.
Joulukuu
– Täyttä lepoa vaan.
– Joululoma Ylläksellä, samalla treenien aloitus 10 viikon jälkeen.

Edellisvuosien yhteenvedot pääsee lukemaan täältä:
Vuosi 2012, treenitunnit 440.
Vuosi 2013, treenitunnit 388.
Vuosi 2014, treenitunnit 392.
Vuosi 2015, treenitunnit 495.
Vuosi 2016, treenitunnit 546.
Vuosi 2017, treenitunnit 482.

Tänä vuonna treenitunteja tuli 502. Tärkeämpiä on treenikaudelle loka-syys jakaantuneet tunnit, ja niistä teksti ja yhteenveto löytyy täältä.

Instassa vuoden yhdeksän tykätyimpää kuvaa tulee tässä. Kuvia Barcelonan, Lahden ja Turun kisoista. Sekä Mallorcan ja Ylläksen reissuilta, ja tyttöjen rippijuhlista. <3 Tärkeitä kuvia itsellekin.

Loppuvuoden treenit ovat tosiaan melkein sormin laskettavissa keuhkoklamydian vuoksi. Tänään oli tarkoitus mennä uimahalliin, mutta tänään kuuntelen kroppaani ja jätän sen väliin. Seuraava yritys on keskiviikkona, jos tämä tukkoisuus menee ohi. Itse asiassa en tiedä onko tämä nyt hiihtolenkkien kiitos vai onko tulossa flunssa vai vaan tällainen muka tulossa kipeeksi – päivä. Välttämättä ei mitään, mutta kuuntelut on vaan herkillä. Tarkoitus on suunnata Aqua Plussan viikonloppuleirille ensi perjantaina Tampereen Varalan urheiluopistolle. Sen on tarkoitus olla mun treenikauden startti! Täysillähän en siellä voi tehdä, koska ohjelmaan sisältyy mm. mäkivetoja ja ratajuoksua, uimassakin olen käynyt vain kerran Barcelonan jälkeen. Mutta uskon sen olevan tärkeä henkinen juttu, ja siksi suuntaan sinne viikonlopuksi!

Onnellisuutta, rakkautta ja menestystä uudelle vuodelle 2019! Sekä kiitos jokaiselle, joka mun matkassa täällä blogin puolella kulkee! <3

 

LUE MYÖS:

Vuosi 2017

Vuosi 2016

Vuosi 2015

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Joululoma Ylläksellä

Joulu oli erilainen, kun vietimme sen vain oman perheen kesken Ylläksellä. Normaalisti olemme kyläilleet aattona ja joulupäivinä mun ja miehen sukulaisissa. Joulupöydässä on ollut kaikenlaista ruokaa ja kattaustakin on vähän mietitty. On ollut lasten koristelema joulukuusi.

Lahjat sentään oli mukana. 😀 Mutta ei niitäkään montaa. Lähinnä ajatuksella yksi isompi lahja ja joku pienempi. Ja vain tarvittavaa, ei turhaa. Mutta olihan se vähän outoa, että ei ollut perinteisiä joulukattauksia ja joulukuusta. Tytöt olivat muutaman tunnin rinteessä, ja itsekin tunnin verran hiihtoladulla. Kunnolla rikottiin perinteitä.

Parasta lomassa oli kunnon yöunet. Nukuin joka yö 9-10 tuntia, ja aamulla heräsin aikaisintaan puoli kymmenen. Kun muksut ovat jo niin isoja, niin vaikka itse herää myöhään, niin silti on ensimmäinen tai toinen ylhäällä.

Aatonaattona eli sunnuntaina pakkasta oli -30 astetta, joten pitemmät ulkoilut jäivät väliin. Kävin kuitenkin viitenä päivänä hiihtämässä. Normaalisti viikon Ylläksen lomailut sisältää hiihtokilometrejä lähemmäs 200km, riippuen pakkaslukemista. Nyt niitä tuli 74km, mikä on tilanteeseen nähden ihan hyvin.

Kun ei ole treenannut kunnolla kymmeneen viikkoon, niin ensimmäiset kaksi lenkkiä olivat ihan hirveitä, sitten helpotti vähäsen. Lähdin vielä ajattelematta valaistulle maisematien vieressä kulkevalle ladulle, missä normaalistikin olen välillä hiihdellyt. Se oli virhe, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut, vaikka vauhti oli tosi tosi hidasta. Täytyy myöntää, että todella hitaat vauhdit ja täydellinen jaksamattomuus ylämäissä tuntuivat pahalta. Vaikka kuinka yritti löytää positiivista ajattelutapaa, niin se oli vaikeaa.

Ymmärrän heitä, joiden triathlonharrastus loppuu esimerkiksi ensimmäisen ironmanin jälkeen, jos se on tehnyt liian pian lajin aloittamisen jälkeen. Se fiilis, kun kunto on ihan surkea, aiheuttaa helposti turhautumista. Ja voi johtaa lopettamiseen. Kyllä mäkin lenkeillä mietin, että jätänkö tähän ja jatkan löhöilyä. No tottahan mä nyt itteni tunnen, ja hommaa jatkan, mutta kertoo kuitenkin siitä päänsisäisestä myllerryksestä.

Toisen hiihtopäivän jälkeisenä yönä heräsin yskimään, ja todella varauksella heräsin kolmanteen päivään. Koska päivän mittaan ei tuntemuksia keuhkoissa ollut, niin uskalsin ladulle. Kolmantena päivänä ymmärsin jo vaihtaa Aurinkotupaa kiertävälle 8,5km tasamaan lenkille. Alkoi näkymään toivoa hommassa. Vauhti vähän kasvoi ja kestin lihaskipuakin edellispäivää paremmin.

Kolmena ensimmäisenä päivänä hiihtolenkit olivat ajallisesti 1h14min – 1h20min. Ensimmäisenä päivänä hiihdin 10,5km ja aikaa meni 1h20min, joten kertoo jotain hitaasta vauhdista. Neljäntenä päivänä lähdin tasaista latua Ylläsjärveltä Latvamajalle ja takaisin. Se oli reissun pisin ja nopein lenkkini 19,5km / 1h57min. Tänään aamusta kävin vielä Aurinkotuvan lenkin kahteen kertaan eli 17km.

Pysyin loppulenkit tasamailla, koska en selkeästi jaksanut ylämäkiä hiihtää. Näin henkinen puoli pysyi vakaampana, kun ei koko ajan nähnyt sitä mihin ei pysty. En osaa täysin olla mittaria katsomatta, vaikka mielestäni onnistuin siinä tällä kertaa todella hyvin ja sain unohdettua keskivauhdit lenkin aikana. Mutta joku vanha Ninni tuli esiin myös loppupäivinä, kun huomasin ajattelevani, että nyt nousee keskivauhtikin hyvin, kun tulin pitkään loivaan alamäkeen. Ei sille omalle numeroluonnolleen voi mitään. 😀

Reissu pelotti etukäteen keuhkojen vuoksi, kun en tiennyt pystynkö treenaamaan vai en. Oon todella tyytyväinen ja iloinen siitä, että pystyin. Huono kunto tällaisen sairastelun ja tauon jälkeen oli odotettavissakin, ja menee varmaan vielä pitkään ennen kuin saan kunnon perustasolle. Olin ajatellut, että jos pystyn hiihtämään, niin hiihdän jokaisena päivänä ihan testimielessäkin. Mielenkiinnosta, että mitä kroppa sanoo ja mitä keuhkot tuumaa. Nyt pidän kaksi lepopäivää, ja maanantaina mulla olisi tavoite käydä uimassa. Edelleen toki kuuntelen itseäni normaalia tarkemmin, ja rauhallisia lenkkejä vaan teen. VK-treenit saa vielä odottaa.

 

LUE MYÖS:

21 tunnin hiihtoloma

Juhannukset Ylläkseltä

Päivitystä keuhkoklamydian tilanteeseen

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI