Hae
Ninnin energianurkkaus

Team Hukkaneliö

Ensinnäkin: Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Sitten otsikkoon. Niin että mikä? 😀 Team Hukkaneliö on siskon keksimä nimi meidän neljän siskon joukkueelle, joka suuntaa ensi kesänä Kangasalle Jukolan viestiin. Tai tarkemminkin Venlojen viestiin, jossa siis neljä osuutta Jukolan seitsemän sijaan.

Mä oon harrastanut suunnistusta lapsena ikävuosina 9-18. Kisailut loppui kesätöiden myötä, kun ei muka ehtinyt enää niihin. Harmi. Toinen mitä olen harmitellut, niin en nuorena käynyt vapaa-aikana oikein lenkillä. Mitä se kunto olisikaan, jos peruskoulussa olisi säännöllisesti käynyt juoksemassa. Paras saavutus suunnistuksessa taitaa olla kuudennen luokan koulujenvälisten kisan voitto. 😀 No on siellä maakuntaviestin toista sijaa ja jotain muutakin, mutta mitenkään ihmeemmin en pärjännyt. Mutta laji on aina ollut mahtava! Nykyinen juoksukaverini Eija harrasti jo tuolloin suunnistusta, ja samoissa kisoissa käytiin. Ja Eijan menoa mielenkiinnolla seuraan tänä päivänäkin.

Isompina on jäänyt mieleen ystävyyskaupunkikisamatkat Tanskaan ja Ruotsiin, sekä jotkut suunnistusleirit kotimaassa. Edustamani seura oli aina Rasti-Jussit.

Keväällä 2017 olin jo osallistumassa yhteen suunnistuskisaan ihan vaan mielenkiinnosta, mutta se meni jonkun tapahtuman kanssa päällekäin. Rekisteröidyin Irma-palveluunkin, että ilmoittautuminen onnistuisi. Onhan nuo jutut muuttuneet 20 vuodessa, enkä osaa edes käyttää uusia emit-leimaussysteemejä. Pitäisi opetella!

Mä oon meistä neljästä sisaruksesta ainoa, joka suunnistusta on ihan kunnolla harrastanut, mutta mullakin nyt tosiaan edellisestä kerrasta 20 vuotta. Kerran oon käynyt pyöräsuunnistamassa sen jälkeen ihan ex tempore Jaanan kanssa. Sekin olisi kyllä mahtava laji! Siitä tuli mieleen, että edelleen kaapista löytyy hiihtosuunnistuksessa käytettävä karttateline ja sen aikaiset käyttämäni sukset (pikkusiskon vanhat, että oli tarpeeksi lyhyet hiihtää moottorikelkkaurilla). 😀

Jaettiin jo osuudetkin, joista Hanna ottaa nopeimpana juoksijana aloittajan osuuden. Seuraava osuus menee Hennalle, kolmas Paulalle ja ankkuriosuus mulle vanhalle suunnistajalle. Tavoitettahan meillä ei oo, koska parin tyypin pitäisi ensin vielä opetella lukemaan karttaa. 😀 Se on jo paljon, jos mun ankkurina ei tarvi lähteä yhteislähdössä viimeisten joukossa. Tärkeintä on, että on kivaa!

2013 vuoden pyöräsuunnistuskokeilusta

 

SEURAA MINUA 

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER

BLOGLOVIN | BLOGIT.FI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.