Asiaa painosta
Tajusin lauantai-iltana, että mähän voin oikeasti nyt sairastellessa ottaa treeniprojektin sijaan laihdutusprojektin. Kerrankin ei tarvisi murehtia, että riittääkö energia treenatessa. Ja sitten olisi se mun yksi ensi kauden tavoitteista jo hyvällä mallilla, kun en tosiaan joulu-tammikuussa painaisi vuoden isoimpia lukemia. Lisäksi saisin tästä sairastamisesta tavallaan positiivisen asian. Faktahan on se, että tauti pitää vaan sairastaa pois ja ei tämä mikään henkeä uhkaava onneksi todellakaan ole. Pelkkä pitkittynyt hengitystieinfektio vain. 🙂
Itse asiassa työpaikan perjantain pikkujouluihin vaatteita katsellessa meinasi hermo mennä, kun kaapista ei löytynyt mitään kivaa päälle laitettavaa. Yhtä paitaa aattelin, joka on ollut mun päällä viisi vuotta sitten yksissä kekkereissä, mutta tiedättekö, kun se oli hartioista vähän nafti. 😀 No tuo ei tietenkään haittaa, jos hartiat on leventynyt. On mun ystävä jo aiemmin kommentoinut, että mun selkä on leventynyt. Vuosien uinti- tai punttitreenit, tai molemmat ehkä syynä. Mutta olo on löysä, ja siitä pitää päästä eroon.
Aikuisiällä kymmenen vuoden aikana oon painanut kaikkea 61-73 kilon väliltä, mutta triathlonia harrastaessa alin paino on ollut 64kg. Muistan kuinka helposti alkuvuonna 2013 sain painon tippumaan noihin lukemiin. Sen jälkeen se on ollut vaikeampaa. Lihasta on tullut lisää, jolloin senkin myötä se aina vaikeutuu. Mutta alkuvuodesta tein Aqua Plussan testiasemalla kehonkoostumusanalyysin, ja sen mukaan valmentaja kommentoi, että 65kg olisi mulle sopiva tavoite. Oon siis 166cm pitkä, mutta lihasmassaa kropassa on sen verran, että esimerkiksi alle 60 kilosta mun on turha edes haaveilla. Epätyypillinen kestävyysurheilijan kroppahan tämä. 🙂 Kovin paljon ylimääräistä salitreeniä ei viitsi tehdä, ettei ole entistä enemmän painoa raahattavana mukana. 😀
Mä oon siis puhunut näistä paino- ja syömisasioista valmentajan kanssa useasti vuosien aikana, ja puhutaan jatkossakin. Kestävyysurheilijoiden painoasioista ja syömishäiriöistä on välillä ollut mediassa (kuten oli voimistelijoidenkin) ja ehdottomasti valmentajien pitääkin olla varovaisia, miten valmennettavien painoja kommentoi. Koska kyllähän näissä lajeissa painolla on vaikutusta. On meilläkin mennyt vuosia siihen, että Kaitsu voi itse aloittaa tästä aiheesta keskustelun. Aikaisemmin näistä puhuttiin vain, jos mä itse aloitin. Mä oon kyllä muutenkin sellainen, että sanon suoraan kaiken, esimerkiksi jos menkkojen vuoksi treeni ei kulkenut, niin en mä sitä kiertele. 😀 Vaikka onkin miesvalmentaja.
Vuosien varrella mulle on kertynyt erilaisia ruokaohjeita, niin henkilökohtaisesti mulle suunniteltuja kuin yleisiä ohjeita. Niistä kokosin sellaisen sopivan tähän hetkeen. Nyt en tarvi hiilihydraatteja niin paljon kuin normaalisti, mutta liian vähilläkään en voi mennä jo kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Hiilarit, rasvat ja proteiinit kohdilleen. Kuukausi sitten jo jätinkin herkut sivuun, mutta paino ei ole lähtenyt tippumaan. Kun ei liiku, niin yllättävän tarkka saa syömisistä olla, että paino lähtisi tippumaan. Olkoon tämä nyt mun projekti jouluun asti ja jouluna edelleen haaveissa hiihtolenkit! <3
Paino on nyt pyörinyt 69 kilon kieppeillä, joten katotaan mitä se on ennen joulua.
LUE MYÖS:
SEURAA MINUA ♡
Moi! Mun mielestä sä oot todella upea mimmi! Ja mun mielestä sun kroppa näyttää voimakkaalta ja lihaksikkaalta, kauniisti muodokkaalta. Ei uskoisi, että tosiaan olet kestävyysurheilija, jos katsoo esim sun tämän postauksen kuvia! =)
Kiitos Helge! Jos mä en haaveilisi nopeammasta juoksuvauhdista, niin en jaksaisi tälle tehdä mitään. 😀 Mutta jos 3-4 kilon tiputtamisella juoksukin sujuisi kovempaa. 🙂