Päivitystä keuhkoklamydian tilanteeseen
Ollaan matkalla perheen kanssa Ylläkselle jouluksi! Niin ihanaa! Tein alkumatkan töitä, ja nyt aloitin joululoman niistä ja kirjoitan blogia.
Meen töihin takaisin vasta ens vuoden puolella 2.1. Reilun viikon loma tekee varmasti hyvää. Just tuossa mietinkin mennyttä ensimmäistä vuotta uudessa firmassa, ja mietin myös, että tulevaisuudessa pitää olla entistä huolellisempi kokonaisrasituksen suhteen. Tämä siitä syystä, että työnkuva on vähän muuttunut vastuun kasvaessa ja joudun antamaan helpoimmat taskit aina eteenpäin. 😀
Urheilulääkärillä käynnistä on 4 viikkoa, flunssan alkamisesta reilu 10 viikkoa. Tällä viikolla kävin tosiaan pyöräilemässä 50min rauhallisesti. Syke pysyttelee rasituksen jälkeen korkealla, ja yön keskisyke jää korkeammalle. Kuuden viikon aikana on siis kaksi lyhyttä pyörälenkkiä ja viisi kävelylenkkiä. Enää ei ole lämpö noussut iltaisin, eikä keuhkoissa tunnu painetta jatkuvasti. Olo on siis jo parempi! Myös ortostaattiset testien tulokset ovat tippuneet, mutta ovat vielä vähän yläkantissa.
Eilen työpaikan muutossa kuljin portaita edestakaisin, tosin rauhallisesti, mutta kyllä syke välillä nousi, varsinkin jos kannoin jotain painavampaa. Sitä paitsi mun kunto on ihan surkea nyt! 😀 10 viikkoa on aika pitkä aika. Tänään tuntuu portaissa ramppaaminen vähän jaloissa, pohkeissa ja reisissä, ja se on ihanaa! Ihan ikävä lihaskipuja! Mutta olen myös yskinyt taas aamusta. Joten se myös muistuttaa ottamaan rauhallisesti.
Polarin mittarilla tehtyjen ortostaattisten testien lisäksi oon seurannut yön aikaisia sykkeitä ja palautumista Emfit QS:n avulla. HRV-arvot ovat vielä liikunnan jälkeisinä iltoina vähän turhan matalia. Pyöräilyn jälkeinen arvo oli esim. 15, ja mun mielestä alle 20 arvot ovat todella surkeita. Yöllä toki palauduin ja aamun arvo oli 30. Yön keskisykkeet ovat kymmenen pykälää alkusyksyä korkeampia, mutta ne voivat johtua pelkästään vain kunnon laskustakin. Samoin mietin, että huonossa kunnossa myös ortostaattinen testi voi jatkua hamaan tulevaisuuteen tuollaisena 30 arvona mulla. Koska syke nousee mun noustessa seisomaan yllättävän paljon ja hakkaa hetken ennen kuin rauhoittuu. Vaikea sanoa, mutta tärkein on kuitenkin se on fiilis.
Ylläksellä on tavoite hiihtää päivittäin rauhallisesti 1-2h. Normaalisti olen aina hiihtänyt 3-5h päivittäin, mutta jos saan edes tuon tunnin, niin oon todella tyytyväinen. Toisaalta pelottaa, että miten käy. Tuo tavoite on jo ihan henkisen puolen takia. Lisäksi toivon Ylläksellä lomailevasta ystävästä lenkkiseuraa muutamalle lenkille, jos hän ehtisi ja jaksaisi mun iisejä vauhteja.
Tarvin liikuntaa. Huomaan, että työ, some ja ihan vaan makaaminen on ottanut 2,5 kuukauden aikana isomman roolin, ja en oikeasti tykkää. Tykkään normaalista rytmistä, ja kun sinne sohvalla/sängyllä makaa pari tuntia työpäivän jälkeen, niin ei saa kyllä sitä vähääkään tehtyä mitä normaalisti. Mietin jopa yksi päivä, että miten voin koskaan enää ehtiä treenaamaan. Tunnin kävelylenkillekin on muka vaikea löytää aikaa. Toisaalta samaahan mä oon miettinyt joka syksy ylimenokauden jälkeen. 😉 Emfitin jätin tietoisesti kotiin, ja kuuntelen vain omaa itseäni.
LUE MYÖS:
Vihdoinkin selvyys: keuhkoklamydia
SEURAA MINUA ♡